Perusmaanantai:)

Tästä

päivästä voi sanoa, että perusmaanantai. Ei mitään ihmeellistä, entä siellä? Olen leiponut mustikkarahkapiirakkaa huomista koulun Yhteyspäivää varten ja Inkun kanssa on hassuteltu kovasti. Minä olen ollut koira ja Inkivääri juossut:) karkuun kiljuen. Inkivääri maistoi jäätelöä ensimmäisen kerran ja kirpisteli ensin ja sitten sormin pisteli vauhdilla jäätelön iloisesti mahaansa. No, sellaisella vauhdilla, että puraisi sormeensa ja krokotiilin kyyneleet vain valui:(

Lauri

tuo ylpeänä koulusta tekemiään töitä. Tulossa on kuulemma Inkiväärille pehmovauvan peittokin. Tässä Pikkumetsän muuntaja eli eläinlasten koti ja takametsän kuusi.

Se on moro!;)

Valoa

 

Sain

nukkua tänä aamuna pitkään ja herätä upeaan valoon. Koko sakilla mentiin pihaan kaivamaan lisää onkaloita. Inkiväärikin yritti pikkujaloin pysyä pystyssä. Eero halusi nukuttaa pikkunaisen ja me pääsimme Karin kanssa lenkille. Todettiin, että taisi olla ensimmäinen lenkki kahdestaan näissä maisemissa. Lumiset pihakujat ja auringon leikki siivitti meitä. Aapo oli lähtenyt aamusella jalkapalloturnaukseen Mikkeliin. Hyvin meni, 4-0 voittivat. Iloinen mies palasi reissusta ja kyseli, milloin seuraava turnausreissu on:)

  
Eilinen

Jippu -konsertti ei jättänyt kylmäksi. Tunnelma kauniissa Kuokkalan kirkossa oli tiivis ja herkkä. Jippu haastoi lauluillaan. Surusta tuskaan ja lohtuun, onneen, kaipaukseen ja syvään pettymykseen. Moni laulu jäi mielen sopukkaan elämään ja olen tänään palannut kuuntelemalla lisää. Jipun eli Meri-Tuulin elämä on ollut rosoinen matka, niin hän itsekin konsertissa kuvaa varsinkin lapsuuttaan. Monista vaikeuksia on syntynyt lauluja, kuten nyt uusin, ensi kesänä julkaistava sinkku "Väärin päin lentävät linnut". Illan päätti Hanna Heleniuksen sanoittama laulu "Tulkoon valtakuntasi". Tuli hyvällä tavalla kylmät väreet. Tänään väreet sai jatkoa oman kirkon lehterillä, kyyneleet vaan valui. Laulettiin monia koskettavia kappaleita, sekin "Joka aamu on armo uus", mitä isäni aina meille lauloi.

Uuteen viikkoon valoa:)

Tuonelan koivuja ja tikkaa

 Upea

valo on ihmeellisesti vallannut viime päivät. Koti kylpee auringossa. Yksi tämän uuden kodin parhaita puolia onkin valon määrä. Hertan ja Lempin kirpputoripäivään valmistui tänään muutama pussukka.

 

Pikkutyttönä

asuin Sallassa, koillislappalaisessa pikkupitäjässä kymmenen vuotta. Sieltä on huimasti muistoja, joita voin joskus postatakin. Tälle päivälle yksi: olin monta kertaa leirillä ja muutenkin kylässä Kursun kirkolla. Siellä asusti Niilo ja Kaarina. He olivat vähän kuin sijaismummo ja -pappa, kun omat asuivat niin kaukana etelässä. Niilo ja Kaarina ovat Jipun isovanhemmat. Huomisen Jippu -konsertin, jonne aion mennä, kunniaksi tänään yksi biisi. Jipun bändissä soittaa muuten rumpuja Jussi Nikula, jota olen hoitanut, kun hän oli pikku poika. Tämä biisi ei ehkä ole ihan lempikappaleeni, mutta siinä laulaa myös ystäväni Mari, joten Tuonelan koivut.

Yksi

kotiäitiyden parhaita puolia ovat ystävät, jotka laittavat aamulla tekstarin: miten olisi lounas yhdessä tänään, tuon ruoan! Elina, Elina, olet aarre! Niinpä me syötiin yhdessä erinomaista kiinalaista ja puhuttiin ja puhuttiin. Viikonloppu alkoi parhaissa mahdollisissa merkeissä:) Tämän viikon kansainvälinen ruokailotulitus saa kohta myös intialaisen värinsä Karin tekemällä Tikka Masalalla. So long, sleep well;)

Injeroita ja suomilättyjä

 

