Me
kaksi, Lauri -poika ja minä pääsimme tänään metsään ihan rauhassa. Ja voi, kyllä me niin nautimmekin. Juteltiin, samoiltiin pehmeillä sammalmättäillä, tehtiin löytöjä ja kerättiin hieman materiaalia syysistutuksiin. Sienikorikin oli kainalossa, mutta löytöjä ei tällä kertaa sinne tullut. 
Metsästä
suuntasimme lähes koko perheen voimin mummalle kylään. Pienet jäivät sinne hoiviin ja me Karin kanssa lähdimme lenkille:) Ah, mieli sai hoitoa. Eiliset murinat unohtuivat sinne metsään. Mumma teki meille ihanaa ruokaa ja saatiin viettää kiva hetki yhdessä. Seuraavat kuvat ovat kylläkin kotoa.
Syystapahtumasta
jo silloin aikoinaan ostin nuo kaksi iloista patalappua. Ne vain ilahduttavat minua, varsinaiseen kutsumukseensa en ole vielä raaskinut käyttää. Neulomus on ensimmäinen yritykseni palmikoiden maailmassa. Kuvasta tuo lehden ruskea myssy on työn alla, harmaana tosin minulla.
Väriterapiaaaa:)
3 kommenttia:
Voi mikä ihana satumetsä! Onko teillä tietty vakituinen paikka missä käytte?Perheellämme oli aikoinaan tapana käydä retkellä "pellonreunassa" kun olimme veljeni kanssa pieniä :)
Heippa Tiina! Kiitos taa mukavista blogeista. Olitkin ehtinyt kirjoitella ja laittaa upeita kuvia melkoisesti edellisestä katselukerrasta. Ei sinun vauhdissa tahdo pysyä ollenkaan! Elämään kuuluu niin pahemmat kuin paremmatkin ja aivan huippuhienot päivät. Viimeksi mainittuja näyttäs olevan eniten kun lukee ja katselee näitä sinun blogejasi. Itselläni on menossa ärhäkkä nuha, jonka perin Joosen porukalta. Onneksi se ei ole minun lapio- ym työhommia haitannut, mutta nukkumisesta ei ole tullut juuri mitään kolmeen yöhön. Joose on ollut kotona maanantain jälkeen ja minä tein ke-la melko tuhdin työrupeaman. Onneksi Vitali on ehtinyt melko lailla kaverikseni kärräämään soraa. t:Aatsapappa
Kiitos eilisestä vierailustanne. Oli kodikasta. Lapset olivat rauhallisia. Oli ilo seurata heidän leikkejään. Une
Lähetä kommentti