maanantai 24. tammikuuta 2011

Arkifilosofiaa

Tapaan

aamuisin Hilja Aaltosen. Tiedätkö hänet, vuonna 1907 syntynyt runoilijaevankelista. Uskomaton sissi ja lempeä runoilija. Hänen päivähartauskirjansa on nidottu yhdeksi painokseksi ja sitä luen aamuisin kahvikupin seurana.
           
" Kuuntele elämän ääniä. Kuuntele iäisyysääniä. Kuuntele tätä lahjomatonta puhetta.
  Anna sen tunkeutua vauhtikeskukseen asti. Matkantekosi tasaantuu. Huomaat. että
  jokainen askel on lahja. Seuraava on jo salattu. Anna sydämellesi paljon hiljaisuutta."

Hiljalle on suotu paljon elämänymmärrystä. Uskomattoman eleettömästi hän luo tunnelman, johon jään pakottomasti kuuntelemaan sanoja. Muutama aamu sitten hän kirjoitti: " Keskeneräisiä olemme vielä, mutta kauniissa kasvussa." Oh, monesti vain surkutellaan omaa surkeuttamme ja siihen sitten jäädäänkin. Tuo kaunis kasvu, sitä maistelin. Mitähän se tänään olisi?


Jääkaapin

ovessa on magneetti: Haaveile suurista, iloitse pienistä. Siinä mottoa kerrakseen. Minun pieni iloni tänään oli, kun Inkivääri ymmärtää jo niin paljon. Sanoin, mennäänkö vessaan ja hän alkaa painamaan sinne suuntaan. Pyydän, nosta jalkaa, kun puetaan sukkiksia ja hänpä nostaa jalan kerrallaan. Vautsit, miten näppärä neito;) Oikeasti saatan iloita noin pienestä. Hassua, kun elämänpiiri pienenee, ilotkin sopivasti asettuvat uomaansa.

Katselen

kalenterimerkintöjä tälle keväälle. Iloitsen tyhjistäkin päivistä. Ne ovat mahdollisuuksia, niihin voi inspiroida tai ottaa vain päivän vastaan mitään suunnittelematta. Tälle päivälle ei ole mitään merkattu - siispä omenapusuja leipomaan. Viikonlopuksi olin niitä suunnitellut, mutta tämä flunssa esti puuhan. Tänään on jo vähän selvempi olo ja yökin meni hyvin. Pusuttelemaan siis:)



Jälkikirjoitus:

En halua pullista liian jauhoisia, joten tein kohtuu löysän taikinan. No, kaikki ei mennyt ihan putkeen, ei niin kuin Strömsössa - taikinaa ei oikein pystynyt työstämään Tupperwaren pusukoneella eli pasteijapuristimella. Tein siis pullista ihan tavallisia voipullia ja omenahillopäällysteisiä. Parhaiten tekivät kauppansa ne tavalliset;)

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Pitääköhän mennä kaivamaan pakkasesta pullaa. Tuli niin vesi kielelle. Kiva nähdä välillä muitakin lapsia kuvassa kuin Inkivääriä, vaikka kyllä se prinsessa ansaitsee filmitähteytensä. Mukavaa, että olet toipumassa flunssasta! Une

Peppi kirjoitti...

Pienet ilot ovat monesti suurimpia, kun osaa pysähtyä ja huomata ne!
Miulla on blogissani siulle jotain ;)

Leena kirjoitti...

Kateellisena lueskelen sinun ihania päiviäsi kotona. Ehdit puuhata kaikenlaista. Voiiih... Minä raahauduin töistä suoraan tähän ja katsastan, mitä muut jaksaa. Viikolla ei paljoa ylimääräistä ehdi.