Meidät

yllätettiin ihan tavallisena keskiviikkona ruokakutsulla. Kissalan väki oli taiteillut etiopialaista ruokaa. Ensi kosketus oli koukuttava:) Punapippurin ja inkiväärin liitto sekä omintakeinen tyyli hapattaa ruoka lienee syitä herkulliseen makuun. Injerat eli hapanletut ja linssi - ja kanakastikkeet sekä kasvishöystö, vau! Kari tutki jo keittokirjaa innolla. Kissalan Titta on ollut 1, 5 vuotta Etiopiassa töissä ja kertoi maan tavoista sekä pukukin oli paikallinen, kauniisti kirjailtu. Kiitos Titta viikon kohokohdasta:)

Meillä

paistettiin ihan suomilettuja Oskarin ja Laurin toimesta. Omenaraastetta ja kardemummaa taikinaan, joten johan pomppas ja hyvältä maistui. Päivän pilkahduksia:

Kirpputorilta juuri sopivat ja kaunihit kengät:)
 

Pilttikansiin tehdyt muistipalapelit leikkivälineinä.

Uusi palapeli oli mieluinen ja oivallisesti tehty.

Aamullinen hammasretki oli tällä kertaa erittäin mukava. Aiemmat hammashygienistin luona käynnit eivät kuulu elämäni tähtihetkiin:(

Amarylliksen jäähyväiset!

Oliko sinulla tällainen lapsena? Tämä löytyi kirpparilta, olikohan 0,40e... Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

Tunnustan ja ennustan...parempaa on tulossa!

Blogimaailman

yksi mukava juttu on tunnustukset. Minä sain eilen sellaisen Pikkuketun puuhamaa -blogista Pepiltä. Olo oli kuin sillä entisajan tytöllä, joka sai punaiset lakerikengät ja ei meinannut saada unta iloltaan! Naisten elo on välillä turhankin totista puuhaa, joten tällainen leikki ei ole kuin hyvä vaan:)

Tunnustuksen saajan kuuluu kertoa itsestään seitsemän asiaa:

1. Lapsena olin aika arkajalka, jarruttelin pyörällä alamäessä, siltojen ylityksessä huimasi ja yökylässä tuli hirveä ikävä.

2. Yläasteella en kokenut kuuluvani pillifarkkufriikkeihin. Kuljin hameessa, kirjoneulesäärystimissä ja pitkässä hiippapipossa.

3. Menin taidelukioon musiikkilinjalle ja se aika on yksi parhaista. Kuuluin kansanmusiikkiyhtye Takamukseen;)

4. Opiskellessa opettajaksi esitin Täällä Pohjantähden alla -näytelmässä äitiä. Itkin ensi-illassa oikeasti, kun pojat tuotiin arkuissa rintamalta.

5. Työssä ollessa olen tasaiseen tahtiin mokaillut. Paras saavutus on koulun läppärin päälle peruuttaminen...Silti mua on rakastettu:)

6. Äitinä olo on yksi ehdottomasti parasta elämässäni, vaikka saan välillä kuulla olevani "silloin kuin minä olin lapsi..."-muistelija. Pikku-Inkiväärin syntymä ja ensimmäinen vuosi on ollut ihmeellisen ihana.

7. Kun mieheni teki kuperkeikan lumihangessa (kun emme vielä seurustelleet), ajattelin tuo mies ei voi olla muuta kuin hyvä sydämeltään. Aavistukseni on osoittautunut enemmän kuin todeksi, kiitos rakkahani!

Heip, taidan olla aika positiivisella päällä tänään, vaikka yö oli tuskain taival sitkeän nuhanenäni ja yskäni kanssa.


Eilispäivän

pieni ilo ja käytännössä iso ilo oli Eero lumenluonnissa. Itse olen vielä toipilas ja en siis vielä tohdi ryhtyä rankemmin kolailemaan. Iltapäivällä tein mustikkabanaanirahkaa ja sain koko sakin kehut:=) Nyt kun on kotona, on aikaa tehdä ylläreitä koululaisille. Yksi päivä ostin hunajameloonia, Oskari -serkun ja minun herkkua. Siitä sitten taiteilin nalle - ja koiramuotilla lapsille välipaloja. Töissäollessa ei kerkeä edes ajattelemaan moisia.

Lauri

letkautti tämän päivän parhaan: äiti sä oot kyllä halihullu! No, kun pieni mies tuli koulusta ja alkoi touhukkaasti rakentaa tyhjästä laatikosta hamsterinmajaa itselleen ja Inkiväärille. Se oli niin hauskaa hommaa, että mamma siinä kesken touhun ilahtui niin, että olisi halunnut halata rakennusmestaria. Mestari siihen, ettei nyt ehdi kesken homman ja...kohta tuli halimaan. Alla Petteri -serkku laatikossa, Inkiväärin innokas kaveri.

