keskiviikko 26. tammikuuta 2011

Tunnustan ja ennustan...parempaa on tulossa!

http://3.bp.blogspot.com/_YrkeeGzS3fs/TT8Gy6KxGyI/AAAAAAAAAhM/p36WMGQ5A_g/s1600/tunnustus1.jpg

Blogimaailman

yksi mukava juttu on tunnustukset. Minä sain eilen sellaisen Pikkuketun puuhamaa -blogista Pepiltä. Olo oli kuin sillä entisajan tytöllä, joka sai punaiset lakerikengät ja ei meinannut saada unta iloltaan! Naisten elo on välillä turhankin totista puuhaa, joten tällainen leikki ei ole kuin hyvä vaan:)

Tunnustuksen saajan kuuluu kertoa itsestään seitsemän asiaa:

1. Lapsena olin aika arkajalka, jarruttelin pyörällä alamäessä, siltojen ylityksessä huimasi ja yökylässä tuli hirveä ikävä.

2. Yläasteella en kokenut kuuluvani pillifarkkufriikkeihin. Kuljin hameessa, kirjoneulesäärystimissä ja pitkässä hiippapipossa.

3. Menin taidelukioon musiikkilinjalle ja se aika on yksi parhaista. Kuuluin kansanmusiikkiyhtye Takamukseen;)

4. Opiskellessa opettajaksi esitin Täällä Pohjantähden alla -näytelmässä äitiä. Itkin ensi-illassa oikeasti, kun pojat tuotiin arkuissa rintamalta.

5. Työssä ollessa olen tasaiseen tahtiin mokaillut. Paras saavutus on koulun läppärin päälle peruuttaminen...Silti mua on rakastettu:)

6. Äitinä olo on yksi ehdottomasti parasta elämässäni, vaikka saan välillä kuulla olevani "silloin kuin minä olin lapsi..."-muistelija. Pikku-Inkiväärin syntymä ja ensimmäinen vuosi on ollut ihmeellisen ihana.

7. Kun mieheni teki kuperkeikan lumihangessa (kun emme vielä seurustelleet), ajattelin tuo mies ei voi olla muuta kuin hyvä sydämeltään. Aavistukseni on osoittautunut enemmän kuin todeksi, kiitos rakkahani!

Heip, taidan olla aika positiivisella päällä tänään, vaikka yö oli tuskain taival sitkeän nuhanenäni ja yskäni kanssa.


Eilispäivän

pieni ilo ja käytännössä iso ilo oli Eero lumenluonnissa. Itse olen vielä toipilas ja en siis vielä tohdi ryhtyä rankemmin kolailemaan. Iltapäivällä tein mustikkabanaanirahkaa ja sain koko sakin kehut:=) Nyt kun on kotona, on aikaa tehdä ylläreitä koululaisille. Yksi päivä ostin hunajameloonia, Oskari -serkun ja minun herkkua. Siitä sitten taiteilin nalle - ja koiramuotilla lapsille välipaloja. Töissäollessa ei kerkeä edes ajattelemaan moisia.


Lauri

letkautti tämän päivän parhaan: äiti sä oot kyllä halihullu! No, kun pieni mies tuli koulusta ja alkoi touhukkaasti rakentaa tyhjästä laatikosta hamsterinmajaa itselleen ja Inkiväärille. Se oli niin hauskaa hommaa, että mamma siinä kesken touhun ilahtui niin, että olisi halunnut halata rakennusmestaria. Mestari siihen, ettei nyt ehdi kesken homman ja...kohta tuli halimaan. Alla Petteri -serkku laatikossa, Inkiväärin innokas kaveri.



6 kommenttia:

Hanna-Maarit kirjoitti...

Kivaan blogiin löysinkin Pikkuketun puuhamaan kautta! Liitynpäs heti lukijaksi minäkin :)

Anonyymi kirjoitti...

Halit ihanalle miniälle! Une

Anonyymi kirjoitti...

Voi Tiina, sain hyvät naurut sun läppärin päälle peruutuksesta ja liikutuksen siitä, että oot itkeny oikeesti siinä näytelmässä; ainut juttu mitä en listalta ollut kuullutkaan. Epun tuleva toinen nimi Akusti juontaa juurensa juuri Täällä Pohjan Tähden Alla-kirjan Akustista ja on mun keksimä, kun taas Eppu-nimi Antin lanseeraama. Ikävä teitä!
T:Kassu-sisko

Anonyymi kirjoitti...

Söpöläinen tuo sinun Inkivääri!

t. Päivi P.

Peurankello kirjoitti...

Vautsit Päivi, kiva kun kävit kommentoimassa! Samoin Hanna-Maarit tervetuloa uudestaan:)

Peppi kirjoitti...

Kiva lukea näitä tunnustuksia ja oppia tuntemaan lisää :) Hyviä kuvia lapsistasi!