Kuusia ja veljeksiä

Moni
voi muistaakin, mistä poikiemme nimet juontavat. Aina vaan niin upeasta Seitsemästä veljeksestä. EeroVeikko, Aapo Elias ja Lauri Joosua:) Kun Inkiväärimme syntyi alkoi tietysti kova kuhina, mikä tytölle nimeksi. Mutta ei tullut Venlaa, ei! Inkeri on ollut jo nuoruudesta asti mielessä, jos tyttö minulle suodaan. Asian vahvisti sekin, että miehen äiti on myös Une Inkeri. Inkerin nimipäivä oli tällä viikolla ja mehän juhlittiin puolukkapiirakan ja kahveen kera. Ihan extempore saimme muutamia hyviä ystäviä kylään.

Sade
ja tuuli on riepotellut pihaa, mutta me tytöt ei niitä pelätä. Aloitimme lehtiurakan. Pihan ikivanha tammi tuottaa hurjasti lehtiä. Pihassa on muuten aika hauska yksityiskohta: puulajeja vaikka muille jakaa. Kuusia hopea, pihta ja ns. tavallinen, sebramänty, pihlaja, lehmus, koivuja, pajuja, syreeneitä, tammi ja vaahtera. Koristeomenapuut,vanhat omenapuut sekä kirsikka.

Käsityökoulun
lasinsulatus on ollut mielenkiintoinen kokemus. Eikä niin helppo nakkikaan;) Olen tehtaillut kuusia, puuteemassa siis pysytään. Tässä osa raakaversioina eli ne odottavat polttoa. Se pyöristää reunat ja sulattaa lasit läpikuultavemmiksi. Muutama korukin syntyi loppupalasista.

Kiva
kun alkaa viikonloppu. Me juhlistamme miehen kanssa sitä tänään pitkällä lenkillä ja ihan ehdalla poronkäristyksellä:) Olen niin iloinen ja ylpeäkin pojistamme. He hoitavat nurisematta Inkivääriä lenkkien ajan. Tänä syksynä niitä kertoja kun on kertynyt;) Viikonlopun ohjelmana mulla on ainakin syysistutusten saattaminen päätökseen ja kasvimaakin odottaa kääntämistä.

                                                               Heipsan:)