Hän
on niin komea. Rakas ja ainutlaatuinen. Ensimmäinen pikkuiseni. Syntynyt keskelle talven viimaa ja pakkasta. Hymypoika ja kitaramies. Nyt viisitoista ja juhlien sankari. Takana suuri ja syvä kokemus. Leiri, jolla usko vahvistui ja ilo täytti miehen. Uudet ystävät odottavat jo tapaamista syksyn Hope -tapahtumassa.
Juhlia
oli odotettu ja valmisteltu rakkaudella. Jopa ilman suurempia kahnauksia;) Ja odotus palkittiin. Satoi ennen juhlaa ja jälkeen, mutta juuri se iltapäivä aurinko paistoi ja oli leppoisan lämmintä. Kari aloitti ohjelman sanoilla pojalleen. Puhui siitä kuinka ymmärrys ja tieto on saanut mennä sydämeen:) Saatiin sitten kuulla niin mukavia esityksiä. Siskojeni perheet soittivat ja lauloivat. Ensimmäinen laulu oli tehty Eerolle hänen synnyttyään. Siitä lähtien lähes kaikki serkukset ovat saaneet laulunsa:) Huomatkaa ihanainen basistimme Tuittu!
Me
siskokset isipapan kanssa laulettiin yhdessä laulu, jonka olen kirkossa pikkutyttönä isän kanssa esittänyt.
Kummeilla
oli herkkää ja viisasta sanottavaa. Lauluun yhdyttiin kaikki..."katso muuttolintu käy yli valtamerten kuohun. Määränpää ei vielä näy, vaan se nousee siivilleen."
Lämmin
tunnelma, muisteluita Eerosta pienenä. Pöytä notkui herkkuja. Kuvaajana toimi näissä Aapo -keskimmäiseni. Mami olisi napannut kuvan pöydästäkin;) Laurilla oli tramppaesitys ja lempeä hali:)
Tunnearkku niin täynnä ja kiitollinen mieli!
6 kommenttia:
Niin kauniit ja herkät juhlat esikoisellanne <3 Kuvista aisti oikein sen lämpöisen tunnelman mikä juhlissa oli :)
Kiitos jälleen blogista! Herkkää ja ihanaa oli juhlissa. Ja paljon olitte valmistelleet kaunista ja hyvää. Eero on hieno mies. Hänen elämälleen toivon paljon siunausta! Mumma
Veikkaan, että tuo kuva, missä äiti ja poika katsoo luottavaisina tulevaisuuteen, on yksi tämän juhlan lempparikuvistasi.
Ajatus siitä, että oma lapsi pääsee JO ripille - voin vaan kuvitella, miten herkistää. Vasta "äsken" pieni ja nyt jo niin iso. Juhlien lämminhenki välittyy kuvista ja Ihana kun on tuommoista laulavaa sukua :)
"Ja siellä kaikilla oli niin mukavaa.." ja mikä parasta itsekin sain olla siellä mukana. Niin lauantaina leirin päätösjuhlat Kiponniemessä kuin kotona Kannaksenkadulla sunnutaina vietetyt juhlat sukulaisten ja ystävien kanssa olivat täynnä keskinäisen yhteyden kokemisen ja rakkauden tunnetta. Kun jouduin lähtemään ennen aikojaan Kannaksen kadulta kohti Ryttylää ja lähettipäiviä jäi lastenlasten halikierros keskeneräiseksi ja autossa tien päällä iski jo ankara ikävä. Siunausta kaikille mukana olleille, kuin myös kaikille blogin lukijoillekin! t:Aatsa-pappa
Kiitos niin mukavista kommenteista:)
Lähetä kommentti