Antique

Antique

neilikat ovat ihan minun väriset:) Turhaan olen joskus vieroksunut neilikoita, nykyään ne usein löytävät meille. Olen puutarhaankin istuttanut harjaneilikoita. Kun asuimme Lehvätiellä samaa taloa Saaran, Karin siskon kanssa, siellä puutarhasta niitä löytyi joka penkin reunasta villiintyneenä. Ihania, talon alkuperäistä ikivanhaa perua.  

Uusimmassa

pussukassa on orvokkeja, myös lemppareitani. Kunhan kevät ja kesä koittaa, lempikukkia löytyy vaan lisää;) Uuden kotimme puutarhassa kasvaa lempeä aniksen tuoksuinen ruusu, joka kukkii Aapon syntymäpäivien aikaan heinäkuun alussa. Alla on jonkun keskeneräinen ruusutyyny. Löysin sen parilla eurolla kirpparilta; oivaa materiaalia kasseihin. Miksihän tätä kirjontatekniikkaa muuten sanottiin? Ei ole ristipistoa.

 

Iltapäivällä 

lähdimme mummalle kahveelle. Hänen luonaan on niin kotoisa ja rauhallinen ilmapiiri. Pojat menivät hallille jalkapalloa pelaamaan ja olimme liikkeellä vain Inkiväärin kanssa. Herkuttelimme mumman leipomalla omenapiirakalla ja luimme hänen kirjoittamaansa novellia. Mukava hetki yhdessä, lämmin halaus lähdön hetkellä!

 

                                Makoisaa sunnuntai-iltaa ja alkavaa lomaviikkoa:)

Leppoisa lauantai

  

Lähes 

katkeamatonta unta kello puoli yhdeksään. Mikä autuus! Aamupäivällä jalkkisharjoituksien kuskaajana ja lenkillä Karin kanssa. Ompelua ja vain olemista. Yllä Inkivääri tutkii poikien kanssa jalkkiskortteja. Karilla oli Laurin kanssa tiukka Monopolipeli. Tällainen leppoisa lauantai:)

Tuuletusta

Hurraa, loma alkoi! 

Aapo, Petteri -serkku ja Lauri tuulettavat loman kunniaksi. Jalkapalloa oli seuraavaksi luvassa ja niin huomenna ja seuraavana päivänä ja sitä seuraavana...Valmentajakin oli havainnut sitoutumisen asteen ja vihjaisi mahdollisuudesta siirtyä ikäluokan ykkösjoukkueeseen. Sekös sai miehen naaman hymyyn:) Minä olen havainnut, etä ruokahuolto on oltava ajallaan, ettei miehet lähde pelaamaan vaan tyhjin vatsoin.

Loma 

tarkoittaa minulle tällä kertaa oikeasti lomaa, koska Karikin on talvilomalla. Suunnitelmissa on kyllerön vetoa=lepoa, liikuntaa ja yhdessä touhuamista. Pojilla on ehdotuksia: keilausta, hiihtoa, pulkkamäkeä, megazonea ja futista. Telinejumppasaliakin suunnittelimme vuokrata ystäväperheiden kesken. Alkuun pitää nukkua väsymyksiä pois. Jo vuosia meillä on miehen kanssa ollut tapana viikonloppuisin ja lomilla herätä vuoroaamuin. Toinen saa ottaa rennosti:) Jotkut ovat aikoinaan naureskelleet meidän vuorosysteemeille (vuorokakkavaipatkin;). Olen kuitenkin enemmän kuin varma, että olemme lukuisat riidat välttäneet tällä menolla.

Mukava
tunne on, kun tietää ystävän tulevan kylään. Tänään saimme päivittää kuulumisia ja todeta, että välillä lasten kanssa on, miten sanoisin...kysymysmerkkinä. Kummasti helpottaa juttelu siitä. Keidas arkiperjantain keskellä;) Uskon, että siksi myös blogitkin ovat naisten keskuudessa suosittuja. Se on melkein, kuin olisi kahveella kaverin luona. Oikea Juhla Mokka ja face to face voittaa kyllä silti vielä!

