Tuonelan koivuja ja tikkaa

 Upea

valo on ihmeellisesti vallannut viime päivät. Koti kylpee auringossa. Yksi tämän uuden kodin parhaita puolia onkin valon määrä. Hertan ja Lempin kirpputoripäivään valmistui tänään muutama pussukka.

 

Pikkutyttönä

asuin Sallassa, koillislappalaisessa pikkupitäjässä kymmenen vuotta. Sieltä on huimasti muistoja, joita voin joskus postatakin. Tälle päivälle yksi: olin monta kertaa leirillä ja muutenkin kylässä Kursun kirkolla. Siellä asusti Niilo ja Kaarina. He olivat vähän kuin sijaismummo ja -pappa, kun omat asuivat niin kaukana etelässä. Niilo ja Kaarina ovat Jipun isovanhemmat. Huomisen Jippu -konsertin, jonne aion mennä, kunniaksi tänään yksi biisi. Jipun bändissä soittaa muuten rumpuja Jussi Nikula, jota olen hoitanut, kun hän oli pikku poika. Tämä biisi ei ehkä ole ihan lempikappaleeni, mutta siinä laulaa myös ystäväni Mari, joten Tuonelan koivut.

Yksi

kotiäitiyden parhaita puolia ovat ystävät, jotka laittavat aamulla tekstarin: miten olisi lounas yhdessä tänään, tuon ruoan! Elina, Elina, olet aarre! Niinpä me syötiin yhdessä erinomaista kiinalaista ja puhuttiin ja puhuttiin. Viikonloppu alkoi parhaissa mahdollisissa merkeissä:) Tämän viikon kansainvälinen ruokailotulitus saa kohta myös intialaisen värinsä Karin tekemällä Tikka Masalalla. So long, sleep well;)