Unien aikaan

Aamupäivällä

Inkiväärin nukkuessa on otollinen aika kaikkeen luovaan. Tänäänkin odotin sitä hetkeä ja mietin jo etukäteen, mitä aion tehdä. Tietokoneen työpöytä pursuaa tallennettuja ideoita ja inspiraatiokuvia. Usein työpöydän kuvista vain murto-osa toteutuu oikeasti, mutta sillä ei ole merkitystä. Tunne ja tietoisuus, että siellä odottaa sata ja yksi ideaa toteuttamista - se on jo sinällään makoisa ajatus.

Perustelen itselleni, miksi en tartu tiskipinoon, vaan jätän sen kasvatuksellisista syistä jälkikasvun hommaksi. Luovat työt vetävät magneetin tavoin. Työpöydällä on koko ajan noin kolme aluetta; ompeluideat, tuunaustyöt ja uudet reseptit. Koululla on kokoontunut syksyn ajan työpajoja, joissa olen ohjannut monenlaisia tuunaustöitä. Kahvikuppineulatyynyjä, kransseja, liitutauluja jne. Kotona olen innostunut jatkamaan, pussukoita ja laukkuja. Valmiit työt myydään koulun adventtijuhlan yhteydessä pidettävissä myyjäisissä. Tuotto menee Malawiin koulumme Patrick -kummipojalle.

Kirpputorilla

tongin kaikki pitsikorit ja etsin vanhat tarjottimet. Ylläolevan hengaripussukan pitsi on meidän vanha saunanverho ja hengari 5 sent. kirpparilta. Keskellä oleva pitsi on työkaverin löytämästä kirpputoriliinasta ratkottu. Liinassa oli iso tahra ja hinta oli varmaan sen mukainen. Yllä oleva laukku on verhoiluliikkeen lähes ilmaisista kankaista väsätty ja pitsikin kirpparilta.

Meillä ei ollut pikkuleipä -tai herkkutarjotinta, joten bongasin tämän idean jostain. Kaikki lautaset ja kupit ovat kirpputorilta ja vain kunnon liimaa väliin. Ihmeellistä iloa saa aikaan, kun tekee jotain tarpeellista ja kaunistakin muutamalla eurolla. Laittaa hyvän kiertämään:) Ehdotin kirpputorilla SPR:n myyjille, että tekisivät joitain tuunaustöitä näytille, niin moni innostuisi tekemään. He ottivat ajatuksen vastaan. Tarjottimen takana pilkottaa muuten muutama retro kahvikuppikynttilä, joita tehtailtiin Kerttu -ryhmän kanssa eräänä iltana. Kertut on yksi tärkeä henkireikäni -kädentaitajien ryhmä, vähän kuin ompeluseura ennen aikaan.

Herra 1.

eli vanhin poikamme yllätti minut tänään kysymällä olisiko mitään ulkohommia, lumen luontia tai muuta. Hölmistyneenä ja sangen iloissani keksin lumen alle hautautuneet pyörät ja kasteluletkukelkan. Nyt ne ovat autotallissa. Näköjään -kun ei painosta töihin, halu syntyy itsestään. Tämä täytyy muistaa! Herra 1. on kaiken kaikkiaan mahtava poika. Olemme Taitokeskuksen käsityökoulussa - tosin tietenkin eri päivinä. Viimeksi siellä valmistui mosaiikkikehys liitutaululle, johon suunnittelen kirjoittavani Herra 2:lle englanninsanoja. Viidesluokkalaisen tulee liian vähän harjoiteltua niitä. Jospa tämä auttaisi. Laitan kuvan mosaiikkikehyksestä myöhemmin.

Huomenna

juhlitaan itsenäisyyttä. Nyt meillä on ensimmäistä kertaa oma lipputankokin. Taidamme juhlallisesti kokoontua sen ympärille laulamaan ja lippua nostamaan;) Iloista juhlaa teillekin!