Eilen
miehen toimesta syntyi tuotemerkki. Hiukan täytyy kehaista, että hieno tuli. Nyt paperit lähtee Rekisteröintikeskukseen ja siellä päättävät kelpaako ehdotuksemme toiminimestä. Viikon päästä olen ehkä viisaampi.
Alla kirpputoritavaraa, josta jäi vielä iso korillinen tytönvaatteita koossa 62 - 74. Jos tiedät jonkun tarvitsijan, vinkkaa minulle;) Laitetaan hyvä kiertämään!
                              
                         Mukavaa lomaa lomailijoille ja leppoisaa viikonloppua kaikille!

Majaisaa

Kiitos 

kannustuksesta:) Viime päivinä on myötätuntoa sadellut suunnasta kuin toisestakin. Oikeasti se tuntuu tosi hyvältä. Pyykkivuoripostauskin sai aikaan neuvoja ja empatiseerausta. Eilen olin tärkeänä Uusyrityskeskuksella toiminimikonsultaatiossa. Hih, mikä sana. Sain hyviä ohjeita ja realistista näkökulmaa toiminimen perustamiseen. Tietenkin tällaisen pienimuotoisen yrittämisen kannattavuus on kyseenalaista. Mutta rahan kahinaa en luule ensisijaisesti kuulevanikaan suuressa mittakaavassa. Arkisesti voisi todeta, että jos nyt saisi ruokakasseja kotiin kantaa ja lapsille soppaa keittää, niin hyvä:) Tein hienon löydön kirpparilta. Joku innokas mummeli oli tehnyt 13 ristipistotyötä kesken jääneeseen liinaan. Siinäpä oivaa materiaalia kasseihin;) Kestosuosikkejani ovat myös 50 -60 -luvun värimaailmat, kuten tuo vihreä pitsi ja pieni kaitaliina.

Kosteusmittaaja

kävi tänään ja pitkän tovin mittaili. Vei kuivurit mennessään. Tietoja saadaan varmaan jonkin ajan päästä. Yläkertaretkeily jatkuu ja kaikesta ahtaudesta huolimatta siellä on ollut majaisaa ja kotoisaa koko perheellä. Aamulla on tungosta sängyllä, kun kaikki haluavat Inkivääriä halimaan ja vähän äitsykkää ja isiäkin. Mieleen tulee eilisen vanhempainillan sanat kohtaamisesta. Opettajat jakoivat aiheesta "Vanhemmuuden vahvistaminen". Hyvä, hyvä, puhuitte niin oleellisista asioista. Ruoasta, unesta ja välittämisestä. Ryhtiliikettä tarvitsen itsekin. Rehtori oli kyllä ihan paras, niin inhimillinen ja rehellinen, mutta auktoriteettiä ja ryhtiä löytyy silti. 

                                 Inkivääri leikkii yksinäänkin piilosleikkejä;)

Kivääritehtaalla

käsityökoulussa aloitettiin paperijakso. Teemme itse ja kokeilemme eri kuituja. Ensi kerralla varmaankin pellavaa ja munakennoja sekä muuta kierrätyspaperia. Omat kokeiluni kallistuvat pitsipaperin suuntaan. Onkohan tuo mummolatuunaus saanut yliotteen;) 

Nyt nukkumaan...Kari sai korvatulpat vaihteeksi! Minä kuuntelen vanhan talon huokauksia ja lasten tuhinaa.

Pyykkivuoren valloitus

Pyykkivuori
on valtava vesivahingon jäljiltä=kodinhoitohuone valtoimenaan mytyssä puolikuivia pyyhkeitä ja mattoja ja kuivaneita peittoja, jotka kuitenkin on pakko pestä. Jos olen vaikuttanut jotenkin reippaalta muuten, niin tässä kohdin pettää. Pyykkiä tulee meidän perheellä muutenkin jostain syystä tosi paljon. Jos olisin se kätevä emäntä, niin nimikoisin esim. pyyhkeet ja kun jonkun jehkiman pyyhe löytyisi pukuhuoneesta mytystä märkänä, tulisi armotta raksi seinään.

