Nuhaneniä ja liivimekkoja

Täällä
on ensimmäiset syksyn nuhat päällä. Useampi yö on valvottu ja meikämamman nenän asennosta näkee, että näin on. Itse en ole kipeä, mutta nämä pienimmät nöpönenät. Vanhempainillassa eilen oli niin osuvaa rohkaisua, kuinka täyttää toistemme tunneämpäreitä, rohkaisulla, kannustuksella vaiko ärjynnällä ja moittimisella. Olen sortunut viimeisimpiin aivan surutta viime päivinä. Kaikki ovat saaneet osansa väsyneeltä äidiltä. Toki tiedän, että osaan noita ensin mainittujakin:), mutta en tällä hetkellä.

 

Kutimet
ovat aloittaneet syyshommansa. Innolla aloitin, mutta nyt purin jo ensimmäiset rivit. Liian pieni ja ei asetu hartioille luontevasti. No, aloitan uudelleen. Jospa sitten;) Ompelukone löysi tiensä myös pöydälle. Keväällä hankkimani tunika sai toimia kaavana ja uusi mekko on työn alla. Jos se onnistuu, teen toisenkin, kun kiva kangas löytyy. Olen sellainen liivimekkojen fani!

Eilen

syntyi ex tempore mustikkapiirakka koulun vanhempainiltaa varten. Mutta sinne olikin niin ahkerasti oppilaat leiponeet, että meidän piirakka sai jäädä poikain iloksi kotiin;) Sitä iltapäivällä herkutteli sitten yksi sun toinenkin. Parasta oli kun Eeron bändiporukka tuli iltatuimaan meille treeneihin. Minä tarjoilin isoille korstoille piirakkaa ja pojathan tykkäsi:)

 

Makoisiin tunnelmiin;)