Miksi Peurankello ja vahingontorjuntayksikkö?

Peurankello
nimi tulee lempikukastani. Sain kommenttiboxiin toivomuksen tehdä postausta tästä blogin nimestä. Lempikukka, jonka ehkäpä tunnet, on puuvartinen ojien ystävä;) Sitä löytää parhaiten vanhoista pelto -ja laidunmaisemista. Kiviaitojen vieriltä ja hiekkateiden ojanvarsilta. Kun menimme naimisiin, etsimme peurankelloa tukkalaitteeseeni (joka yhä on tallella kuivatettuna;) Kimpussani oli hennon vaaleanpunaisia ruusuja ja kaikki muu luonnonkukkaa. Kari kutsuu minua joskus sillä nimellä, jolloin olen onnesta kippuralla. Peurankelloa on kuitenkin ajoittain vaikea löytää, joten se ei ole ihan tavallinen kesäkukka, kuten en minäkään:)

Tämän
kirjoitin aamupäivällä Inkivääriä nukuttaessani. Kun sain tuon "Peurankelloa on kuitenkin ajoittain vaikea löytää...."-lauseen kirjoitettua kuului outo ääni. Tip, tip.....ja katse makuuhuoneen kattoon, ei voi olla totta, sieltä valuu vettä. Siitä sekunnista alkoi ruljanssi, jota kestää...en tiedä kuinka kauan.Vettä alkoi tulla ihan mahdottomasti, monesta kohtaa ja saavia ja paljua oli koko huone täynnä.

Tällä
hetkellä nukutan Inkivääriä uudelleen yläkerran aulassa, jonne sängyt kannettiin. Lauri tuli koulusta siinä samalla ja juoksi hakemaan Karelin naapurista. Karel, talon entisenä isäntänä tiesi mistä suljetaan yläkerran vesiputkien hanat. Minä olin osannut sulkea vaan kaukolämmön...siis ihan väärän hanan (nyt tiedän oikeat hanat). Sitten Kari syksyi kesken työpäivän kotiin ja soitti palokunnan vahinkotorjuntayksikön paikalle. Sitten oli miestä kuin pipoa. He purkivat yläkerrasta rakenteita ja selvisi, että tämä vuoto johtuu ehkä jäätyneestä viemäriputkesta. No, ongelmiahan oli jo jouluna. Mutta silloin vaan jäätyi vedentuloputki ja vettä ei tullut. Juuri nyt nukkuvan Inkun ja minun ohitseni hipsi Kari vakuutusfirman miehen kanssa kartottamaan tilannetta. Sitten varmaan tulee kuivureita jne. Vuodon syy taitaa kuitenkin olla vielä avoin.

Elämä
on laiffii, sanois Nykäsen Mattikin. Miltä nyt tuntuu...no, en oikein osaa sanoa. Tiedän varmasti, että kaikki saadaan kuntoon. Tämä on omakotitalon asujan arkea, ainakin vanhan talon omistajan;) Myöskin tiedän, että me kaksi ei olla erityisen armoitettuja "talonmiehiä". Nyt ollaan sitten retkellä yläkerrassa. Lauri hihkui innosta, kun palomiehet saapuivat, Inkeri kiljui riemusta nähdessään paloauton ja seisoi tikkana ikkunassa katsomassa ja suuttui, jos hänet nosti pois. Me istuttiin Karelin kanssa kahvilla, kun pahimmasta hötäkästä päästiin. Ja juteltiin, että kyllä tämä tästä, rukoillaan, että asiat selviää.