Pyyhkeitäkin siis ihan arkikäytössä on uskomaton määrä. Kun tulee äkillinen lisäys pyykkäykseen, meinaa meikäläinen herpaantua. Inkiväärin kanssa on vaikeaa mennä kellariin pyykkäämään, kun neitokainen pyrkii mielenkiintoisiin kiviportaisiin. Jossain ihmeellisessä välissä koetan keritä pyykkivuorta valloittamaan, useimmiten se saa minusta erävoiton. Kuten tänään:(

Kaikesta
huolimatta mieleni ei jää kuitenkaan sinne vuoren alle (ehkä, kun vuori on alakerrassa, eikä silmieni alla;). Tänään imuroitiin keskikerros Inkiväärin kanssa. Hän on jo niin sinut imurin kanssa, että kikattaen kelailee johtoa imurin sisään ja tärkeänä vetelee taas ulos, jatkaakseen samaa loputtomiin. Nyt neito on unilla ja minulla alkaa  ompeluaika, ah! Bongasin muutaman tosi hyvän idean tänä aamuna eräästä blogista. Aion ideaa kehitellä ja saas nähdä mitä siitä syntyy...Kaikesta hehkutuksesta huolimatta ideat ja tuotokseni ovat maailmalla jo ajat sitten keksittyjä ja moni tekee hienompaa ja huolellisempaa jälkeä jne....Mutta no, tää on mun projekti ja teen sen niin kuin taidan ja nauttien:):)

Pyhäpäivä

 

Pitkät 

unet, raikas lenkki auringossa ja juonto jumalanpalveluksessa. Yksi kasseista valmistui ja kuvassa kokeilevan kudontajakson kuteen kanssa;) Mumma kylässä ja kotoisa tunnelma. Pino lehtiä mummalta ja Idols:ssa jatkoon Osku eli Ahti (Lahnaksi moitittu;). Osku on Antin eli siskoni miehen veikka. Inkiväärin unilevottomuus vaan jatkuu, syystä ei harmainta aavistusta. Onneksi oli tuo mun nukkumisaamu;)

Sain
tunnustuksen Kivimäen elämää -blogin MaMMelilta ja Syksymäen Hanna-Maaritilta. Voi, olin iloissani MaMMelin sanoista, jotka tunnustuksen perusteissa oli meille viidelle saajalle:" Kaikki nämä Bloggaajat saivat samasta syystä minulta tämän tunnustuksen: Kaikki te olette tuntuneet alusta asti tutuilta ja ystäviltä :)

Tunnustukseen kuuluu vastata viiteen kysymykseen:

1. Milloin aloitit blogin? 

Joulukuussa 2010

2. Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?

Perheen arjesta ja juhlasta, käsityöintoiluistani, sisustuksestakin ja itselle tärkeistä ihmisistä ja uskosta

3. Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?

Vaikea kysymys, kellään muulla ei ole just tällaista perhettä:)

4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?

Miehen ja siskojen rohkaisu ja kotiäitiysajan tarve yhteisöllisyyteen:):)

5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?

Haluaisin oppia valokuvaamista lisää ja myös käsittelemään kuvia (ei liikaa...;) Haluaisin oppia myös itse valmistamaan bannereita!

* * *

Tavallaan
on erikoista, että muutamista blogien pitäjistä on tullut tärkeitä, vaikka muuten ei heitä tunnekaan. Tuo tuttuuden ja ystävyyden tunne on syntynyt rohkaisevista kommenteista ja aika ahkerasta kommentoinnista, mitä harrastamme puolin ja toisin. Tämä on uusi mahdollisuus luoda suhteita. Minusta tämä on veikeää ja mielenkiintoista;)

Uuteen viikkoon uusin kujein ja...huomenna tulee korjausmies ja kosteusmittaaja. Saa nähdä!

Ps: Kuulostelen vielä sinua Sirkku S. Voitit arpajaisissani!

