torstai 17. maaliskuuta 2011

Pupuja ja puhviverhoja



Kevään
valo saa ilmeisesti romanttiselle tuulelle;) Kirppariltakin löytyi niin kaunista röyhelökangasta. No, se on kuitenkin ihan ompeluksiani varten:) Tarkoitus olisi siitä ommella tölkkihattuja, kuten alla olevassa kuvassa. Laitoin fc -bookiin vihjauksen yksin eläville saumureille, jotta voisivat muuttaa meille. Uskomatonta oli, että yksi sinkku löytyi ja meille se tulee sitten kohta puoliin. Kiitos Anna -serkku, teet minut niin iloiseksi. Olen saumureihin tutustunut vain lyhyillä vierailuilla. Käyttöohje kuulemma puuttuu, joten kaikki suuret ompelugurut. Tervetuloa kahveelle ja konsultaatiokäynnille! Ruut, kutsu on voimassa:)


Kirpparilta
löytyi myös kesäinen pitsiverho, todella mummolan värinen ruskea kassikangas ja esikoisen huoneeseen printtiverho. Kaikki uskomattoman halvalla. En ole erityinen printtikankaiden fani, vaikka kun hauska tulee vastaan, en vastustele. Tämä on kuitenkin pojan mieleen. Koulusta tullessaan hän heti hoksasi sen ja ilahtui. Sanoin, että hän voi sen itse ommella. Ei pistänyt poika vastaan. Hän on tehnyt itselleen aikoinaan boffausasuja, joten kyllähän nyt yhdet verhot ompelee.




Tänään
se sitten tapahtui: Inkivääri kiipesi tuolille ja siitä pöydälle. Nyt ei mimmiä voi jättää yhtään valvomatta olohuoneeseen ja eipä keittiöönkään. Täytyy vaan muumimammana nähdä asian positiivinen puoli: kyllä on näppärä ja taitava typykkä:)



Sitten
illan ehdoton kohokohta, Metsän valo -musikaalin ensi-ilta. Se meni hienosti. Lavastus oli upea, lapset jaksoivat ihmeen hyvin esiintyä ja bändi soitti niin hienosti. Lauri -pupumme sai soittaa oman soolonsa tarinan loppupuolella. Ja kertakaikkisen rohkeasti ja jämäkästi poika soittikin. Petteri -serkku soitti bassoa bändissä:) Oli ilo katsella pienten esiintymistä. Tiedän vallan hyvin kuinka iso homma tuollaisen eteen täytyy tehdä. Katsojalle hetki on ainutlaatuinen, mutta ennenkaikkea kokemus jättää lapsille tärkeän muistijäljen. Positiivisen kokemuksen esiintymisestä ja sen riemun tunteen, kun saa tehdä yhdessä jotain erityistä! Kiitos opettajat ja Susanna -käsikirjoittaja:)

 Lauri -pupu oikeassa reunassa!
 Emmi-Sofia laulaa
Pauli -pupu eli Johanna
Lauri, hymyilevä rumpalipupu:)

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos jälleen blogistasi! Arvaan, että Lauri esiintyi mahtavan hyvin! Ja on sinulla taas ihania kuvia. Mukava mennä niiden saattelemana unten maille. Une

Aatsa kirjoitti...

Oli mukava kokemus olla seuraamassa tuota lasten musikaalia Jkl:n Siion temppelissä. Hauskaa on ollut myös taas kerran yöpyä täällä Kannaksenkadun kodissa. Eero huolsi taas tätä minun kannettavaani. Pojat ja varsinkin Inkeri kasvavat ihan silmissä. Vähän haikealta tuntuu ajatellessa "Siperian komennusta". Lähtöön enää viikko ja paluu vasta juhannuksen alla, mutta sitten varmaankin ollaan taas "Puuhamaasaaressa",
ellei Kassun ja Antin paritalon puolikkaassa jo ala remonttihommat.

Peppi kirjoitti...

Kauniita noi purkkien hattuset! Mie kans olen tosi untuvikko saumurin kanssa. Hirveesti kiinnostaisi, kun jäljestä tulisi siistiä (siis jos osaa ommella :) )
Hienosti Inkivääri kiipeilee! mutta kieltämättä tämän jälkeen sais oikeesti olla silmät selässäkin!
Ja tuo konsertti. Upealle näyttää. Mie aina liikutun tuollaisissa tilaisuuksissa. Niin ihana nähdä miten lapset on tosissaan ja innoissaan ja jos kaikki menee nappiin se silmien loisto..sniif. ihanan isot korvat noilla pupuille tosi söpöjä!! Kyllä siulla on hommaa riittänyt!