keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

Pieniä paloja päivästä

 

Ilonaiheita
Mummolalöytö kirppikseltä, ihana vanha tuoli pilkkahintaan. Vaatii pientä fiksausta, jotta sen saisi istumakuntoon. Mutta kerrassaan:) Ennen kunnon entisöintiä=löytyy kukkarosta sellainen raha, se saa palvella kassiprojektissa somistuksena.

  

Kevät saapuu hiljalleen...helmililjoina, pienen pienenä pälvenä pihalla ja Inkiväärin ensimmäisinä hiekkaleikkeinä puistossa.




Ilonaiheita ovat myös hienot leikit pikku-Inkiväärin ja isoveli Laurin välillä. Lauri oli kerännyt kasan pehmoja syliinsä ja huvitti näin Inkkua. Toisessa hetkessä hän retkeili pikkuisen kanssa, banaania eväänä. Useammankin kerran päivässä on yhdessä laulettu ja laululeikitty, me kolme. Lauri nauttii vielä täysillä yhdessä leikkimisestä. Ja suloisena iloitsee, kun Inkivääri viimein halii häntä vapaaehtoisesti ja jopa suukonkin moiskauttaa.



Haasteita
Elina -ystävä lohdutti tänään sanoillaan: turvallisessa kodissa uskaltaa riidellä. Hän oli sen jostain kuullut ja antoi hyvän kiertää. Olen tänään selvitellyt:  yksi nyrkkitappelu, useampi sanailu, kiivas sananvaihto yhden pojan kanssa, opettajan kanssa keskustelu yhden pojan koulussa tapahtuneesta tilanteesta ja yksi valehtelu kotona. Huh, jos näitä ryhtyisi kirjaamaan kuten Eemelin äiti teki, tulisi useampi ruutuvihko. Onneksi meillä myös sovitaan ja halataan. Välillä vaan meinaa usko loppua ja harmittaa. Pääkopassa käy kova surina: ollako tiukempi vai löysempi. 

Lisää ilonaiheita
Kirpparilta tarttui mukaan myös iso nippu isoäidinneliöitä. Jollain oli virkkasinto lopahtanut ja niin hyvä sai kiertää meille. Aloin yhdistää palasia ja ehkäpä siitä tulee pieni peitto nukelle tai tyynynkin niistä saisi. Terapeuttista niiden yhdistäminen. Alemmassa kuvassa keittiön "uudet" verhot, joista tulee kuitenkin ehkä pikkuneitien mekkoja tai kasseja.


Ilonaihe tämäkin. Miesväki osaa maustaa meillä. Tänään oikein keskityin maustamiseen minäkin. Paahdoin tilkassa öljyä garam masalaa, kurkumaa ja timjamia. Siihen aimo annos salottisipulia, purjoa ja paprikaa. Kuullotuksen jälkeen kippasin ne sivuun ja pannulle uudestaan mausteita, carrya ja pippuria öljyn sekaan. Sitten maustamaton kana ja hetken päästä makeaa chilikastiketta ja soijaa. Kuumaa kasvislientä ihan tavallisesta kasvisliemikuutiosta ja hiukka vain suolaa lisää. Pataan täysjyväriisiä, kanat ja kasvikset sekä kasvisliemi. Uuniin ja a vot, oli hyvää;) Salottisipuli oli se maukkain raakaaine!


Näin: ilonaiheet ja haasteet ja ilonaiheet. Vanhempainkeskusteluihinkin olen aikoinaan saanut ohjeen vanhemmalta kollegalta, laita negatiiviset asiat hyvien asioiden väliin. Se on se hampurilaishalaus! Sitkeä pihvi pehmoisten sämpylöiden välissä.

6 kommenttia:

Aamukahvi kirjoitti...

Minä sitten tykkään näistä elämän makuisista postauksistasi.

Totta: ilonaiheet ja haasteet ja ilonaiheet.
Haasteet pitäisi ottaa haasteina, eikä
kompastuskivinä.

"Elämän kuuluu tuntua": sanoi Raisa Caccciatore radio-ohjelmassa Arjensankarit vuonna 2004.
(Olen sen itselleni muistilapulle kirjoittanut,
muuten unohtaisin;)

Ihailen tapaasi
olla lasten kanssa läsnä ja keskellä- lämpöisenä, vahvana ja luotettavana.

Peurankello kirjoitti...

Aamukahvi: Kiitos ihanista sanoistasi:)

Aarre kirjoitti...

Mahtavia kuvia.

Sirpa kirjoitti...

Kiitos Tiina tästä niin elämänmakuisesta blogistasi!!Tätä on ilo lukea!
Ihania kevätpäiviä sulle ja perheellesi!

Sirpa T.

Anonyymi kirjoitti...

Tiedän just tasan tarkalleen tunteen näiden riitojen keskellä: uuvuttaa ja sitä ihmettelee, että ollanko me ainoa perhe, jossa lapset riitellee näin paljon? Päivittäin kaiken maaiman selkkauksia selvitettävänä! Se uuvuttaa.

Mutta sitten yritän lohduttautua ajatuksella, että on se parempi, että lapset tuntevat ja kokevat vahvasti ja aidosti. Parempi se on kuin pahan mielen nieleminen ja maton alle lakaiseminen.

Muttaa kyllä se joka tapauksessa väsyttää, siitä ei pääse yli eikä ympäri!

Anonyymi kirjoitti...

Ooh, unohtui lähettäjä äskeisestä, kun tässä alkoi taas parveilla porukkaa äidin ympärillä ;-)

tv Leena