Arkifilosofiaa

Tapaan

aamuisin Hilja Aaltosen. Tiedätkö hänet, vuonna 1907 syntynyt runoilijaevankelista. Uskomaton sissi ja lempeä runoilija. Hänen päivähartauskirjansa on nidottu yhdeksi painokseksi ja sitä luen aamuisin kahvikupin seurana.
           
" Kuuntele elämän ääniä. Kuuntele iäisyysääniä. Kuuntele tätä lahjomatonta puhetta.
  Anna sen tunkeutua vauhtikeskukseen asti. Matkantekosi tasaantuu. Huomaat. että
  jokainen askel on lahja. Seuraava on jo salattu. Anna sydämellesi paljon hiljaisuutta."

Hiljalle on suotu paljon elämänymmärrystä. Uskomattoman eleettömästi hän luo tunnelman, johon jään pakottomasti kuuntelemaan sanoja. Muutama aamu sitten hän kirjoitti: " Keskeneräisiä olemme vielä, mutta kauniissa kasvussa." Oh, monesti vain surkutellaan omaa surkeuttamme ja siihen sitten jäädäänkin. Tuo kaunis kasvu, sitä maistelin. Mitähän se tänään olisi?

 

Jääkaapin

ovessa on magneetti: Haaveile suurista, iloitse pienistä. Siinä mottoa kerrakseen. Minun pieni iloni tänään oli, kun Inkivääri ymmärtää jo niin paljon. Sanoin, mennäänkö vessaan ja hän alkaa painamaan sinne suuntaan. Pyydän, nosta jalkaa, kun puetaan sukkiksia ja hänpä nostaa jalan kerrallaan. Vautsit, miten näppärä neito;) Oikeasti saatan iloita noin pienestä. Hassua, kun elämänpiiri pienenee, ilotkin sopivasti asettuvat uomaansa.

Katselen

kalenterimerkintöjä tälle keväälle. Iloitsen tyhjistäkin päivistä. Ne ovat mahdollisuuksia, niihin voi inspiroida tai ottaa vain päivän vastaan mitään suunnittelematta. Tälle päivälle ei ole mitään merkattu - siispä omenapusuja leipomaan. Viikonlopuksi olin niitä suunnitellut, mutta tämä flunssa esti puuhan. Tänään on jo vähän selvempi olo ja yökin meni hyvin. Pusuttelemaan siis:)

Jälkikirjoitus:

En halua pullista liian jauhoisia, joten tein kohtuu löysän taikinan. No, kaikki ei mennyt ihan putkeen, ei niin kuin Strömsössa - taikinaa ei oikein pystynyt työstämään Tupperwaren pusukoneella eli pasteijapuristimella. Tein siis pullista ihan tavallisia voipullia ja omenahillopäällysteisiä. Parhaiten tekivät kauppansa ne tavalliset;)

Mummolatuunausta

Olen

se kärpänen, joka liian varhain herää ikkunan väliin kevättalvella. Flunssasta tokkuraisena seuraan mitä muu perhe puuhaa. Aapo herää aamuvarhaisella ja itse kaiken huolehtii, aamupalat ja jalkapallovehkeet aamupäivän harjoituspeliä varten. Sinne sitten Karin kanssa ja me jäätiin sylittelemään ja puuroa sotkemaan ympäri keittiötä. Inkiväärin omatoimisuus on valloittavaa, mutta erittäin paljon jälkityötä vaativaa. Lauri pääsi naapurin perheen kanssa laskettelemaan ja Eero otti ilon irti: tutki uutta "vanhaa" Mac:ia, joka on musiikintekoa varten Karin veljeltä hankittu. Kuulemma on myös historian tunnillekin jotain valmisteltavaa...

 Huterasta

olosta huolimatta olen tuunaillut mummolatyyliin. Lanseerasin itselleni uuden termin - mummolatuunaus. Se kuvaa mielestäni hyvin tätä fiilistä näiden pitsien ja vanhojen kankaiden kanssa. Tämän kassin kangas on niinikään verhoomosta saatua ja vuorikangas joskus iäisyys sitten hankittua. Rotiinkikahvat olen joskus ostanut, jos vaikka inspiraatio iskisi. Ja nyt ne tulivat hyvään käyttöön. Kaunis ruusupitsiliina on siskolta saatu. Se sopii tähän kassiin...sanoisinko somasti:) Kirpparimyyntiin tämäkin yksilö menee!

