Olemisen siedettävä keveys

Olemisen
ja ajan olemusta olen tässä viime päivinä pohtinut. Ystäväpiirissä on juteltu hitaammasta elämästä. Koen mahtavana etuoikeutena olla vain Inkiväärin kanssa ja antaa ajan vieriä verkkaiseen tahtiin. No, luettaisko välillä, mitäs jos laitettais tiskit nyt ja sitten köllöteltäis, mennäänkös kellariin pyykille vai kuinka? Tai kun aamupäivä näyttää tyhjältä, niin Elina -ystävä tekee sen taas=pelastaa eilisaamun tulemalla mansikkaleivostensa kanssa kahveelle:) Tai kun ei ole tiukaan lyötyä äitilapsiohjelmaa viikolla, niin tänään tuumattiin extempore lähteä Inkiväärin kanssa saattamaan Karia töihin. Siinä matkalla moikattiin Katriinan kaupan Virpikin ja kirjastoonkin ehdittiin. Tultiin kotiin päiväunille ja hassuteltiin, höpsöteltiin.

Lempitee:)

Valinta
jäädä kotiin tuo toki monenlaisia haasteitakin. Nytkin pitää loppuviikko selvitä muutamin euroin. Ei tehdä matkoja, saati ulkomaanmatkoja. Kirpputorilta löytyy kaikki vaatteet, mutta se onkin vaan hyvä juttu. Nytkin Inkku sai popot, kevätmyssyn ja nuken kirpparilta. Lapsilta löytyy uskomatonta joustoa, kun kukkaron nyöriä täytyy kiristellä. Siitä on hyvä mieli:) Kun Eero sai naapurin Martin pyörän, tuli niin ilo. Eikä poika valittanut yhtään, vaikkei ollut uutukainen malli. Aapon pyörä ostettiin syksyllä käytettynä ja hyvä pyörä onkin! Muutaman ystävän kanssa suunniteltiin pihakirppistä meille, ehkä toukokuulle. Aapo ja Lauri haluaa pitää kahvilaakin siellä. Vohveleita ja kahveeta;) Ruoka on kallista, mutta sen suhteen on tullut positiivista pihistelyä. Kun ei syö kallista, tulee tehtyä itse kasviksista ja juureksista ja välillä lihastakin. Harmittaa, kun kala on niin kallista. Savolaisena olen suuri kalan ystävä:)

Ompelurintamalla
on taas tapahtunut. Tölkkihatut valmistuvat ja olen myös kaavoittamassa pikkutyttöjen mekkoja. Into ompeluun on mukavalla tavalla palannut ja koska Eero -esikoinenkin TET -viikolla valmisteli mulle nettisivuja, niin jospas tässä täytyy ryhdistäytyä;)