Pakkaskapinaa

Uhmaan
talvea, pakkasta ja loputonta lumentuloa...istutin Inkiväärin kanssa tänään köynnöskrasseja ja herneenversoja. Viimeisiä kylläkin ihan syötäväksi energiaa tuomaan. Helmililjatkin alkavat kukkimaan:) Vaalenvihreän lisäksi tuo haalean vaaleansininen on ollut mielivärejäni kautta vuosien. Alemman kuvan tehojuoma on tyrnimehua:) Naapurin ihana Martti -setä toi sitä tuliaisiksi viime viikolla meillä kyläillessään. Hänellä on upeat tyrnipensaat (lue=puut), joista saimme syksyllä maistiaisia. Lasillinen päivässä kattaa koko c -vitamiinitarpeen.

Harmittelen,
kun istutuksille ei ole oikein tilaa. Pöydiltä Inkivääri tavoittaa multapurkit ja muu miesväki harmittelee pöytätilan puutetta. Olen jo mielessäni rakentanut länsi-ikkunalle sellaisen hyllyn keskelle ikkunaruutua. Pitkänhonteloita taimia olen kasvatellut myöskin jo vuosia, kun tarpeeksi otollisia kasvuolosuhteita ei ole oikein ollut. Mummona...ihan varmasti mulla on kasvihuone, ehkäpä jopa sisällä, ainakin ulkona:) Edelliseen kotiin rakensin vanhoista ikkunanruuduista pienen kasvihyllyn taimille, mutta se oli niin kiikkerä, ettei Kari suostunut sitä muuttokuormaan laittamaan;)

Aamupäivisin
kuistille paistaa upeasti aurinko. Sen raivausta talvitamineista ollaan jo suunniteltu. Sinne katetaan kahveet, kunhan pakkaset väistyy. Nyt kuitenkin jatkuu remontti makuuhuoneessa kahden viikon kuivatuksen jälkeen. Tänään tullut mittarimies mittasi, että palkkien kosteus on normaali. Huoneen remontti alkanee siis piakkoin. Ennen sen valmistumista ei kyllä mitään kuistikaunistuksia kannata viritellä.

  
Kuume
on jälleen kaatanut meillä väkeä petiin. Eero ensin ja nyt Aapo on neljättä päivää kuumeessa. Inkku on niin ihanasti ottanut isoveljeä huomioon. Selvästi hän on nauttinut, kun veli on päivisin kotona. Tuumasin Aapolle, miten onnekas Inkivääri on, kun hänellä on kolme isoveljeä. Muistelin samalla, miten joskus pikkutyttönä kaipasin isoveljeä. Mulla on kaksi rakasta pikkusiskoa, ihan maailman parhaita:)

Kaksi tapausta tulee mieleen, missä veljellistä suojelua olisin ehkä tarvinnut.

- Ala-asteella minulla oli tyttökaveri, jolla oli punainen tukka ja hänellä oli muutenkin aika persoonallinen luonne. Kerran kuulin, että toiset tytöt suunnittelivat rönyyttää häntä kotimatkalla. Sovin salaa tytön kanssa, että hän meneekin minun reittiä ja minä hänen. Tappeluhan siitä syntyi, keskellä meidän peltoa. Vedettiin toinen toisiamme hiuksista ja korvista. Huh, ja kun joku kirosi, niin naapurin pikku-Satu totesi,  ettei meidän pihalla saa kirota! Jouduimme tästä tappelusta jälki-istuntoon. Siellä oli tosin jo leppoisaa, koska olimme tehneet jo sovinnon.

-Yläasteella mulla oli myös kaverina tyttö, jolle oli tehty leikkaus päähän. Hänen tukkansa ei oikein kasvanut sen jälkeen. Tyttö oli muutenkin ujo ja vetäytyvä. Kun kuulin muiden haukkuvan häntä, kerroin luokanvalvojalle. No, tästähän syntyi joukkokapina. Välitunnilla koko muu luokka piiritti minut ja alkoi huutamaan. Siinä sitä sitten otettiin uhmaa ja vihaa päälle.

Kun kerroin nämä tapaukset nyt opettajana koulun aamupiirissä, esikoiseni tuli ihmeissään jälkikäteen sanomaan, että en äiti tiennytkään, että sulle on käynyt noin. On monenlaista kiusaamista, nämä ehkä kuitenkin selvästi niitä, joissa heikompaa syrjittiin ja kielijää ja puolustajaa ei hyväksytty. Kiusaamisen psykologiaan joudun työssäni paneutumaan, tosin nyt saan kotiäitinä olla vähän "vapaalla". Nyt tulee pohdittua ehkä enemmän omien lasten haasteita koulussa. Niitäkin riittää;)

Tästä
pohdinnasta kepeämpiin tunnelmiin: tänään juhlimme Kerttu -ryhmässä yhden kerttulin 40v. -synttäreitä. Oli niin juhlava tunnelma ja säännöistämme poiketen herkkuja. Neulomusten lomassa juhlittiin ja hilpeitä jutusteltiin. 

                                            Lämpimiä päiviä toivotellen!