maanantai 3. tammikuuta 2011

Lintukoto

Tällä

hetkellä harmittaa, kun asumme sisarukset erillämme. No, en nyt ehkä ihan saman katon alle halajaisi;), mutta lähemmäksi, lähemmäksi. Eilinen retki Kuopion lintukotoon oli kertakaikkisen suloinen. Meidän osalta lähtö oli yhtä tuskaisan hermostuttava, kuten lähes aina meidän lähdöt. Vaikka ei pakattu kuin päiväkamppeet, niin jo jotain riidanpoikasta lähti syntymään. No, se harmi hävisi, kun Kuopio lähestyi. Siellä oli pienen Epun äiti ja isä ja tuo pikkukäärö. Oli kuin olisi itse kohtuun sukeltanut, kun hämyisään pirttiin astuttiin. Pikkuruinen kuusi tuvan nurkassa ja joulun puna ja hehku edelleen ympärillä. Pakettejakin vaihdettiin ja makoisat pizzat syötiin.


Eppu

ei äänistä tuntunut häiriintyvän. Inkivääri oli vielä väsyksissä ja kiljui tasaiseen tahtiin. Lauri kieppui edestakaisin ja keksi mandoliinin. Soitto soi ja vintille piti poika patistaa soittopuuhiin. Epun isi oli leivinuunia lämmitellyt ja niin oli lempeä lämpö kaikkialla. Uusi koti kierrettiin ja pihasaunakin katsottiin. Tuli olo, että täällä kelpaa Epun kasvaa ja seikkailuretkiä rantaan äitin ja isin kanssa tehdä. Iltahämyssä sitten ajettiin omaan kotoon takaisin ja muistoon jäi Laurin vieraskirjaan kirjoittaman tekstin tunnelma: "Eppu olet ihana vauva!"

Tänään

käytiin Vekaratorilla ja löydettiin hyvät kengät Laurille ja Inkiväärille muutamat kestot ja turkoosi mekko. Lounaaksi "taioin" pakastimesta ihan perusseitä ja siihen kuorrutteksi Knorrin Lemon & white wine -kastikeainepussi sekoitettuna tällä kertaa joulusta jääneeseen ranskankermaan ja tilkkaan vettä. Tavallisesti sekoitan sen aivan tavalliseen ruokakermaan. Vinkki tähän älyhelppoon ruokaan löytyi Pieni kaunis elämä -blogista. Uunissa porkkanabataattipiparjuuriperuna -kasvispaistos timjamilla ja mustapippurilla. Salaatinkin tekaisin ja kun pieni kärhämä syntyi esikoisen geeliä suonissa -vetämättömyyden johdosta, niin sekin lauhtui hyvän ruoan kera. Sovintoa tehtiin ja hymyt levisi maukkaan ruoan myötä. Tämä on muuten todella usein meillä huomattu;) Syynä ehkä liian boheemit ruoka-ajat. Ruoan päälle pappa todisti äsken Heikkilän kultahiihdon ja nyt herkeämättä tuijottaa mäkikisaa. Jos et tiennyt, niin isäni on armoton mäkikotka!

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Riikka taas luki, tykkäs, herkistyi, liikuttui! Mutta ruokaohje-kohdassa pitkästytti...ruokablogit ei nappaa mulle. Lähdetään kohta heti yhdessä naisissa pikkusiskolaan, jookas!

Anonyymi kirjoitti...

Mukavaa, että olette nähneet Kaisan ja Antin pienokaisen. Tuntui kuin minäkin olisin saanut olla tuossa kohtukodossa, niin elävästi kuvasit matkaanne. Kiitos jälleen. Ja terveiseni menivät varmaankin perille. Une

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä oli ihanaa kun täällä kävitte! Minä niin kaipaan että siskot asuisi lähempänä..mutta tällä mennään ja onneksi autot ja junat kulkee! Kivat on nuo kuvat ja tunnelma välittyy kyllä hyvin! Tulkaa taas pian!! <3
T:Kassu :)