Laskettelujen

jälkeen iloinen poika pyörii ja hyörii, intoa olisi vielä johonkin puuhaan. Vihjaisen kirjasta, jossa on ideoita "sadepäivien" varalle. Sieltä poika bongaa pikkuleipien ohjeen ja itsenäisesti hoitaa koko homman. Laittoi itse ajastuksenkin uuniin. Toiminnan mies, tuumaamme päivittäin Karin kanssa. Pikkuleivistä tuli tietysti hyviä ja ne hävisivät nopeasti. Naapuriinkin meni muutama reissukiitoksiksi :) Kari ja Aapo palasivat omilta reissuiltaan, pelin (tulos 1-1) jälkeen oli alkanut uusi jalkapallopeli, Petteri -serkun synttäripeli ja herkuttelut. Nyt on mieskööri tehtailemassa alakertaan musahuonetta ja saunomaan lähdetään hela hoito. Kärpäsenä olosta huolimatta, ei paha!

Pitsejä, pitkiä ja pätkiä!

Flunssassa

ei ole mitään muuta hyvää, kuin että silloin voi vain jotain pientä puuhata. Kuten tänään, toinen tuunaustyyny. Verhoomosta kangas 0e, kirpparilta pitsiliina 1e ja vetoketju 2e ihan oikeasta kaupasta. Ihan kiva tuli:) Alla pussukka helmikuun kirpparille myytäväksi, pitsiliina 0,80e, henkari 0,20e ja kangas ilmainen verhoomosta. Nappi on käsityöläisten torilta erään keraamikon käsialaa, pussukan kallein 1,20e.

Koska

äiti puuhaa omiaan ja isä viipyy rautakauppareissulla, niin pojat viihdyttävät Inkivääriä. Ihmeen montaa leikkiä he kehittävät. Eero leikitti yläkerrassa 1,5 tuntia, nyt Aapo ja Lauri leikkivät ja kuten aina riitelevät joka välissä. Minun kurkkuni on taudista turtana ja lasten riitely ja siihen pakollinen puuttuminen komentamalla ei hyvää tee. Nyt olisi kuuman teen paikka ja välipala kaikille. Illalla tehtaillaan pitsaa, jonka valmistumisajasta päätellen elämme erittäin etelä-eurooppalaisittain.

Kummipoikamme

Valtteri on tainnut hujahtaa kaikista suvun miehistä yli. Taitavia musisoijia nämä serkkupojat :) Tässä pari otosta viime viikonlopun serkkusynttäreiltä. Alemmassa on suvun lyhin ja pisin.  

Ps. Kuumemittari näyttääkin lukemia, höh! Nyt pehkuihin. Pitsat jää meikäläisen osalta paistamatta...

Hääpäivämatkan helmi

Useamman

vuoden ajan olemme puhuneet, että pitäisi teettää se yksi kuva Budapestista. Nyt saimme sen aikaiseksi ja vau, siitä tuli hieno. Kuva on oikeasti panorama, eli vieläkin huikeampi todellisuudessa. Istuimme linnan muureilla Budan puolella ja Kari nappasi tuon hetken kameralle. Jälkikäteen huomasimme, että kuvaan tuli hauskasti myös kuumailmapallo:) Matka oli 10 -vuotishäämatka, mahassa oli Lauri, nyt 7v. Unkarista jäi kiva fiilis!

Tänään

syntyi pikkuinen tyyny verhoomosta saaduista kankaista. Toinenkin on tulollaan. Kirpputorisuunnitelmat saivat ideoinnin käyntiin, mitähän sinne voisin ommella ja tuunailla;) Jotain tämän tyylistä, kuin tässä aiemman postauksen pussukoissa.

Täällä

nuhaillaan ja röhäillään vielä. Olisi niin kiva päästä jo ulkoilemaan. Sinne sinulle oikein mukavata viikonloppua:)

Myssymutinoita

Lupaamani

myssytuunaus julkaistaan nyt tänään. Sain joulun aikaan siskolta vanhoja villapaitoja ja ne huopui hienosti pesukoneessa. Kaikki ei elämässä mene kuitenkaan niin kuin Strömsössa...ei siis tämäkään projekti. Mutta parasta on visiointi ja se myssy, minkä etukäteen näkee silmissään. Valmis ei useinkaan vastaa sitä haavetta. Myssy on minusta vähän sen näköinen, kuin tuo pitsi olisi tipahtanut lätty taivaasta:) Mutta tuunauksessa parasta on itse tuunaus. Niin ja ennenkaikkea se, että voi vanhasta tehdä uutta. Pappa tuumasi meitä kuvatessaan, nyt tulee vanhasesta positiivisia uutisia; )

 

Inkivääri

on vielä ihan kipeä, kuvistakin näkee. Kaikesta lättytuntemuksista huolimatta aion käyttää muuten myssyäni ahkerasti. Seuraava malli on toivonmukaan hieman kehittyneempi versio. Inkiväärin myssy onkin koululla kädentaitojen pajassa valmistunut, todennäköisesti jonkun oppilaan ompelema. Pitsi on tuttua kuviota. Meilläkin oli tuollainen lapsuudenkodissa sängynpeittona, mummin virkaama!