Muistan
lapsuudesta, että parhaimmat metsämansikat olivat Silosaaren myllyn tuvan takana. Mylly on isäni synnyinkoti ja rakas paikka myös meillekin. Toivo -pappa kantoi lapset vuorotellen myllyn savusaunasta tuvalle ja luki Isä Meitää. On muuten hieno juttu, että meidänkin kodin kasvimaan reunalla on hyvät metsämansikka-apajat.
kuva: Eero Turunen
Inkerin suukkosuuhun katosivat mansikat pikavauhtia:)
Anisruusun oikea nimikin on hakusessa, tiedätkö sinä? Tuoksuu oikeasti ihanan voimakkaasti anikselle.
Veljet ovat parhaita kavereita:)