Voittajien puolella:)

Lauantai
illan huumaa! Kolme nuorinta lasta, Aapo, Lauri ja pikku-Inkivääri toimivat onnettarina ja arpoivat Laurin kirjavasta piposta kolme onnellista voittajaa: Tsadaaaaa!

- Ingrid- sisustuskassi Katja-Mari
- kesäinen muistikirja Marianne
- Djekon tarrat Sirkku S.

Onnea voittajille kovasti ja pankaahan osoitetta meiliin tulemaan, niin voittopalkinnot tupsahtaa kohta postiluukusta. Katja-Marille palkinto tulee varmaan autokyydillä:)

Eilisen
vedenpaisumuksen laannuttua tulivat Alavuden sukulaiset meille eli Karin veljen perhettä. Heidän vanhin tyttärensä Anne oli vanhojen tansseissa eilen. Tuntui hyvältä, kun saatiin omaa perhekuntaa tänne kuivureiden keskelle. Sopu sijaa antoi ja niin me kaikki nukuimme yläkerrassa. Aamulla Minna -kummitäti pelasti minut eli otti Inkiväärin hoteisiinsa ja sain nukkua hieman pidempään. Monta yötä on mennyt Inkun levottomuuden takia "keturoille". Arkienkeleitä olivat kaikki, Pirjekin niin mukava leikittäjä Inkulle. Piilos -leikki on ihan lempileikki nykyään. Inkku ei osaa sanoa vielä kukkuu, vaan sanoo "titiii";)

Päivän
kruunasi Marttojen tapaaminen. Juhlittiin Katin ja Marjon synttäreitä ja jo kynnykseltä alkoi kuulumisten kerronta. Jota jatkui...jatkuisi yhä:) Upeita kutomisia oli mukana, jäi vain takkatulen leimussa nauttiminen turhan lyhyeen, kun perhe kutsui. No, kotona oli kiva ilta saunoen ja Putousta katsoen. Jäätelöäkin, kuten meillä lapsena lauantaisin, kun Hotelli Firenzeä katsottiin oloasut päällä saunan jälkeen.

                                Hyvät yöt, nyt meikäläinen painuu unten maille!

Miksi Peurankello ja vahingontorjuntayksikkö?

Peurankello
nimi tulee lempikukastani. Sain kommenttiboxiin toivomuksen tehdä postausta tästä blogin nimestä. Lempikukka, jonka ehkäpä tunnet, on puuvartinen ojien ystävä;) Sitä löytää parhaiten vanhoista pelto -ja laidunmaisemista. Kiviaitojen vieriltä ja hiekkateiden ojanvarsilta. Kun menimme naimisiin, etsimme peurankelloa tukkalaitteeseeni (joka yhä on tallella kuivatettuna;) Kimpussani oli hennon vaaleanpunaisia ruusuja ja kaikki muu luonnonkukkaa. Kari kutsuu minua joskus sillä nimellä, jolloin olen onnesta kippuralla. Peurankelloa on kuitenkin ajoittain vaikea löytää, joten se ei ole ihan tavallinen kesäkukka, kuten en minäkään:)

Tämän
kirjoitin aamupäivällä Inkivääriä nukuttaessani. Kun sain tuon "Peurankelloa on kuitenkin ajoittain vaikea löytää...."-lauseen kirjoitettua kuului outo ääni. Tip, tip.....ja katse makuuhuoneen kattoon, ei voi olla totta, sieltä valuu vettä. Siitä sekunnista alkoi ruljanssi, jota kestää...en tiedä kuinka kauan.Vettä alkoi tulla ihan mahdottomasti, monesta kohtaa ja saavia ja paljua oli koko huone täynnä.

