Valo
alkaa vähitellen muuttumaan.Ystävien tullessa kahveelle syttyy jo kynttilät. Ensimmäisen kuvan pellavainen tulitikkurasia on lempipuodistani Pellavillasta. Sehän on pääasiassa verhoomo, mutta he tekevät sinne myös aina jotain muutakin kaunista esille. Myös Sisustuskärpäsen upeita tyynyjä löytyy sieltä. Kuvan kehys on kirpparilta, odottaa ehkä pupuprinsessamme kuvaa:) Oksalla roikkuu viimeisiä kesän ajatuksia, ne talletetaan syvälle.
Kortti
on Marjatta -ystävältä. Tuotu Sloveniasta asti. Kaunis ja värit juuri minun mieleen. Kisuliini on Inkiväärin, Matleena -kummilta saatu. Hänen itse neuloma. Sekin on minun lempi! Alakuvan langat ovat tässä, jotta saan ne kudotuksi asti. Viime talvena, joku voi muistaa, Inkeri kulutti puhki ihanat villapöksynsä. Etsin kuvankin alle. Nyt olisi uusien aika. Uuden langan nimi on Kukkaketo:) Harmaa villakeeppini on muuten edistynyt sitkeän hitaasti. Täytyy ilmeisesti rinnalla olla tällainen värikkäämpi työ;)
Jo
hetki sitten tilasin Peikonpojasta muutaman käsityön. Alla on meikkipussiksi nyt vihitty pussukka, Bremenin soittoniekat -kankaalla. Sehän on Grimmin veljesten kirjaama kansansatu, jossa aasi, koira, kissa ja kukko karkaavat isänniltään, jotka kohtelevat eläimiään huonosti. Eläimet päättävät lähteä Bremeniin, joka on kuuluisa vapaudestaan ja siitä, että siellä voi elää ilman omistajiaan;) Satuhan loppuu aika veikeästi, muistanet?
Hämäränhyssyä
totta tosiaan. Sadetta tihuttaa ja harmaus valtaa maiseman. Lähdemme lasten kanssa purkamaan kirppispöydän loput tavarat. Vein ne lähetyskirpparille, tänne en niitä enää kanna! Jännä nähdä paljonko loppusaldo on. Möin tavaraa niin halvalla, ettemme kroisoksiksi pääse. Illalla pääsen hilpeään seuraan, aina niin ihanaisiin Kerttu -siskoihin:)
So long!
4 kommenttia:
Moi Tiina!
Mihin aikaan siellä tulee nyt pimeää? Mä huomaan, miten olen jo niin tottunut tähän meidän maailman kolkkaan, että enää jotkut kotosuomen asiat eivät olekaan niin itsestäänselviä. Tuntuu kurjalta, että lapset tuntevat vain kesäisen Skandinavian. Yritämme korjata asiaa nyt tänä jouluna.
tv Leena
Koleaa alkaa olla jo täälläkin Etelä-Siperiassa
Minusinskissa ja Karatusassa. Tänään kun kiertelimme Abakanin sahoilla ja rak.tarvikekaupoissa sanoin Jooselle, että kait pitää ryhtyä vetämään jalkaan kohta pitkiä kalsareita. Lippalakin olin jo etsinytkin päähäni. Aika hankalaa on sahatavaran hankkiminen. Yhdessä rak.tavarain välitysliikkeessä olis ollut jo valmiiksi sahattua ja kuivunuttakin, mutta myyntimies sattui olemaan niin huonolla tuulella, että Joose siirtyi toiseen paikkaan ja tilattiin lankut ja laudat tutulta sahalta. t. Aatsapappa
Mukavia tunnelmakuvia! Muuten hämäryys on ihan kivaakin kesän jälkeen, mutta ainakin miulla sisäkuvaus hankaloituu. En omista niiiin hienoa kameraa, että sais tarkkoja kuvia. Ja se vähän harmittaa.
Kisuliini on söpö ja niin on Inkiväärin villahousutkin :)
Pimeä tulee jo ihan liian aikaisin. Niin se tekee joka syksy :)
Minä löysin Kärkkäiseltä ihanaa lankaa, minulle uutta. Pitää esitellä se joku päivä blogissa.
Lähetä kommentti