Mummolatuunausta

Olen

se kärpänen, joka liian varhain herää ikkunan väliin kevättalvella. Flunssasta tokkuraisena seuraan mitä muu perhe puuhaa. Aapo herää aamuvarhaisella ja itse kaiken huolehtii, aamupalat ja jalkapallovehkeet aamupäivän harjoituspeliä varten. Sinne sitten Karin kanssa ja me jäätiin sylittelemään ja puuroa sotkemaan ympäri keittiötä. Inkiväärin omatoimisuus on valloittavaa, mutta erittäin paljon jälkityötä vaativaa. Lauri pääsi naapurin perheen kanssa laskettelemaan ja Eero otti ilon irti: tutki uutta "vanhaa" Mac:ia, joka on musiikintekoa varten Karin veljeltä hankittu. Kuulemma on myös historian tunnillekin jotain valmisteltavaa...

 Huterasta

olosta huolimatta olen tuunaillut mummolatyyliin. Lanseerasin itselleni uuden termin - mummolatuunaus. Se kuvaa mielestäni hyvin tätä fiilistä näiden pitsien ja vanhojen kankaiden kanssa. Tämän kassin kangas on niinikään verhoomosta saatua ja vuorikangas joskus iäisyys sitten hankittua. Rotiinkikahvat olen joskus ostanut, jos vaikka inspiraatio iskisi. Ja nyt ne tulivat hyvään käyttöön. Kaunis ruusupitsiliina on siskolta saatu. Se sopii tähän kassiin...sanoisinko somasti:) Kirpparimyyntiin tämäkin yksilö menee!

Laskettelujen

jälkeen iloinen poika pyörii ja hyörii, intoa olisi vielä johonkin puuhaan. Vihjaisen kirjasta, jossa on ideoita "sadepäivien" varalle. Sieltä poika bongaa pikkuleipien ohjeen ja itsenäisesti hoitaa koko homman. Laittoi itse ajastuksenkin uuniin. Toiminnan mies, tuumaamme päivittäin Karin kanssa. Pikkuleivistä tuli tietysti hyviä ja ne hävisivät nopeasti. Naapuriinkin meni muutama reissukiitoksiksi :) Kari ja Aapo palasivat omilta reissuiltaan, pelin (tulos 1-1) jälkeen oli alkanut uusi jalkapallopeli, Petteri -serkun synttäripeli ja herkuttelut. Nyt on mieskööri tehtailemassa alakertaan musahuonetta ja saunomaan lähdetään hela hoito. Kärpäsenä olosta huolimatta, ei paha!