Pyykkivuori
on valtava vesivahingon jäljiltä=kodinhoitohuone valtoimenaan mytyssä puolikuivia pyyhkeitä ja mattoja ja kuivaneita peittoja, jotka kuitenkin on pakko pestä. Jos olen vaikuttanut jotenkin reippaalta muuten, niin tässä kohdin pettää. Pyykkiä tulee meidän perheellä muutenkin jostain syystä tosi paljon. Jos olisin se kätevä emäntä, niin nimikoisin esim. pyyhkeet ja kun jonkun jehkiman pyyhe löytyisi pukuhuoneesta mytystä märkänä, tulisi armotta raksi seinään.
Pyyhkeitäkin siis ihan arkikäytössä on uskomaton määrä. Kun tulee äkillinen lisäys pyykkäykseen, meinaa meikäläinen herpaantua. Inkiväärin kanssa on vaikeaa mennä kellariin pyykkäämään, kun neitokainen pyrkii mielenkiintoisiin kiviportaisiin. Jossain ihmeellisessä välissä koetan keritä pyykkivuorta valloittamaan, useimmiten se saa minusta erävoiton. Kuten tänään:(
Kaikesta
huolimatta mieleni ei jää kuitenkaan sinne vuoren alle (ehkä, kun vuori on alakerrassa, eikä silmieni alla;). Tänään imuroitiin keskikerros Inkiväärin kanssa. Hän on jo niin sinut imurin kanssa, että kikattaen kelailee johtoa imurin sisään ja tärkeänä vetelee taas ulos, jatkaakseen samaa loputtomiin. Nyt neito on unilla ja minulla alkaa ompeluaika, ah! Bongasin muutaman tosi hyvän idean tänä aamuna eräästä blogista. Aion ideaa kehitellä ja saas nähdä mitä siitä syntyy...Kaikesta hehkutuksesta huolimatta ideat ja tuotokseni ovat maailmalla jo ajat sitten keksittyjä ja moni tekee hienompaa ja huolellisempaa jälkeä jne....Mutta no, tää on mun projekti ja teen sen niin kuin taidan ja nauttien:):)
9 kommenttia:
Itsekullakin on niitä "pyykkivuoria". Meillä Maanviljelysneuvoksen kanssa Ylistaron Untamalassa oli mattovuori kait kolmisen viikkoa
kuistilla tuulettumassa.Kun Neuvoksen tyttöystävä ei saapunutkaan unohtuivat ne kuitenkin puistellut matot siihen kuistille.
Toivottavasti Neuvos saa vielä jostain tsemppiä
jatkaa vuosisiivous loppuun saakka. Itselläni ne "vuoret" sijaitsi kotona Savonlinnassa autotallissa ja varastoissa. Kesäisin tyttäret lomillaan roudasivat joutotavaraa kirpputoreille.
Heti mielenkiintoni heräsi, kun näin otsikkosi;) Minulla on kanssa aina paljon pyykkiä ja olenkin ajatellut, että ostan uudet saunapyyhkeet kaikille nuorille perheille ja nimikoin ne, etteivät aina ottaisi uutta pyyhettä vaan kerraksi:) Minulla kun ei enää pieniä lapsia ole niin pitäisi tuon pyykin kanssa pärjätä, mutta laiskuus kun vaivaa;)
Meillä ei pyykkivuori kasva holtittomaksi mutta sen sijaan silitysvuori sitäkin korkeammaksi! Aikoinaan Suomessa viikkasin suurimman osan pyykkiä suoraan narulta kaappeihin silittelemättä niitä sen kummemmin. Mutta täällä Saksassa kaikki lapset kulkevat tahrattomissa ja rypyttömissä vaatteissa, ja jossain vaiheessa tuumin itsekkin, että pakko kai on alkaa silittämään lasten vaatteita. Etteivät pienet pistä turhaan silmään koulussa ja päiväkodissa. Mutta voi että inhoan sitä hommaa!
tv Leena
Kiitos kannustuksesta!!! Leena: myötäeloa sinne silitysvuoreen. Serkku Arttu 18v. on tulossa taas Saksaan kielikurssille (rakastaa saksan kieltä ja haluaa saksan opeksi:). Ei ihan perus18v. miehenalku!
Siitä vaan Saksaan opiskelemaan. Heidelbergin yliopistolla on tunnettu germanistiikan laitos ja siellä voi myös opiskella fennougristiikkaa ;-). Ja suomalaiset otetaan aina lämpimästi vastaan! Sitä paitsi Reininjokilaakso on Saksan lämpimintä aluetta johtuen Ranskasta puhaltavista Rhön-virtauksista - krookukset kukkii ja narsissit on nupuillaan!
tv Leena
Voi sisko!
Mää niin myötäelän sun pyykkivuoren valloitusta..!!
Musta tuntuu täällä, että en muuta teekkään kun pesen pyykkiä, keräilen pyykkejä, viikkaan pyykkejä, lajittelen pyykkejä..ja mulla on vaan tää yks pieni prinssi täällä. Sulla sentään neljä prinssiä ja yks prinsessa sitä pyykkiä taikomassa..!! ;) Eli iso respekti isolle siskolle ja halit&tsempit siihen kaikkeen mitä vesivahinko sai aikaan!
(..meillä jääty saunan putket..piti jo ennen vauvan syntymää pyytää putkimies tsekkaamaan piharakennusta ja sehän tietysti jäi tekemättä ja nyt Epun myötä..arvaa pysyykö päässä muistaa jotain putkimiestä soitella. Huoh, mutta toivottavasti ei putket halkee..)
T:Kassunen :)
Pyykit saa monenmoisia tunteita aikaan... Monesti tuskailen itsekin. Minä olen nimikoinut pyyhkeet (kuvat blogissani) ja siltä osin vuori on järjestyksessä. Pesen pyyhepyykin kerran viikossa ja homma toimii.
Kirjoitin monta vuotta sitten lyhyen kertomuksen jonka nimi oli Kiipesin pyykkivuorelle.
Se ei tosin ihan pyykkäämisestä (vain) kertonut mutta tuli nyt mieleen.
Mua ei pyykin PESEMINEN sinällään tuskastuta kun on kone. Sen sijaan sen KUIVATTAMINEN on miellä ollut aina suuri ongelma.
Auts tuota vesivahinkojuttua... Tosi kurjia kaikkine lievejuttuineen. Onneksi pyykkivuoresi on kellarissa, jos ei huvita tai jaksata, niin ei ainakaan ole näkyvissä. Tsemppiä kuitenkin valloitukseen :)
Meillä silitysvuori paisuu, ei ehkä ihan Mount Everestiksi, mutta ainakin Mont Blanciksi kodarin ulko-oven viereen... OHikulkiessa aina muistuttamassa, että tuokin pitäis tehdä.
Ihania ompeluksia olet kuitenkin jaksanut taas tehdä!
Lähetä kommentti