Vielä on joulua jäljellä...

Mukava

joulutunnelma ei ota lähteäkseen vielä. Nautitaan nyt ihan loppuun asti. Iltapäivän hiipivä hetki ja jouluvalot. Uuniin menossa kummiVeeran joululahjan innoittamana kauraherkkuja. Niin hyviä olivat, että mekin kokeillaan. Tapaninpäivänä oli sukua koolla ja vielä eilenkin nuorempia serkkujani, opiskelijoita. Jouluruuan jälkeen maistui pizza koko sakille.

Keskimmäinen

pojista, Aapo katsoo Jacksonin dokumenttia This is it ja imee ideoita. Inkivääri seuraa tarkkaan mukana, pieni pylly heiluu ja kädetkin. Pojista nuorin, Lauri kieppuu edestakaisin. Kavereita olisi jo ikävä. Ja kuin tilauksesta, serkkupojat saapuvatkin jalkapallovermeet mukana ja koko sakki suuntaa hallille pelaamaan.

Juhlan

tuntu säilyy vaan, koska olemme saaneet uuden serkun:) Nuorempi siskoni Kaisa ja Antti -miehensä saivat tapaninpäiväiltana potran pojan. Yöllä ei meinannut uni tulla, niin hyvältä tuntui. Synnytys oli kuitenkin ollut pitkä ja rankka. Myötätunto on syvä siskon puolesta. Ehkäpä viikonloppuna ajetaan katsomaan pientä ja perhettään. Kuvia odotellaan kovasti ja puhelinyhteyttä. Mutta pikkuperhe varmaan toipuu nyt rauhassa kovasta kokemuksesta ja ei puhelimiin vastaile. Eilen olivat saaneet perhehuoneen, vau! Muistan miten kotoisaa oli, kun esikoinen ja mies olivat mukana sairaalassa, kun toinen pojista syntyi. Inkiväärin kohdalla oli sairaala käytäviä myöten täysi ja huoneessa oli tiivis tunnelma kolmen äidin ja vauvojen kesken. Alla Inkiväärin rakkaat kamut, varsinkin uusi pehmonorsu, kummiVeeran itse tekemä. Alemmassa kuvassa pikkuinen nukkuu viime keväänä vielä vauvanunta.

 Askelia

otetaan pikkuhiljaa, varsinkin virkeänä lähtee käännöksetkin. Hilpeää seuraa neiti on aamupuuroa syödessään. Kovaa vauhtia puuro löytää tiensä niin suuhun kuin rinnuksillekin, ja aivan itse syötynä.

Hilpeitä hetkiä sinnekin, välipäivien rentoon tunnelmaan;)