Arvontaan voit osallistua vielä viikon ajan. Kelaa Arvonta -postaukseen;)
Tänään
on heiluttu Peuhulassa, lasten liikuntatapahtumassa. Karin ja Eeron lenkkeillessä keitetty urakalla kaalikeittoa (kiitos vain mumma ideasta) ja alkuillasta päästy ihan omin nokin kirkon penkkiin:) Illalla katsottu, kun Joutsenon poika lauloi Täällä pohjan tähden alla ja pääsi jatkoon.
Mieli koettaa nyt rauhoittua ja latautua tulevaan viikkoon. Miten raivaisin päivistä aikaa ompelulle niin, ettei samalla koko talo räjähtäisi käsiin. Aamukahveella ja hiljaisessa hetkessä taidan pyytää apua, että näkisin asioiden tärkeysjärjestyksen. Toivon, että se auttaa jaksottamaan päiviä ja rauhasta käsin tekemään ja olemaan tekemättä;)
aikoina olen ihaillut erästä henkilöä, arvaatte ehkä jo ketä? Keskimmäistä pojistamme Aapoa:) Hän on omatoimisesti pakannut pelikamat ja laittanut kellon herättämään aamuvarhaiselle. Tehnyt itse eväät (tosin viimeksi Saara -käly, kiitos;) ja selvittänyt aktiivisesti kenen kyydillä pääsee turnaukseen. Vau, mitä itsenäisyyttä ja tarmoa. Kolmien viikottaisten treenien lisäksi hän on hallilla lähes päivittäin harjoittelemassa Petteri -serkun kanssa. Nämä kaksi veijaria, mahtavat pelimiehet:)
Mutta niinhän se on, mihin on into ja sielun palo, siihen riittää sitoutumista.
Ingridin laulaessa itseään uneen, teillekin sielun paloa, juuri siihen mikä nyt nappaa;)
6 kommenttia:
Nyt pistää mietteliääksi.
Pysäyttävä postaus, kiitos!
Aivan mahtava "blogaus" (itse pienenä keksit uusia sanoja tekemisen pohjalta:leikat,hiihtit jne.) Johtuneeko osaltaan tästä talkoorytäkästä, mutten pysy kelkassa ollenkaan,
kun sulla on niin hyvä tatsi kirjottamisessa ja taaskin aivan upeita kuvia. Terkkuja nyt erik.Futismiehelle. Kerropa hälle, että pappa riensi pallon perässä aikoinaan samalla tapaa, aina tekniikkakisojen SM:iin saakka 14 vuotisena. Isän matalapainerenkailla varustettu pitkärunkoinen polkupyörä kyytivälineenä ja pitemmillä pelimatkoilla oltiin k-auton lavalla
lankusta ja kovalevystä rakennetussa kopissa koko joukkue. Talvella oli kova palo mäkikisoihin. Ensin naapurin pojan kanssa 8km polkupyörällä sukset narulla runkoon köytettynä
Taavettiin. Postiautossa LPR:taan ja kun Nuijamaan bussi oli jo lähtenyt 4km marssi mäkisukset olalla enon luo, joka vei autollaan kisapaikalle.
Vielä toinenkin kommentti. Kun sulla on se Vapiksen juttu sillon 19.2. niin jospa palkkaisit sen ykköshoitajan lapsenlikaksi Inkerille ja passittaisit koko miesporukan Etelä-Pohjanmaalle sukuloimaan ja sieltä koko porukalla katsomaan Lapuan SM kisoja. Niin upeita tyttöhyppääjiä kuin myös meitä vetskuja.
Ittellä hypyt on jääny talkoitten jalkoihin, ettei voi paljoa kisoista odottaa, mutta alas aion laskea kuten muutkin, olipa sijoitus sitten mikä tahansa.
IsiAatsa: arvasin, että sulla on sielunpaloa tähän asiaan;)
Minäkin tein kaalikeittoa. Tein ison kattilallisen ja syön eväänä koko viikon. Oli muuten tosi hyvää, mut aika nälkä kun tulin kotiin.... Leena
Onpa kivaa, että Aapo tykkää pelata ja on sitoutunut harrastukseensa. Mies pääsee vielä pitkälle Aatsan esimerkkiä noudattaen. Itsellänikin on palo päällä. Tänä keväänä tunnen erikoista vauhtia. Ja tuntuu sitä sinullakin riittävän päivästä päivään. Hyvä! Une
Lähetä kommentti