maanantai 12. maaliskuuta 2012

Ihania ystäviä vuosien takaa



Kevään
tuntu jatkui viikonlopun yli. Lauantaina olimme keskimmäisen pojan kanssa valitsemassa hänelle silmälaseja. Oli mukavaa olla kahden kaupungilla, mutta itse silmälasiasia ei poikaa kovin innosta. Ymmärrän yskän. Mutta päänsärky, taululle tähyäminen koulussa ja tv:n tihrustelu saa nyt kyytiä, ne lienee hyviä puolia asiassa pojankin mielestä. Heitettiin lenkki sitten miehen kanssa ja päiväsaunottiin ja illalla saimme rakkaat ystävät kylään. Herkuteltiin ragletella, erinomaisella viinillä ja hyvillä jutuilla. Kiitos Jari ja Marjo, olette niin vallattoman mukavia!




Sunnuntaina
tapahtui jotain historiallista, 28 vuoden takaa lukioystäväni otti aamulla yhteyttä ja jo puolen päivän maissa istutuimme meidän olohuoneessa päivittämässä elämäämme. Myös hänellä on pieni pahnanpohjimmainen, jonka kanssa Inkeri teki tuttavuutta. Tuntui suurelta lahjalta saada nähdä vuosien jälkeen ja kokea lämpöä keskenämme. Rakkahat terveiset sinne Pohjois-Karjalaan :) Näissä kuvissa muuten Inkivääri tehtailee koululaisille yllätysvohveleita ja alin kuva on kälyn vihjeellä tehdystä lohipaistoksesta: lohifile ja pippurista Creme Bonjour Cuisinea päälle. Hetki uunissa ja sitten reunoille Välimeren Ratatouille -sekoitusta pakastealtaasta. Vielä uuniin ja päivällinen valmis.

Kun äiti meikkaa, täytyy Inkun päästä myös fiilistelemään ;)

6 kommenttia:

Irmastiina kirjoitti...

Kyllähän sinun kelpaa vieraita kestitä, kun on oma suloinen leipuri omasta takaa... ihana Inkivääri.♥

Kauniita tulppaaneja!

Anonyymi kirjoitti...

Jälleen kiva päätös päivälle blogisi parissa. Tulkaa pian käymään! Une

Anonyymi kirjoitti...

Vai on Aapo saanut lasit - sen on tietysti kurjaa, mutta toisaalta niihin tottuukin pian. Sitä patisi lasit tekevät ihmisestä viisaan näköisen. Minua ei oikaan haitanneet Jochenin lasti yhtään - päinvastoin!

Me täällä niinikään jännitetään lasten silmien puolesta - perivätkö äidin hyvän vai isän huonon näön? Toistaiseksi on vielä pojat ilman laseja selvinneet, mutta Johannes mahdollisesti saattaa jossain vaiheessa saada, vähän on viitteitä siihen suuntaan. Aksu saattaa selvitä kokonaan ilman, mutta ei sekään ole vielä varmaa.
tv Leena

Aatsa kirjoitti...

On mukava olla taas kotisuomessa ja erikoisesti esikoistyttären luona täällä Jyskälän Kannaksenkadulla. Takana on viimeisimpänä veteraanimäkihyppääjien MM-kisareissu Puolan Szczyrkissä, jonka teimme veljeni Martin Ivecolla toimien Suomen joukkueen huoltoautotiiminä.Varakuskina ja stuerttina oli Marttia vielä vuotta vanhempi mäkimies Teuvo Koljonen Pyhäselästä. (-87 ja -88 kävimme samoissa maisemissa laskettelemassa pienen srk.nuorisoryhmän kanssa. Tiina ja Riikka olivat mukana molemmilla ja Kaisakin viimeisellä kerralla. Eka kerralla oli Puolassa sotatilalaki ja pressana vielä Jaruselski .Toisella jo Lech Walesa,solidaarisuus ja vapaus. Syntyi hyvät yhteydet alueen luterilaisnuoriin ja Sln-Säämingin srk:n Puolaprojekti, jonka myötä kävi Suomessa kaksikin nuorten ryhmää vastavierailulla.)
Ennen MM-kisareissua kävin srk.vierailulla Sallassa ja samalla pääsin harjoittelemaan menomatkalla Taivalkosken K49 ja K73 sekä paluumatkalla Ounasvaaran "betonissa" K90 . Niimpä hyppy alkoi kulkeakin Puolan reissulla. Yhtenä osatekijänä oli, että elopaino oli "huomaamatta" pudonnut muutaman kilon. Juuri äsken näytti lahjomaton digipuntari 65,5kg.
Marraskuun lopulla Siperiasta tullessa oli 72kg ja ennen MM-reissua noin 69kg.
Eilen oli matkassa enkeleitä kun käytin Aapoa.Lauria ja naapurin Paavoa laskettelemassa Laajavuoressa. Pojat luulivat minun menneen hyppyrimäille, mutta päivystin hissien alaaseman luona.
Kolmannella vaiko toisella nousulla Lauri oli lumilaudallaan kaatunut ja hinautunut muutaman metrin toisesta jalastaan roikkuen
kapulassa. Onneksi jalka oli luiskahtanut kengästä ja poika oli sukkasillaan kipaissut hakemaan irronneen laudan. Olin kait kuolleessa kulmassa tapahtuneen suhteen. Ihmettelin kun poikia ei näkynyt ja luulin heidän lasketelleen Laajavuoren takarinteellä. Pojat olivatkin menneet loppuajaksi lasten "rullahissille" ja tulivat kun hissit lopettivat iltakahdeksalta. Tänään ajelen Kaisan Antin ja Epun luokse Kuopion
Sandelsinkadulle ja luovutan suksikaluston Siilinjärven ja Pielaveden veter.cupissa Väinö Karjalaiselle, joka vie kaluston perille pohjoiseen.

Niina kirjoitti...

Voi hitsi kuinka ihania juttuja sulle on tapahtunut :) ♥ Ystävät ovat elämän sokeri ja suola ♥ Ja se, että vanha ystävä ottaa yhteyttä. Oih ! Mukavaa vkonloppua sinulle ja perheellesi.

Saila kirjoitti...

Blogissani on tunnustus :)
Mukavaa viikonloppua!