perjantai 12. elokuuta 2011

Naapureita ja farmareita

    


Pyysin
uuden naapurini kahveelle meille tänään:) Hänen tylleröisensä on Inkivääriä vain puoli vuotta vanhempi. Leikit sujui hienosti! Päivä, jolloin sain myös postista Peikonpojan käsitöitä. Päivä, jona lähdettiin miehen ja pienimpien kanssa järvenrantalenkille. Päivä, jolloin pääsin kevennysvälitavoitteeseeni -5kg. Edessä vielä toiset viisi;) Kun näin julkisesti mainitsee, on ihan pakko päästäkin. Päivä, jolloin tein ihanaa aurinkosoppaa taasen eli porkkanalinssikeittoa. Päivä, jolloin keksittiin seuraava Marttaretkikohde syyspimeyttä karkoittamaan. Siis kaikenkaikkiaan mukava päivä:)


Mukavan
päivän kunniaksi jatkokertomukselle jatkoa. Jos et edellistä osaa ole vielä lukenut, se on edellisessä postauksessa. Leena kirjoittaa Saksasta:


Tavallisissa marketeissa on luomua paljon tarjolla ja sen kysyntä on suurta: vihannes- ja hedelmähyllyistä loppuvat nimenomaan luomutuotteet ensimmäisinä ja jos erehdyt ostoksille vasta iltamyöhällä on luomumaitoa turha enää etsiä.
Toinen vahva saksalainen trendi on pienien perheyritysten suosiminen. Niinpä jokaisesta kylästä ja pikkukaupungista löytyy Hoflädchen, jossa kylän maanviljelijä myy omien peltojensa tuotteita. Näin Seeheimissakin, meidän pikkukaupungissamme. Görischiltä saa sesongin mukaiset hedelmät, marjat ja vihannekset, vuoden ympäri perunat ja porkkanat, kananmunat ja kerran vuodessa teurasaikaan kokonaisia kanoja. 


Yhtenä ääripäänä lähiruuan suosimisesta voidaan pitää kotitarvekanaloita, joita täällä on lähes joka korttelissa. Kanat toimivat samanaikaisesti kotieläiminä, kompostorina ruuanjätteille, puutarhan lannoittajina sekä tietysti munivat! Näillä leveysasteilla talvet ovat niin leutoja, että kanat pärjäävät ongelmitta ulkona ympäri vuoden, eikä minkäänlaista lämmitystä tarvita.



Toisaalta saksalainen on myös äärimmäisen pihi. Siksi toisena ääripäänä täällä menestyvät jättimäiset halpaketjut kuten Aldi ja Lidl ja ne ovat kaikkien yhteiskuntaluokkien suosiossa.
Olen monasti pohtinut, mistä juontaa juurensa Saksassa jo pitkään vallalla ollut luonnonmukaisuuden suuri suosio. Se esiintyy usein tavalla, joka muistuttaa lähes uskonnollisuutta. Se ei koske ainoastaan elintarvikkeita, vaan erityisesti myös lääketieteessä se on nähtävissä: Saksa on vaihtoehtohoitojen, erityisesti homeopatian luvattu maa! Kaikki kemiaan viittaava on pahasta sen sijaan luonnonmukaisuus on hyvästä.

Aksu -kummipoikamme kanafarmarina Vinopyrstö sylissään
 
Jatkuu...seuraavassa postauksessa. Nyt hyvät yöt, sinne Saksan maallekin pikkufarmareille halit<3

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kummipoika tutii, mutta mamma valvoo vielä koneella. Kuvan Vinopyrstö oli Aksun lempikana, kaikkein kesyin kanalan asukeista, kaahotti jatkuvasti Aksun perässä, keinui Aksun kanssa ja nukahti tämän syliin... Mutta sairastui valitettavasti Marekin tautiin ja niin pappa joutui tarttumaan kirveen varteen ja suorittamaan ikävön tehtävän. Se oli yksi Aksun elämän kurjimmista ja itkuisimmista päivistä. Mutta ei sille voi mitään, nuoren kanafarmarin elämään kuuluu ylä- ja alamäkiä. Onneksi on vielä Mustikka, Rustikka ja Nilkku-Lotta jäljellä.

tv Leena

Peurankello kirjoitti...

Niin mukavaiset nimet kanasillanne:)

Anonyymi kirjoitti...

Leenallekin terveisiä. On ollut kiva kuulla, millaista siellä Saksassa on. Ja kiva oli sinua ja Mariaa nähdä sukukokouksessa. Tiina Marialla on ollut eilen siis todella hyvä päivä. Iloitsen puolestasi ja on sitä iloa omassakin elämässä. Ora ja luukas kävivät eilen. Une

Anna, kirjoitti...

Kiva, kun keksit tämän lähiruoka-aiheen. Meilläkin se töissä osaltaan tuli esiin, kun johtajan tytär laittoi yrityksen pystyyn ja valmistaa mm. meidän päiväkodille nyt ruoat pitkälti lähiruoka-ajatuksella, vaikka toki pk-toiminnassa meidän on ajateltava valitettavasti myös hintaa. Uskon,että ruoka on kuitenkin laadultaan paljon parempaa kuin monessa muussa paikassa, esim. viime viikolla välipalalistan myslipatukat eivät olleet kaupan hyllyltä vaan itse tehtyjä.

Keski-Euroopassa mahdetaan kaiken kaikkiaan olla edistyneempiä tässä lähiruoka touhussa. Sveitsissä meillä oli kylässä sellainen "self-service", johon kylän viljelijät ym. toivat tuotteitansa, esim.hedelmiä, marjoja, itse valmistettuja mehuja jne. myyntiin. Kuva ja tarinaa kojusta Sveitsi-kotini naapurissa: http://suisseanna.blogspot.com/2008_08_01_archive.html