tiistai 31. tammikuuta 2012

Vahvoja tunteita





Kirpeän
pakkasen iloksi tänään reippailtiin ulkoiluttamalla matot hangessa. Siivottiin urakalla ja nyt tuoksuu jo puhtoisemmalta. Kuvissa vain siistiä keskikerrosta, lasten kerros kun ei oikeastaan koskaan ole missään järjestyksessä kuvattavaksi ;) Esikoinen tuumasi haluavansa luolamaisen tunnelman säilyvän. 


Viime
päivien iloista jännitystä on siivittänyt Une -anoppini kirjan julkaisu. Sannan laulu on riipaisevan kaunis ja syvä kertomus nuoren äidin valinnoista. Luin sen lähes yhdeltä istumalta ja olin todella innoissani, kuinka upeaa kieltä ja maailmaa anoppini kirjassaan kannatteleekaan. Oih, olen hänestä niin ylpeä! Eilen kävimme Inkiväärin kanssa kirjanjulkistuskahveella hänen luonaan. Iloa sinne :)


Tämä
pikkuapulainen on saanut minut taas ihastumaan häneen yhä vain enemmän. Tänään siinä siivousten lomassa syliteltiin ja Inkku kävi siinä läpi kaikkia rakkaitaan. Tunteiden ilmaisu ja niiden tutkailu on Inkun pohdinnassa kaiken aikaa. Lempikirja Oskari ja auto käsittelee riitaa, läppäsemistä ja sen selvittämistä. Kuinka helpottunut Inkku onkaan kirjan lopussa, kun kaikki on sovittu ja kaikilla on hyvä mieli. Loppuun joillekin jo tuttu tarina:  
Turusten reijät mahassa

Olin naistenillassa ja miesväki ja Inkeri viettivät leppoisaa iltaa. 
Yhtäkkiä Inkeri hätääntyy ja sanoo isille: Isi, minulla reikä mahassa.
Mieheni näyttää hymyssä suin oman reikänsä ja pieni hieman helpottuu. 
Sitten he kiipeävät yläkertaan ja tarkastavat kolmen veljenkin reijät.
Oih, mikä helpotus pienen tyttösen valtaa.
Isi tarkkailee pientä ja huomaa, että tämä menee viereiseen huoneeseen.
Lattialla on kosketinsoitin ja Inkeri ryhtyy laulamaan ja soittamaan: 
Isillä napaa, Aapolla napaa, Laurilla napaa, Eerolla napaa, lalaaaa...

Tällaisen mielenlaadun ja lauluntekotaidon kun säilyttäisi itsekin ;)

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Vai on teillä reiät mahassa ;-). Kyllä on niin valottavaa tuo lasten ajattelun maailma. Meillä on Johannes vielä kovasti syvällä tossa aikuisten silmiin irrationaalisten pelkojen maailmassa. Häneltä murtui vasemman käden kaksi luuta viime viikolla ja vietin itkevän ja käsisärkyjä potevan pienen miehen kanssa yhden päivän sairaalassa, kun odottelimme leikkaussaliin pääsyä. Kymmenet kerrat sinä aikana hän halusi varmistaa minulta, ettei operaatiossa poisteta hänen kättä kokonaan. Pelko oli aito ja pulppusi suoraan sydämen syvistä syövereistä! Ja yhä edelleenkin hän pohtii, mitä tapahtuu sitten muutaman viikon päästä, kun kipsi poistetaan, tarkoittaako se sitä, että samalla sahataan koko käsi irti?

tv Leena

Peppi kirjoitti...

Ihana pikku-Inkeri!

Nautiskelkaahan toisistanne ja puhtaasta kodista :)

Hannele Ruusukummusta kirjoitti...

Ihana Inkeri♥
Reikä mahassa...☺

Aatsa kirjoitti...

Ihania kuvia ja ihania juttuja!
Tällä kertaa Muorinmäen maansiirtotalkoissa Haukipuron Jannen apuna. Viikonlopun mäkikisat harjoitteluineen menivät ihan hyvin harjoitteluun nähden. Tsemppiä ja siunausta!
t:Aatsapappa

Aatsa kirjoitti...

Toivottavasti ehdin jossai välissä sinne Kannaksenkadullekin teitä tapaamaan ja vaikka hiihtämään ja laskettelemaan yhdessä. Se Tiinan anopin kirjakin kiinnostaa. -Kerro terkkuja ja onnitteluja Unelle!

milla kirjoitti...

alkaa tehdä mieli kevään kukkia kun selailen blogiasi!