Mikä siitä tuloo?

Eilen
illalla alkoi tapahtua. Kari tasoitti vanhaa hiekkalaatikon pohjaa ja latoi jo sammaloituneita betonilaattoja päällekkäin. Mitäs luulette?

Grillihän
siitä syntyi, hieno ja jyhkeä. Hyvin maastoutuva ja reilun kokoinen. Parilan alle hankitaan vielä tulitiiliä, niin sinne jää tilaa ilman kiertää. Sain muuten viimeksi kivoja kommentteja Inkiväärin vihreästä mekosta;) Se on Metsolan Apilamekko, löytyi alelaarista. Just niin munkin makuun:)

Saimme
uuden grillin avajaisiin tänään mumman ja Karin veljen perheineen. Ruoka oli mitä makoisinta:P Mukava päätös kauniille viikonlopulle! Ruoan ystäville ja muuten luomuasiasta kiinnostuneille Leena -ystävän artikkeli Saksan luomuruoasta jatkuu: (Edelliset osat löydät vanhemmista postauksistani)

Saksaa
on viimeisen vuoden sisällä ravistellut kaksi ruokaskandaalia. Ensin hämmästelimme dioksiinia, joka päätyi kanojen ja sikojen rehuihin, kun rehun valmistaja oli ahneuksissaan käyttänyt teollisuusrasvoja elintarvikerasvojen sijasta.Kokonaisia vuoria munia,sekä kanojen ja sikojen ruhoja tuhottiin kuluttajien luottamuksen palauttamiseksi. Juuri kun entinen skandaali vaipui unohduksen hämärään alkoi tappajabakteeri EHEC levitä kulovalkean lailla Saksassa. Dialyysihoitopaikat Saksan pohjoisosissa käyvät täydellä kapasiteetilla, potilaita joudutaan kuljettamaan jo kaemmas, kun tautitapaukset keskittyvät erityisesti Hampurin seudulle. Vanha Hansestadt on pelon kourissa: en itse ole siellä käynyt viime aikoina, mutta olen tutuilta kuulllut. Rober Koch Institut kehottaa välttämään raakojen vihannesten nauttimista ja nyt kautta Saksan vihannesviljelijät jouduvat kyntämään markkinakypsät tuotteensa takaisin maan multaan, kun ihmiset tyydyttävät nälkäänsä leivällä ja lihalla - jota vielä puoli vuotta sitten suuri osa kansasta halusi välttää dioksiinin vuoksi! Myös täällä keskisessä Saksassa, jota uusin skandaali ei pahemmin ole koskettanut, ihmiset ottavat varoitukset tosissaan.Viikonloppuna grillasimme saksalaisen ystäväperheen kanssa ja päädyimme yhteistuumin valmistamaan salaatin kik-herneistä - varmuuden vuoksi.

Dioksiinin kohdalla saksalaisten kiinnostus luomutuotantoa kohtaan kasvoi entisestään, koska luomurehuja huijaus ei koskenut. Nyt on päin vastoin: tappajabakteeri väijyy nimenomaan luomussa. Voisin kuvitella että tämä viimeisin ja kaikki tätä edeltäneet skandaalit lisäävät entisestään kysyntää paikallisissa pienissä "Hoflädcheneissä". Siellä viljelijän vaimo itse myy oman pellon tuotteita, häneltä voi suoraan kysyä tuotannon olosuhteista. Pienimuotoinen, lähellä kasvatettu, lyhyet kuljetusmatkat, suora kontakti viljelijään - kaikki tämä on korkealla kurssissa, kun saksalainen tänä päivänä pohtii, mitä vielä uskaltaisi suuhunsa laittaa. Steingässereiden kanssa pohdimme grillailun lomassa mahdollisuutta muodostaa ruokarinki - kymmenkunta perhettä, jotka yhdessä työllistäisivät yhden viljelijän keskittämällä ostoksensa tämän tilalle.

Maria ja Mustikka. Etualalla Vinopyrstö, Nilkku-Lotta ja Rustikka vetävät kylleröä.

Leena kirjoittaa vielä pohtien aihetta luonnonmukaisuuden suuri suosio:

Uskon, että se kulkee käsi kädessä täällä hyvin voimakkaan esoterisen liikehdinnän kanssa. Mielipidekyselyjen mukaan jopa kolmasosa kansasta on jonkinasteisia esoteerikkoja. Vihreän liikkeen kannattajien keskuudessa osuus on vielä tätäkin huomattavasti suurempi. Eikä edes korkea koulutustaso tunnu olevan este esoteeriselle suuntautumiselle. Saksan Lääkäriliiton puheenjohtaja kertoi viime vuonna Spiegel lehden haastattelussa olevansa homeopatian lämmin kannattaja ja ajavansa homeopatiaa osaksi saksalaisten lääkäreiden yliopistokoulutusta. Tämä siitä huolimatta, vaikka homeopatian vaikutukset on lukuisissa tieteellisissä tutkimuksissa todettu olemattomiksi ja koko oppikappale humpuukiksi.

Toinen vastaavanlainen ilmiö on rokotuskielteisyys, joka saa osittain hyvinkin fanaattisia piirteitä. Olen lukuisia kertoja joutunut toteamaan, että asia-argumenteilla ei näissä keskusteluissa pääse eteenpäin. Kyseessä on uskonnollistyyppinen vakaumus.

Ehkä yksi tekijä saksalaisten kiinnostuneisuudessa esoteriaa kohtaan on hyvin pitkälle viety sekularisaatio. Ihmisessa kuitenkin elää uskonnolisuuden kaipuu ja ne, jotka ovat perinteiset kristillisetjuuret hylänneet, usein tyydyttävät tätä tarvettaan muita reittejä. Yksi selittävä tekijä voisi kentien olla myös se tosiasia, että Saksassa kaupungistumisen juuret ovat huomattavasti syvemmällä kuin Suomessa ja siten luonnollinen luontosuhde, joka Suomessa vielä hyvin suurelta osin on tallella, on hävinyt. Ihmiset lähtevät tyydyttämään luonnon kaipuutaan kaikenlaisella kemiakielteisyydellä sekä silloin, kun se mielestäni asia-argumentein on perusteltua, että myöskin silloin, kun asia-argumentit ovat hyvin heikolla pohjalla.

Jälkikirjoitus:

Osallistuimme viikonloppuna katolisen kirkon järjestämään ”Familiensymposiumiin” Eifelin luonnonsuojelualueella. Yksi keskustelun aiheista oli ruokatottumukset. Luomu-ruoka nousi hyvin monessa puheenvuorossa esiin ja nimenomaan positiivisessa sävyssä. Siis joudun hiukan vetämään takaisin äskeistä argumenttia uskonnollisuuden tarpeen tyydyttämisestä luonto-uskonnon kautta. Varsin perikatoliset ihmiset tuntuivat yksissätuumin ostavan luomua ja lähes vain luomua. Olihan joukkoon eksynyt kuusilapsinen perhekin, joka usean vuoden ajan käytti vain omien vuohien antamaa maitoa!

Kiitos Leena artikkelista! Sitä oli mielenkiintoista lukea ja pohtia samalla omia aatelmiaan aiheesta!