olen ommellut, ommellut ja ommellut. Kasseja, oravaliivejä kirpparilta löytyneistä nahkatakin paloista, oravan häntiä kirpparin lattialta löytyneestä onnenkorista: tekoturkiskauluksista. Siis ihan passeleita oravanhäntiä, kun ratkoin hieman vuorta ja sisään vaan sanomalehteä rytättynä:) Koulun eläinmusikaaliin ovat menossa ekaluokkalaisten päälle. Veera -kummitäti tuli sitten Inkiväärin kaveriksi, mutta kun pikkuinen meni unille, Veerakin pääsi ompelukoneen ääreen. Siinähän syntyi hetkessä kaksi oravannahkaa;) Alla kuvakin. Oih, olipa kiva yhdessä touhuta! Olet kultainen Veeruska.
oli lankanpätkää, murua ja pölypalleroa. Sitten tarttui imuri käteen ja alkoi vimmattu siivoaminen. Muutamassa hetkessä oli miesten avustamana keskikerros siivottu. Yläkerta on aikasmoisessa pölyssä, mutta kun siellä on vesivahingon takia niin paljon tavaraa, ei sen kimppuun kannata kovemmin ryhtyä. Kellarikerros on Aapon imurointia vailla. Mies lähti jalkapalloilemaan, kun muut jäi siivoushommiin. Tänään muuten selätin pyykkivuorenikin, jippiaijee!
siivousta kirmasin, tosin autolla mielikirpparilleni. Sieltä ne oravan nahat, hännät sekä muurahaiskankaat löytyivät ja myös kassituunaukseen juttuja. Aivan mahtavia vanhoja krumeluureja nappeja, yksi kassikangas ja vanhat taulun kehykset tuotemerkilleni myyntiständiin roikkumaan. Tänään Kari tulosteli tuotemerkkejä ja kivoja tulikin. Niitä sitten kiinnittelin siinä hyräillen...Kuvia otan teillekin huomenna. Maanantaina menen puodille ja kun sitten virallisesti jätän työt sinne, uskallan teillekin kertoa.
Huomenna
on sunnuntai, pyhä päivä. Silloin ei pojilla ole pelipäivää ja mami saa rauhassa olla kyttäilemättä koneiden puoleen. Kahdella nuoremmalla pojalla on kolmena päivänä viikosta tunti aikaa pelata. Eerolla on enemmän aikaa, mutta sunnuntaina ei lainkaan. Aika lailla koen, että energiaani menee huolehtiessa miten paljon on pelattu jne. Mutta ehkä se poliisina olo joskus palkitaan;)
Suloista sunnuntaita ja sirkeitä kevätviserryksiä! Olen jo useana aamuna herätessäni kuunnellut tovin sirkutusta, upea kevään merkki:)
4 kommenttia:
No moi Tiina!
Teillä on kanssa aikalimitti sähköisen median suhteen, niin meilläkin! Olen tehnyt ihan saman havainnon, että rajojen vahtaaminen vaatii hirveästi energiaa ja välillä mietin, olenko täysin höyrypäinen, olisi niin paljon helpompaa lipsua sääntöjen osalta. Mutta sitten taas tulee mieleen näitä naapuruston lapsia tai luokkakavereita, jotka saavat aikalailla rajatta viettää aikaa tietokoneen tai pelikonsolin äärellä, ja siellähän sitä sitten tuleekin vietettyä! Ja mietin, kuinka tylsä ja lattea sellainen lapsuus mahtaakaan olla.
Mutta kaikkein ihaninta on, kun kirmataan saariston kesälaitumille, missä ei ole kuuteen viikkoon sen enempää telkkaria kuin internetyhteyttäkään. Kun ei ole, niin ei tarvitse vahtia eikä keskustella. Kyllä entisaikojen äidit pääsi tietyissä asioissa paljon helpommalla kuin me nykyäidit.
tv Leena
Leena: Ihan justiinsa niin, ihan jetsulleen!
Mutta ihanaa nähdä, et nykyajan äidit vielä ompelee... Monilla on niin paljon muuta touhua (lasten harrastuksia ym.)ettei ehdi ommella, tehdä ruokaa, leipoa, kyläillä. Vai onko se intresseistä kiinni ?
Tuntuu hyvältä, kun te tuntemani nuoret äidit jaksatte pitää huolta vastuullisesti nousevasta polvesta. Olisipa kaikki äidit sellaisia! Une
Lähetä kommentti