Inspiraatio
on välillä kateissa. Viikko oli jotenkin niin tavallisen tavallinen, tylsäkin;) Valopilkkuja olivat Kerttuilta ja käsityökoulun aloitus. Aloitimme siellä lasin sulatuksen. Ja se on oikeasti aika jännää:) Tavallinen arki vesisateineen vaan jotenkin latisti. Ei mitään oikeata murhetta ole mielen päällä, tällaista laskeutumista tähän syksyyn. Taipumista hämäryyteen ja valon vähenemiseen. Toisaalta olemme olleet reippaita Inkiväärin kanssa, sadeasut päällä painettu puistoon ja pyörälenkille.
Eilisen
päivän ilo olivat sisko ja sen lapset. He pysähtyivät ohikulkumatkalla meille. Inkeri sai Tähkä -serkulta isompien tyttöjen tuolin syöttötuolin sijaan;) Ja ihanat puiset vaunut sekä pikkutuolin, jonka seuraksi tulee toinenkin ja se haaveilemani pikkupöytä. Hermanni -serkku jäi kyydistä meille viikonlopuksi. Lauri sai seuraa ja sehän on vallan mukava juttu.
Naapurin
puussa pilkottaa vielä omenia ja tänään aion ne pyydystää. Sosetta keitän siskoillekin aamupuuron kaveriksi. Lenkille Karin kanssa ja Unelle kylään ehkä. Perhejumiksen juonnon tsuumailua huomiseksi. Siinä aatoksia lauantaille. Mutta mulla on metsään ikävä!
Ompputerapiaa ainakin luvassa:)
4 kommenttia:
Olipas mukava, että Riikka poikkesi teijen luona matkalla Kuopioon. Mukavia leikkejä Hempolle ja Laurille ja kaikkea kivaa myös isoille pojille ja myös Inkerille vanhempiakaan unohtamatta. Käytiin tänään Pitkästen kanssa Minusinskin länsilaidalla sijaitsevassa melko laajassa mukavan kumpareisessa männikkoulkoilupuistossa. Metsikköä on laajennettu istuttamalla, mutta suurin osa vaikuttaa aivan luonnonmetsältä. Lapset vanhempineen olivat varustautuneet syöttämään kesyjä oravia, mutta niitä ei löytynyt. Mie hölkkäsin 2-3km ja tein 4x10 vauhtiloikkatreenin.
Joosekin lähti 20min. hikilenkille. He olivat menossa vanhan kaupungin puolelle tilaussaunaan.
Oottelin Johannan ja lasten kanssa Joosea leikkipuistossa. 20 min venähti tunniksi ja vuokrasin polkupyörän lähtien etsimään Joosea. Mies oli eksynyt, mutta tuli jo minua vastaan.
Paluumatkalla poikkesin pikkustadionilla ja juoksin cooperin 2173 metriä. Vauhtikestävyys on vielä todella heikko.t.Aatsa
Alakuloa kehittää syksy täälläkin. Ja kun minulle tuli tämä flunssa. Kiitos kun pyörähdit tervehtimässä ja toit Apu-lehden ja suklaata. Nyt on jo luettu velipojan juttu lehdestä. Ja suklaatakin syöty jonkun verran. Käyntisi oli auringonpaiste elämääni tämän huonon voinnin keskelle. Une
Kuulostaapa kivalta että serkut poikkeavat kylään. Välillä harmittaa, kun kaikki suku ja ystävät asuvat niin kaukana, etteivät voi olla arjessa mukana. Minä keskityn nyt siihen että selviydyn tästä syksystä ja uudesta työstä kunnialla. Paljon muuta ei nyt elämään mahdu ja se harmittaa. Onneksi tämä ei ole lopullista, se helpottaa. Kivaa syksyä teille, nauttikaahan kotipäivistä. Välillä voi vain olla ja möllöttää, sekin on muuten aivan mahtavaa ;)
oih ja voih...
Mä bongaillen näistä sun kuvista ja teksteistä suominostalgiaa muodossa ja toisessa.
Tiedätkö nuo omenat siinä punaisessa emaliastiassa- ne on niin suomalaisia omenoita. Saksassa on omenatkin aivan eri näköisiä ja kokoisia. Ei sen puoleen, onhan omput toki täälläkin hyviä, mutta oma maa mansikka....
tv Leena
Lähetä kommentti