Tällä
hetkellä nukutan Inkivääriä uudelleen yläkerran aulassa, jonne sängyt kannettiin. Lauri tuli koulusta siinä samalla ja juoksi hakemaan Karelin naapurista. Karel, talon entisenä isäntänä tiesi mistä suljetaan yläkerran vesiputkien hanat. Minä olin osannut sulkea vaan kaukolämmön...siis ihan väärän hanan (nyt tiedän oikeat hanat). Sitten Kari syksyi kesken työpäivän kotiin ja soitti palokunnan vahinkotorjuntayksikön paikalle. Sitten oli miestä kuin pipoa. He purkivat yläkerrasta rakenteita ja selvisi, että tämä vuoto johtuu ehkä jäätyneestä viemäriputkesta. No, ongelmiahan oli jo jouluna. Mutta silloin vaan jäätyi vedentuloputki ja vettä ei tullut. Juuri nyt nukkuvan Inkun ja minun ohitseni hipsi Kari vakuutusfirman miehen kanssa kartottamaan tilannetta. Sitten varmaan tulee kuivureita jne. Vuodon syy taitaa kuitenkin olla vielä avoin.

Elämä
on laiffii, sanois Nykäsen Mattikin. Miltä nyt tuntuu...no, en oikein osaa sanoa. Tiedän varmasti, että kaikki saadaan kuntoon. Tämä on omakotitalon asujan arkea, ainakin vanhan talon omistajan;) Myöskin tiedän, että me kaksi ei olla erityisen armoitettuja "talonmiehiä". Nyt ollaan sitten retkellä yläkerrassa. Lauri hihkui innosta, kun palomiehet saapuivat, Inkeri kiljui riemusta nähdessään paloauton ja seisoi tikkana ikkunassa katsomassa ja suuttui, jos hänet nosti pois. Me istuttiin Karelin kanssa kahvilla, kun pahimmasta hötäkästä päästiin. Ja juteltiin, että kyllä tämä tästä, rukoillaan, että asiat selviää.

Prumm ja miau!

Iloisen
sekalaiselta näyttää olohuoneen pöytämme nykyään. Minullahan on ihan työhuonekin (ihan oma;), mutta kun se on hieman syrjässä lasten touhuista, en tohdi olla kaukana, koska pojat pelaisi ja katsoisi tv:tä silloin ilman valvontaa....Kunhan tämä aloitustohina on ohitse, niin sitten parkkeeraan työhuoneeseen. Sain eilen Eeron tehtailemia henkareita ison pinon ja nyt sitten ahkerasti ompelen niihin kasseja.

Kari tekee talouslaskelmia ja on aiheesta hieman huolissaan. Miten työlle tulisi katetta? Käsityöhän vie aikaa ja jos tuntimääriä ryhtyy laskemaan, pitäsi kassien maksaa maltaita. Mutta tämä on monitahoinen juttu...työ tuottaa minulle iloa ja ideointi vaan kasvaa ja uusia aihioita putkahtelee kaiken aikaa. Saan  yhdessä esikoiseni kanssa touhuta. Ystävät saavat kantaa autotallien periltä kangaslaatikoita ja näin tulee tilaa heidän uusille ideoilleen;) Tuunaus tuottaa hauskoja yhteyksiä ihmisiin. Olen ollut aina aika kehno taloushallinnossa. Onneksi mieheni on siinäkin taitavampi:)

Näin
suloisen hetken tallensin lennossa eilen. Inkivääri kantaa kirjoja kaikille, niin serkuille, vieraille kuin talon väellekin. Olen lukenut kirjat jo miljoona kertaa, joten uusia kirpparilta täytyy etsiä. Eläinvauvat kiinnostavat Inkkua, tosin kaikki autot ja traktoritkin;) Isoveljet kiitettävästi lukevat Inkiväärille ja samalla tyllerön sanavarasto saa vahvistusta. Toistaiseksi vain äiti ja Aapo ovat käytössä. Prumm, prumm tulee myös ja vuh! sekä miaun -tyylinen naukaisu.

Nyt
kahville, onhan työläinen kahvinsa ansainnut;) Pojat alkoivat leipomaan muffinsseja. Ei ole pelipäivä, joten he kehittävät muuta mukavaa silloin.

Parsakaalia, menestysmökkeröitä ja appelsiinichocoja

Ruusukassi valmistui, ruusuke vielä työn alla:)

                                  Arvontaan pääsee osallistumaan Arvonta -postauksen kohdalla!

