perjantai 6. tammikuuta 2012

Jopas on lunta ja jomotusta


 

Täällä
juuri ja juuri pysytellään kotona, kun mieli puntaroi kaiken aikaa, pitäisikö lähteä päivystykseen. Olen hölmönä sinnitellyt hammassäryn kanssa ja nyt se yltyi niin pahaksi, etten pysty oikein enää puhumaan (heh, ei huono sekään;) Mies ajoi apteekkiin ja toi lääkettä, mutta sekään ei tepsi, vaikka olen jo ylittänyt kaikki määräsuositukset.




Olen
Inkun kanssa syöttänyt lintuja ja touhunnut pihassa. Yhdessä olemme saanut seurata Laurin innostusta. Hän on syyskuusta asti rukoillut lunta;) Nyt kun rinne avattiin ensimmäistä päivää, kuskasin pojan sinne ja jonotin tunnin hissilippua. Hammassärystä huolimatta huomasin hymyäväni itsekin. Niin kivaa pojalla oli:) Inkiväärikin touhukkaana nauttii lumesta, pulkkamäessä oltiin tänään tyttelin kanssa.


 
                                 Oijoi, toivottavasti jotenkin pystyn nukkumaan...:(

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Oih, hammassärky on kyllä ikävää. Mulla iski viime keväänä ja syykin selvisi, vanha paikka falskasi ja reikä oli porautunut aina juureen saakka. Juurihoitoonhan sit lopulta päädyin, elämäni ensimmäiseen sellaiseen! Mutta se oli aivan tolkutonta kipua, ei siinä mitkään tavalliset kipulääkkeet auttaneet.

Voimia siihen saakka, kunnes syy selviää ja saat apua!

tv Leena

Anonyymi kirjoitti...

Toivottavasti sinulle sattuu hyvä hämmaslääkäri, joka voi auttaa, että saat asianmukaisen avun. Loppiaisterkkuja sinne! Une

Aatsa kirjoitti...

Hammassärkyjutusta huolimatta, jonka tiimoilta otan osaa rakkaan esikoiseni arjen ja pyhänkin kipuiluun, on aivan ihanaa taas pitkästä aikaa lueskella näitä sinun loistavia blogijuttujasi (kuvat ja tekstit). Jostain syystä oli jäänyt pitkähkö aika sivuillasi vierailusta. Luulin kai, että olit pitänyt taukoa blogistTiINA, mutta mitä vielä, "tavaraahan"pursuaa kuin runsauden sarvesta, - ja se laatu. Ainaskin lähentelee, ellei ajoittain aja ohi siitä Kaurismäen Vesku-Luäär dokumentista, jota katteltiin (ja Lauria hätisteltiin hiljaiseksi)yhdessä joulupäivän iltana Kannaksenkadulla.Taijettiin muuten jutustella jouluna siitäkin milloin ollaan viimeksi käyty hampilekurilla ja sulla oli 10v tauko ja mulla ehkäpä n 15v. viimesestä kerrastosta. - Saa nähdä, koska se kipu iskee minun kalustooni. Siperian Stalin (alias Joose P) elvistelee sillä, ettei ole pessyt tukkaansa (shampoolla tai muulla vastaavalla) vuosikausiin ja silti, vaiko juuri siitä syystä "kuontalo" voi erinomaisesti. Oma "elvistelyni" liittyy hampaitten harjaaniseen, joillain Venäjän reissuilla se vaan alkoi "unohtua", kun siellä varsinkin kaupunkipaikoissa oli vesijohtoveden käytöstä pelko vatsapöpöjen suhteen.
Tosin yhdellä ikimuistoisella OBin jokimissioreissulla aloin jynssätä kalustoani jo toista viikkoa ennen H-M:kiin paluuta, kun oli tiedossa
"treffit! eli tapaaminen viehättävän radio/TV reportterisenjoriitan kanssa.Harmi vaan kun Kusti torpadoi homman. K.o. reportteri oli tekemässä meidän missioporukasta juttua ennen joelle lähtöä ja keskittyi kai liikaa minuun ja taisi Kusti olla vähän mustankipeä huomion menettämisestä. - Isäni sai siskoiltani 60v synttärilahjaksi hammasharjan, eikä erittäin hyvä (reikiä nolla) kalusto pilaantunut vaikka taisikin harjailla loput 17v. kalustoaan silloin tällöin.
- No voihan se olla, että naisväki ei ole tupannut "liian lähelle" viime vuoskymmeninä (avioerostakin lienee jo 15v) kun on jäänyt se harjaustouhu hyvin satunnaiseksi.
Sarjassa; "Siperia opettaa" joskus melkosia ihmeellisyyksiäkin. Luin vuosi sitten, toiseen kertaan kirjan "Taigan erakoista", perheestä joka eli 30v täysin erossa muusta sivilisaatiosta. Yksi erikoispiirre tuossa vanhauskoisten elämässä oli, ettei tuo perhe peseytynyt ollenkaan. Pesivät kyllä vaateitaan ja tarkasti kädet ennen ruokailua.
t:Aatsapappa