Lempeää lähiruokaa

 

Tänään torin kanttarelleista kastiketta ja vihanneshöystöä:)

Lähiruokaa
rakastavana ja luomuakin kunnioittavana olen jo usemman kerran vihjaissut tutulle toimittajaystävälle juttuaiheesta: Mikä paikallinen kauppa suosii eniten lähi - ja luomuruokaa? Kylkijuttuna olisi lähiruokaa tuottavan maatilan tarinaa tai luomutilan porinaa:) Lehtijuttu ei ole ainakaan vielä toteutunut, mutta aihe muhii mielessä. Harmittaa ajoittain, kun kukkaron sisältö määrää ostoksiani. Mutta koska tämä aihe niin kiinnostaa, niin pyysin rakkahan Leena -ystäväni ja sukulaisenikin kirjoittavan vastaavasta tilanteesta Saksassa. Älkää kuvitelko, että itse olisin erityisen valveutunut ja aina tunnollinen paikallisruoan tai luomun käyttäjä. Olen äiti siinä missä muutkin, väsyneenä turvaudun helppoon einekseen, mutta koko ajan tietoisuus kasvaa ja halu vaikuttaa omilla valinnoilla myös:)

 

Katriinan
kauppa, jossa omia kassejanikin myydään on asian ytimessä. Tuotteita on toki maakuntaa kauempaakin, mutta suomalaista pääasiassa:) Kun pyörähdin kaupalla taas, niin silmä kuin mielikin lepäsi. Ostin kuvassa näkyvän hauskan kirkkaanvihreän kiepin vai pikkubontsoko se on. Kuva on hieman lavastettu, hih:) Siellä muuten myydään paikallisen hunajantuottajan kautta tulevaa mehiläisvahaa. Kynttiläntekijänä (aina silloin tällöin innostun:) olin tohkeissani, sitä kun ei ole saanut hetkeen täältä mistään. Kunnon mehiläisvaha kruunaa kynttilän, tuoksu ja ominaisuudet paranee roimasti, vaikka joukossa olisikin tavanomaista parafiinisteariiniä.

Laitan
tähän blogiin jatkokertomuksena Leenan tekstiä. Kiva olisi kuulla teidän lukijoiden kokemuksia ja kommentteja. Osan teistä tiedän ostavan lähiruokaa ruokapiirin kautta, joka onkin aivan mahtava juttu. Suomen byrogratia ajoittain harmittaa, kun paikallista tiloilta ei voi ostaa suoraan tuotteita. Siihen on tietysti omat syynsä, mutta silti:(

Leenan juttuun:

Jokaisesta kylästä ja pikkukaupungista löytyy Hoflädchen, jossa kylän maanviljelijä myy omien peltojensa tuotteita.

Saksalainen ruokaostoksilla

Muutimme reilu kahdeksan vuotta sitten Saksaan perheen kanssa ja iloitsimme suuresti jo heti ensimmäisillä ruokaostoksilla: saksalainen luomu maksoi suunnilleen saman kuin suomalainen tehotuotettu ruoka. Ja saksalainen tehotuotettu siitä vielä kolmanneksen vähemmän.

Siitä lähtien aloimme ostaa säännöllisesti luomua ja lähestulkoon vain luomua. Ruokamenot pysyivät samalla tasolla Suomen vuosiin verrattuna ja kuitenkin koimme saavamme rahoillemme enemmän vastinetta: puhdasta ruokaa!

Minä luomupainotteisine ostoskoreineni en ole mikään poikkeus Saksassa, päin vastoin. Ympäristötietoisuus on huomattavasti korkeammalla tasolla kuin Suomessa ja se näkyy ostoskäyttäytymisessä. Täällä on olemassa kokonainen supermarketketju, Alnatura (www.alnatura.de), joka myy ainoastaan luomuruokaa, ekopuuvillaisia vaatteita ja luontoystävällisiä pesuaineita. Asiakaskunta kopistelee korkokengissään ja arkimeikissään hyllyjen välissä – siis jotain aivan muuta kuin Helsingin keskustassa aikoinaan toiminut Ruohonjuuri, jonne eksyivät vain risuparrat ostoksille (ja minä).

Tarina jatkuu seuraavassa postauksessa. Silloin kerrotaan lisää tuosta kuvassa näkyvästä paikallispuodistakin. Kiitos Leena sinulle jutusta! Ensimmäisen kuvan savikupponenkin on Leenan tuliaisia saaristosta:)
ps: Tästä osoitteesta Jyvässeudun väki saa kivoja vinkkejä lähiruoasta: http://www.japary.fi/lahiruoka/vinkit_linkit.htm