Paastoa ja turhan puhumista

Lempikupistani irtosi kahva:( Nyt kynttiläkuppina:)

Tänään
alkoi paastonaika, 40 päivää pääsiäiseen. Luin mielenkiintoisen Jaakko Heinimäen artikkelin Uuden Suomen nettisivuilta aiheeseen liittyen. Tässä ote:

Voisi kokeilla vaikka turhasta puheesta paastoamista. Sanoisi vain välttämättömimmät.
Tai jos tuntuu liian vaikealta luopua aivan kaikesta turhasta puheesta, niin voisiko yrittää välttää edes pahan puhumista?

Neljänkymmenen päivän urakka: puhua toisista ihmisistä pelkkää hyvää. Ei pahaa sanaa. Koskee myös nettikirjoittelua. Paastoprojektin voisi viedä jopa niin pitkälle, että alkaisi puhua toisista hyvää selän takana. Se lienee hyvän puhumisen vaikein muoto.

Kilvoittelukertoimia voi halutessaan vieläkin nostaa: ei ainoastaan puhu hyvää vaan myös selittää toisten törttöilyt parhain päin. Ihan Lutherin katekismuksen kahdeksannen käskyn selityksen hengessä. Luultavasti sellainen iskisi Efraimin paastorukouksen muihinkin kartettaviin henkiin, varsinkin vallanhimon henkeen.

En nyt tarkoita mitään maireata mielistelyä tai alentuvaa mukahyvän puhumista. Tarkoitan oman ajattelun virittämistä hyvän näkemiseen toisessa.

Tämä oli minulle parasta ja kohtitulevinta saarnaa tällä hetkellä. Erityisesti suhteessa omiin lapsiini. Vaikka niin usein heitä kannustankin, ihailenkin jne., niin aivan liian usein motkotan herkästi, liian pienestä ja mitättömästä. Keskimmäisen pojan kanssa on otettu yhteen aiheesta toisten arvostelu. Huh, ehkäpä se siksi on kiperä juttu, kun itse lankean samaan vaivaan.

Iloinen olen siitä, että joka kerta lyötyämme päätämme yhteen, jälkikäteen selvittelemme, pyydämme puolin ja toisin anteeksi ja halaamme. Lapset ovat äärettömän herkkiä havaitsemaan myös vanhempiensa viat, mutta niin usein armahtavaisempia sietämään niitä;)

 

Upea
sää siivitti koulun ulkoilupäivää tänään. Pojat lähtivät innolla laskettelemaan ja hiihtämään. Lauri huolehti hienosti kaikki välineet kuntoon jo illalla, niin kuin muutkin. Voitelut oli tehty, eväsrahat pakattu ja jopa illalla maltettiin mennä ajoissa nukkumaan. Paitsi vanhin, joka valvoi Karin kanssa Arsenal-Barcelonan ottelua katsoen...

Tästä
syntyi siilille liivi:) Koulun musikaali on ensi viikolla ja viimeisiä pukuja ommellaan. Lauri on rumpalipupuna, mukavaa! Hyvää loppuviikkoa to everybody! Meikäläinen pinkaisee nyt naistenillan suunnittelupalaveriin!