Antique
neilikat ovat ihan minun väriset:) Turhaan olen joskus vieroksunut neilikoita, nykyään ne usein löytävät meille. Olen puutarhaankin istuttanut harjaneilikoita. Kun asuimme Lehvätiellä samaa taloa Saaran, Karin siskon kanssa, siellä puutarhasta niitä löytyi joka penkin reunasta villiintyneenä. Ihania, talon alkuperäistä ikivanhaa perua.
Uusimmassa
pussukassa on orvokkeja, myös lemppareitani. Kunhan kevät ja kesä koittaa, lempikukkia löytyy vaan lisää;) Uuden kotimme puutarhassa kasvaa lempeä aniksen tuoksuinen ruusu, joka kukkii Aapon syntymäpäivien aikaan heinäkuun alussa. Alla on jonkun keskeneräinen ruusutyyny. Löysin sen parilla eurolla kirpparilta; oivaa materiaalia kasseihin. Miksihän tätä kirjontatekniikkaa muuten sanottiin? Ei ole ristipistoa.
Iltapäivällä
lähdimme mummalle kahveelle. Hänen luonaan on niin kotoisa ja rauhallinen ilmapiiri. Pojat menivät hallille jalkapalloa pelaamaan ja olimme liikkeellä vain Inkiväärin kanssa. Herkuttelimme mumman leipomalla omenapiirakalla ja luimme hänen kirjoittamaansa novellia. Mukava hetki yhdessä, lämmin halaus lähdön hetkellä!
Makoisaa sunnuntai-iltaa ja alkavaa lomaviikkoa:)
8 kommenttia:
Minäkin pidän neilikoista. Ruusuista ja tulppaaneista. En tiedä, mikä olisi kaunein. Hyvää lomaviikkoa myös teidän perheelle !
Aivan ihania nuo neilikkakuvat! Äitini nuoruudessa neilikka oli yleinen kukka ja hän ei niistä oikein välitä; minulla ei tuollaista rasitetta ole ja tykkään niistä :-) Neilikka on myös siitä kiva että se on niin kestävä leikkokukkanakin. Iloa riittää pitkään! Sain eilen tulppaanikimpun isän Kati-serkulta. Olimme täydessä yhteisymmärryksessä siitä että kukat ovat aina ihania mutta joissakin tilanteissa ne ovat erityisen ihania :-)
t. Elina P
Kuule sanohan Tiina miksi se poikanukke näytti niin tutulta? Voiko olla peräisin Karin ja sisarusten lapsuudesta? Minäkin silloin aikoinaan vietin pitkiä pätkiä Kintaudella ja jostain syystä tuosta nukesta tuli heti assosiaatio yläkerran lasten/nuorten huoneisiin. Olenko nyt aivan väärässä?
Muuten Merja sinulle terveisiä, jos satut lukemaan kommentin... Olen näin aikuisena miettinyt, että oli todella arvokasta, kun otit minut lukemattomat kerrat kylään viikoksi tai joskus varmaan kahdeksikin. Niistä retkistä on jäänyt positiivisia, elämänmakuisia muistoja, joihin palaan yhä edelleen mielellään!
tv Leena
Vau, miten saatat Leena muistaa tuollaisen? Nukke on kuin onkin Karin Jaakko -nukke:) Suloinen tapaus!
Mukavat asiat muistaa vielä kauan jälkikäteen ;-)
Ne oli todella kivoja ja lämpimiä kesälomaviikkoja ja joskus talvellakin, mitä tuli Kintaudella vietettyä. Merja ja Veikko olivat niin vieraanvaraisia ja Saara oli aikoinaan yksi läheisimmistä ystävistäni - melkein kuin sisko!
Ei mutta nyt tutimaan.
tv Leena
Hei,
minäSirkku Kaikki kotona? -blogista. Anteeksi tämä sählinki: en olekaan Sirkku S. vaan hän on joku muu. Tyttäreni teki "salapoliisityötä" ja huomasi asian.
Hei! Sait minutkin laihdutettua ottamalla vain puolet ruhostani kuvaan. Sisustusasetelmat olivat hiukkasen omalaatuiset, kun koriste-esineitä oli nosteltu ylemmäksi Inkiväärin takia. Enkeleitten välissä on Saaran kaupunkimaisema ja sen yläpuolella Aares Sallin Sveitsin kuva ja siitä vasemmalle on Aino Merimaan maalaus. Oli oikein rattoisaa, kun kävitte ihanan Inkiväärin kanssa. Tyttö tykkäsi katsella vitriinikaapin tavaroita niin, että unohti ihan tavoitella niitä käsiinsä, oli niin lumoutunut. Kiitos, kun olitte luonani! Une
Vielä tervehdys Leenalle. Mieltä lämmittää kovasti, kun olet viihtynyt meillä. Mukavaa minullakin oli Kintaudella. Une
Lähetä kommentti