maanantai 14. maaliskuuta 2011

Porkkanaa ja pohdintaa


Viime
päivien uutiset ovat vetäneet hiljaiseksi. Yksi ystäväni on Japanissa töissä ja hänen kauttaan olen saanut myös viestejä. Hän ei onneksi asu kaikkein vaikeimmin vaurioituneella alueella. Tuntuu, että päivä päivältä uutiset ovat surullisempia ja katastrofin vakavuus selviää yksityiskohtaisemmin. Täällä nämä omat vesivahingot asettuvat oikeisiin mittasuhteisiin. Ovat olleet sitä kyllä oikeastaan jo alusta alkaen. Edellisen kodin vesivahinkoremontti antoi hyvän koulutuksen ajattelumaailmaan. Tämä materia on vain materiaa ja se saadaan hoidettua ja korjattua. Elämän aarteet on kannattanut varastoida ihan muualle:)

Kirjottu liina kirpparilta 1,20e!
Viikonlopun
rippijuhlat Alavudella olivat erittäin lämpimät ja kotoisat. Tiia -serkku oli kaunis juhlittava! Hän on taitava eläintenhoitaja. Hevoset ja koirat taitavat olla lähimpänä sydäntä;) Tiian kotitalo on maalla ja on ollut meille myös tärkeä serkkula. Ollaan vuosien varrella monet hauskat hetket vietetty siellä. Kerrankin pelattiin pesistä pellolla koko sakki ja traktorin kyytiinkin on päästy:) Tiian juhlassa pidettiin pieniä toivotuspuheita, joista Une -mumman sanat jäivät mieleen erityisesti. Laulettiin ja Pirjetta soitti viululla hienosti. Juhlaherkut olivat niin makoisia, että maha killillään palattiin kotiin. Mennen tullen saatiin mumman kanssa jutella autossa, se oli antoisaa.







Tänään
remonttimiehet ovat imuroineet kosteaa lämpöeristettä yläkerran vessa alta välipohjasta. Isot ämyrit siellä ovat hurisseet koko aamun. Remontin laajuus varmaan selviää tässä sitten vähitellen. Työolosuhteet ovat vähän hankalat miehillä, ahdas ja matala katon liepeen vinttikomero. Se lienee kuitenkin tuttua heille:) Ystävällisiä remontoijia ovat! Inkivääri seisoo tuulikaapissa ja tuijottaa hommaa silmä tarkkana. Suloinen neiti tykkää kaikista koneista ja autoista. Mielenkiintoiset äänet ja hurinat kiinnostavat.


Muutama
keskeneräinen työ valmistui. Aamupäivällä tuumasin myös, että mitä voisin koululaisille välipalaksi kehittää, kun jääkaappi kumisee tyhjyyttään. Porkkanasämpyläthän siitä sitten kehkeytyi. Sämpylät ovat kyllä hauska tapaus, laitan niihin milloin mitäkin. Auringonkukansiemeniä, kurpitsansiemeniä, mysliä, kaurahiutaleita, ohrajauhoja, leseitä, juuresraastetta, nokkosjauhetta ja puuronjämiä. Milloin mitäkin;) Koska teen löysän taikinan, sämpylöiden ulkomuoto on aika taiteellinen...

Mukavaa maanantaita!

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kiva oli kerrata blogisi kera eilistä. Lämmin kiitos matkasta. Oli ihanaa reissata kanssanne, se oli yhtä hyvää kuin koko juhla. Ja suurenmoista oli nähdä Veikon siskoa. Minä täällä pesen pyykkiä ja vietän vähän niinkuin vapaapäivää, kun jääkaapissa on valmista kaalikeittoa tytöille, kun tulevat koulusta. Une

Leena kirjoitti...

Niin on minunkin mielessä pyörinyt Japanin maanjäristykset. Tuntuu niin pahalta ja epäreilulta. Mutta iloisia asioita tapahtuu myös ja pitää elää tätä päivää täällä.

Katja kirjoitti...

Kaunis liina! Täälläkin on huolestuneena seurailtu Japanin tapahtumia, eikä hyvältä näytä :(
Omatekoiset sämpylät on ihan parhaita. Minä pyöräytin tänään leipäsen puuron jämistä ja meni taas kuin kuumille kiville, ihan sama mitä sinne upottaa sekaan :))

Aatsa kirjoitti...

Hyvin kirjoitit Tiina noista asioitten mittasuhteista. Pieniltä tuntuvat kotoiset murheet noita uutisia seuratessa. Eräs veteraanihyppääjäkaveri oli Martti veljelleni kertonut siitä kuinka tapahtunut oli häntä vahvasti puhutellut. Heillä oli ollut vaihtoehtosuunnitelmana Harrachovin kisareissulle matka jonnekin noista tuhoalueista ja kuulemma koko saari jonne olisivat menneet on nyt tuhoutunut ja kait aivan pois kartalta.

Peurankello kirjoitti...

Aatsa-pappa: meni kylmät väreet, kun luin tekstisi. Juuri luimme Eeron kanssa netistä uusimmat uutiset ja huolestuttavalta näyttää:(

Anonyymi kirjoitti...

Moi,
Viisaasti pohdit asioiden mittasuhteita täällä. Ja todellakin, elämän aarteet kannattaa varastoida muualle, kuin tähän "näkyvään" elämään. Sääliksi käy sellaiset ihmiset, jotka ovat omavoimaisia ja turvaavat vain itseensä... Se on todella heikko perusta elämälle!

Opeta meille, miten lyhyt on aikamme, että saisimme viisaan sydämen. Ps. 90:12

-Nora