torstai 4. elokuuta 2011

Iloista odotusta


Piirasta
on syntynyt monenlaista, artisokkacheddar, kanttarelli ja lammaspiirakkaa. Lammaspurkkia säilytin kuin kansallisaarretta, se on Simo -serkkuni tilalta, sieltä lapsuuden mummolamaisemista:) Ihan ehtaa Järvenpään lammasta. Tänään tuoksui koko talo ja tanner makealle, leivoin saaristolaisleipää. Huomenna alkaa kaakkujen valmistus. Täyteläinen viikko juhlien valmistelua. Mutta kaikesta huolimatta olen päässyt lenkille:)



Olimme
jo tovin suunnitelleet seinällistä suvun kuvia. Projekti on vielä kesken, mutta alkuun päästiin. Sohvanpäällisetkin pääsivät pesuun. Hyviä nämä juhlat, saa roikkuvia asioita kuntoon;) Nyt nukkumaan itsekin, huomenna päästään pölypalleroisten kimppuun. Sunnuntaina juhlitaan, yes!



Nämä rakkaat ovat niin tärkeät toisilleen:)

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Oi niitä rakkaita siellä! Ihana nähdä juhlissa! Une

Peppi kirjoitti...

Juhlat ovat kieltämättä siinäkin mielessä kivoja, että oikeasti reipastuttavat keskeneräisten asioiden valmistumisesta. Herkkuja on teillä tulossa monenmoista - vesi kielellä..
Meilläkin suunniteltu n. 5 sukuvalokuvakokoelmaa. Yks kuva on seinällä - onhan sekin alku :) Teillä hyvällä mallilla kokoelma!

Anonyymi kirjoitti...

Menen nyt hieman tapahtumien edelle, sillä varmaankin Tiina laittaa itse kuvia ja kirjoittaa ainankin kuvatekstejä esikoispoika Eeron Kiparista (Vapaakirkon vastine samanikäisten luterilaisten riparille,leiripaikasta Kiponniemestä on lainattu k-kirjain) Pääsin Eeron kummin tyttäreni Kaisan perheen siivellä mukaan tuohon
upeaan juhlaan. Huomenna juhlitaan sitten sukulaisten ja ystävien kanssa täällä Eeron kotona.Sanat eivät riitä kuvaamaan leirin päätösjuhlan tunnelmia. Itselläni oli alun musiikkipitoisen ylistysjakson aikana tyypillisen jäykkä luterilainen olo, joka sitten rentoutui ja varmaan samaa vapautumista tapahtui monipuolisen ohjelmankin kulussa. 37:n leiriläisen,isosten ja leirin vetäjien yhteisessä loppulaulussa oli sellainen yhteyden kokemisen tunne ja syvä ilo, että sen tajuaa vain läsnäollut.Eeron ryhmään oli "sattunut" (johdatettu) jo ennestään tuttu Tuitun koulukaveri Maapu, jota oli ilo rutistaa todistusten jaon jälkeen ja samalla tavata hänen vääksyläisiä vanhempiaan ja isoveljeään.
t:Aatsa

marjo kirjoitti...

Hyvin kuvasit Aatsa tuota juhlan ja koko leirin tunnelmaa! Kyyneleet silmissä istuin juhlan ajan kokemassa siivun nuorten yhteydestä ja ilosta.
Hyvää huomista juhlapäivää teidän väelle!
Terveisin Marjomartta, Samuelin täti :)

Kirsti kirjoitti...

Ihania juttuja täällä:)