Ystävämuistoja

             Arvontaan voit osallistua yhä Arvonta -postauksen kommenttiboxissa!
Ystävät
eivät ole vain tärkeitä, vaan ainutlaatuisia. Olen todella kiitollinen ystävistäni ja koska en ole kova harrastelemaan korttien lähettämistä, tulee tässä kuvin ja sanoin kiitoksia. Olen kierrellyt kameran kanssa kotia ja eteeni on tullut muistoja. Jos sinua ei ole listassa, et ole sen vähempiarvoinen;) Olette kaikki erityisiä!

Yllä oleva kuva muistuttaa erehdyttävästi oikeaa teekuppi-ihanuutta, mutta on Anna-Maijalta saatu kortti, joka on niin minun oloinen:) Alla viime syksyltä Anna-Maijalta saatu onnittelu. Se on minulle profeetallinen kuva syksyllä istuttamieni punaviinimarjojen tulevista sadoista! Anna-Maija on raikas tuulahdus, ihana uusi ystävä!

Elina on uusin ystäväni ja hänen kanssaan olemme hämmästyttävän nopeasti tulleet läheisiksi. Hän on anteliain ja palvelualttein ihminen ketä tunnen. Nämä kaapit matkasivat Elinan hommaaman peräkärryn kyydissä meille Tampereelta. Aina kun kaapin oven avaan, tulvii lämmin läikähdys mieleen.

Kaisa, oma rakas sissoni mun. Kun hänen pikkuEppunsa syntyi ovat puhelimet soineet ja äitiyttä on jaettu. Nämä lelut matkaavat Epulle, tosin on tuonne eksynyt Ingridin hienostolaukkukin.

Riikka -siskoni on maailman paras ideoimaan. Kun muutimme edelliseen Huugontien kotiimme, hän sai vohkittua tietoonsa, että meillä on yläkerran makuuhuoneessa sininen pönttöuuni. Vanha piironki, jos oikein muistan Jannen suvun peruja, sai Riikan käsissä sinisen värin. Kun se paljastui pressun alta yllätyksenä, se on aina ja ikuisesti rakkain huonekalu. Alla on myös Riikalta nuppineulatyyny, joka on nyt ahkerassa käytössä sekä jolulahjaksi saadut servettirenkaat. Riikka oikeasti osaa hankkia mulle niin passelit lahjat:) Olen sitä taitoa ihaillut jo pikkutyttönä!

 

Saara, kuin sisko minulle:) Hänestä on parhaat muistot serkkupojat päivittäin meillä. Jos ei jostain syystä jompi kumpi tule, on haikea mieli. Saaralla on hienoja ja oivallisia ideoita. Alla on hänen kaksi miete - ja Raamatunlausekassiaan. Ne ovat olleet meillä ahkerassa käytössä. Toisen kuvan vene, Saaran itsensä veistämä on niin upea, ettei sitä halua edes sanoin kuvata. Huomaat ehkä sydämen peräsimenä.

 

Katariina, hento kaunis ystäväni. Jo opiskeluajoilta muistan hymyn käytävillä ja lämpöisen katseen. Tähän, sydänkortin lisäksi olisi kuulunut myös kuva hänen neulomistaan sukista Laurille, mutta ne olivat koulussa pojan jalassa:) Kohta juhlitaan Katia ja Marjoa, yes!

Merja, anoppini, jollaista en osannut haaveillakaan. Hänen sydämensä on ollut avoin ja viisas. Olen saanut oppia häneltä paljon. Vieraanvaraisuutta ja sydämenavaruutta. Keskustelut taiteesta ja kirjallisuudesta ovat myös helmiä!

Pia, hengenheimolainen niin monessa! Yllä olevassa korutelineessä ei ole vielä Pian innoittamia koruja, mutta uskon että ne ovat tulossa. Yllä on Pian antama kynttilä, juuri oikeissa sävyissä. Pia hallitsee sävyt ja tyylin. Luotan häneen esim. näissä asioissa erityisesti. Perheenä on saatu jakaa niin paljon, että on vähän niin kuin aina ikävä!

Sanna, ystävä jo nuoruusvuosilta. Hänen kanssaan on jaettu niin paljon elämänmatkaa, ettei tarvitse paljoa selitellä kun nähdään. Se, että nähdään liian harvoin, ei ole hyvä. Soittorasia ei soi, jos ei tarpeeksi usein soitella yhdessä. Sannassa ihailen hänen luovuuttaan ja myös taitoa olla just oma itsensä:) Soittorasia on lahja häneltä.

Marjon kanssa ystävyys on saanut syventyä viimeisinä vuosina upealla tavalla. Pelkkä verhojen väreistä juttelu ei riitä, vaan aidot kuulumiset ja rehellinen mielentila ovat läsnä. Yhteinen käsityökoulu -ja tuunausharrastus innostavat. Ylempi enkeli on tuliainen Marjolta Kreikan matkalta.

 

Sirkku, teeskentelemättömyyden ja aikuisen naisen esikuvani. Hän on saanut erityisellä tavalla olla isosiskoni suhteessa Jumalaan. Sirkku on omalla elämällään tuonut uudet ja vieraammatkin ihmiset minulle tärkeiksi. Kuulostaa ehkä hassulta, mutta näin vaan on. Taulu on Sirkun lahja 30 -vuotisjuhliini.

Äitini Lahja, mamini mun! Nämä raidat hänen kutomissaan matoissa kertovat elämän monista puolista. On heleää raitaa ja tummempaakin. Jos ajattelen itseni marjamättäälle äitin viereen, siinä ehkä ollaan onnellisimmillamme:) Tai saunan lauteille, kun hän ropsii menemään selkääni itse tekemällään vastalla. Tai saaren rantaan tai saunan jälkeen, kun hän hieroo jalkapohjiani.

 

Ystävistä se rakkain, Kari! Hänen tekemänsä runo minusta pienenä ylinnä. Hän lippa - ja karvalakkisena yllä. Kun olin opiskelija ja hatarana itsestäni ja olemuksestani pyysin häntä pelikaveriksi, en kuunaan päivänä uskonut saavani häntä miehekseni. Tuo komea ja hieman cool -olemus vetosivat nuoreen naiseen. Coolin olemuksen alta paljastui erityisen lämmin sydän. Alla tämän yhteiselon hedelmiä hauskuuttamassa toisiaan:)

Jo tässä kirjoittaessani tuli monta teistä mieleen, joista ei ole tässä kuvamuistoa. Isä Lapualla, Elina Helsingissä, Titta siellä Kissalassa, Leena Saksassa, Heli ja Marja Säynätsalossa ja voi lista jatkuu vaan...Halit ihan kaikille! Myös erityisesti uusille blogiystäville, joista olen innoissani!