Oli

katujyräaamu, eli olo huteran hatara valvotun yön takia. Inkerin tauti ottaa vieläkin koville, pikkuinen heräilee, on herkkis niin öisin kuin aamuisinkin. Karin kanssa ei meinattu ylös päästä ja niinpä muu porukkakin ontui kouluun. Eero ajallaan, Aapo myöhästyen reilusti ja Lauri jäi vielä toipumaan. Oli mies lakananvalkea aamulla ja valittu oloaan. Tunnin päästä väri palasi poskiin ja mies oli ihan terveen oloinen. Päivällä Inkivääri oli jo hauska oma itsensä ja parsakaalisoppa maistui.

Karin

lapsuudessa syötiin menestysmökkeröitä. Voita, kauraryyniä, kaakaojauhetta ja sokeria sekaisin ja palleroisiksi. Lapset ovat meilläkin niitä valmistaneet, mutta tänään hyvin samaan tyyliin valmistui Aapon hyppysissä uudenlaisia mökkeröitä. Appelsiinikrokanttisuklaamuruja, kauraryynejä, hasselpähkinärouhetta, voita, kaakaojauhetta ja tomusokeria. Palleroisiksi ja jääkaappiin jähmettymään. Appelsiinichocoja, keksi Aapo:) Liian makeita, uh. 

Ystävämuistoja

             Arvontaan voit osallistua yhä Arvonta -postauksen kommenttiboxissa!
Ystävät
eivät ole vain tärkeitä, vaan ainutlaatuisia. Olen todella kiitollinen ystävistäni ja koska en ole kova harrastelemaan korttien lähettämistä, tulee tässä kuvin ja sanoin kiitoksia. Olen kierrellyt kameran kanssa kotia ja eteeni on tullut muistoja. Jos sinua ei ole listassa, et ole sen vähempiarvoinen;) Olette kaikki erityisiä!

Yllä oleva kuva muistuttaa erehdyttävästi oikeaa teekuppi-ihanuutta, mutta on Anna-Maijalta saatu kortti, joka on niin minun oloinen:) Alla viime syksyltä Anna-Maijalta saatu onnittelu. Se on minulle profeetallinen kuva syksyllä istuttamieni punaviinimarjojen tulevista sadoista! Anna-Maija on raikas tuulahdus, ihana uusi ystävä!

Elina on uusin ystäväni ja hänen kanssaan olemme hämmästyttävän nopeasti tulleet läheisiksi. Hän on anteliain ja palvelualttein ihminen ketä tunnen. Nämä kaapit matkasivat Elinan hommaaman peräkärryn kyydissä meille Tampereelta. Aina kun kaapin oven avaan, tulvii lämmin läikähdys mieleen.

Kaisa, oma rakas sissoni mun. Kun hänen pikkuEppunsa syntyi ovat puhelimet soineet ja äitiyttä on jaettu. Nämä lelut matkaavat Epulle, tosin on tuonne eksynyt Ingridin hienostolaukkukin.

Riikka -siskoni on maailman paras ideoimaan. Kun muutimme edelliseen Huugontien kotiimme, hän sai vohkittua tietoonsa, että meillä on yläkerran makuuhuoneessa sininen pönttöuuni. Vanha piironki, jos oikein muistan Jannen suvun peruja, sai Riikan käsissä sinisen värin. Kun se paljastui pressun alta yllätyksenä, se on aina ja ikuisesti rakkain huonekalu. Alla on myös Riikalta nuppineulatyyny, joka on nyt ahkerassa käytössä sekä jolulahjaksi saadut servettirenkaat. Riikka oikeasti osaa hankkia mulle niin passelit lahjat:) Olen sitä taitoa ihaillut jo pikkutyttönä!

 

Saara, kuin sisko minulle:) Hänestä on parhaat muistot serkkupojat päivittäin meillä. Jos ei jostain syystä jompi kumpi tule, on haikea mieli. Saaralla on hienoja ja oivallisia ideoita. Alla on hänen kaksi miete - ja Raamatunlausekassiaan. Ne ovat olleet meillä ahkerassa käytössä. Toisen kuvan vene, Saaran itsensä veistämä on niin upea, ettei sitä halua edes sanoin kuvata. Huomaat ehkä sydämen peräsimenä.

 

Katariina, hento kaunis ystäväni. Jo opiskeluajoilta muistan hymyn käytävillä ja lämpöisen katseen. Tähän, sydänkortin lisäksi olisi kuulunut myös kuva hänen neulomistaan sukista Laurille, mutta ne olivat koulussa pojan jalassa:) Kohta juhlitaan Katia ja Marjoa, yes!

Merja, anoppini, jollaista en osannut haaveillakaan. Hänen sydämensä on ollut avoin ja viisas. Olen saanut oppia häneltä paljon. Vieraanvaraisuutta ja sydämenavaruutta. Keskustelut taiteesta ja kirjallisuudesta ovat myös helmiä!

Pia, hengenheimolainen niin monessa! Yllä olevassa korutelineessä ei ole vielä Pian innoittamia koruja, mutta uskon että ne ovat tulossa. Yllä on Pian antama kynttilä, juuri oikeissa sävyissä. Pia hallitsee sävyt ja tyylin. Luotan häneen esim. näissä asioissa erityisesti. Perheenä on saatu jakaa niin paljon, että on vähän niin kuin aina ikävä!

Sanna, ystävä jo nuoruusvuosilta. Hänen kanssaan on jaettu niin paljon elämänmatkaa, ettei tarvitse paljoa selitellä kun nähdään. Se, että nähdään liian harvoin, ei ole hyvä. Soittorasia ei soi, jos ei tarpeeksi usein soitella yhdessä. Sannassa ihailen hänen luovuuttaan ja myös taitoa olla just oma itsensä:) Soittorasia on lahja häneltä.

Marjon kanssa ystävyys on saanut syventyä viimeisinä vuosina upealla tavalla. Pelkkä verhojen väreistä juttelu ei riitä, vaan aidot kuulumiset ja rehellinen mielentila ovat läsnä. Yhteinen käsityökoulu -ja tuunausharrastus innostavat. Ylempi enkeli on tuliainen Marjolta Kreikan matkalta.

 

Sirkku, teeskentelemättömyyden ja aikuisen naisen esikuvani. Hän on saanut erityisellä tavalla olla isosiskoni suhteessa Jumalaan. Sirkku on omalla elämällään tuonut uudet ja vieraammatkin ihmiset minulle tärkeiksi. Kuulostaa ehkä hassulta, mutta näin vaan on. Taulu on Sirkun lahja 30 -vuotisjuhliini.

Äitini Lahja, mamini mun! Nämä raidat hänen kutomissaan matoissa kertovat elämän monista puolista. On heleää raitaa ja tummempaakin. Jos ajattelen itseni marjamättäälle äitin viereen, siinä ehkä ollaan onnellisimmillamme:) Tai saunan lauteille, kun hän ropsii menemään selkääni itse tekemällään vastalla. Tai saaren rantaan tai saunan jälkeen, kun hän hieroo jalkapohjiani.

 

Ystävistä se rakkain, Kari! Hänen tekemänsä runo minusta pienenä ylinnä. Hän lippa - ja karvalakkisena yllä. Kun olin opiskelija ja hatarana itsestäni ja olemuksestani pyysin häntä pelikaveriksi, en kuunaan päivänä uskonut saavani häntä miehekseni. Tuo komea ja hieman cool -olemus vetosivat nuoreen naiseen. Coolin olemuksen alta paljastui erityisen lämmin sydän. Alla tämän yhteiselon hedelmiä hauskuuttamassa toisiaan:)

Jo tässä kirjoittaessani tuli monta teistä mieleen, joista ei ole tässä kuvamuistoa. Isä Lapualla, Elina Helsingissä, Titta siellä Kissalassa, Leena Saksassa, Heli ja Marja Säynätsalossa ja voi lista jatkuu vaan...Halit ihan kaikille! Myös erityisesti uusille blogiystäville, joista olen innoissani!