lauantai 10. syyskuuta 2011

Omenaaaa:)

Viime
päivinä on tapahtunut hauskoja asioita. Sain vieraikseni Unen ja ystävänsä Marjatan. Juttu luisti iloisissa tunnelmissa. Vaikka ikäeroa meillä on kolmisenkymmentä vuotta, ei se tunnu missään:) Kahviteltiin vanhanajan omppukakun kera. Nopea ja kuulemma makoisa. Olen itse pysytellyt seitsemättä viikkoa herkuitta, leivättä ja ilman perunaa, riisiä ja pastaa;) Ohje on peräisin kotoisasta Kivimäen elämää -blogista

Vanhanajan omenakakku

100-125 g voita
1/2 dl sokeria
2 munaa
2 1/2dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
2 rkl maitoa tai kermaa
rusinoita 1 1/2 dl
hieman sitruunanmehua
ripaus kaardemummaa
2-4 hapahkoa omenaa

Sulata voi ja jäähdytä sitä hieman. Sekoita loput ainekset taikinaan vatkaamatta.
Kuori omenat ja lisää ne taikinaan suurina lohkoina. Halutessasi voit säästää osan omenalohkoista pinnalle. Kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun vuokaan.
Poista kakkua 200 asteessa noin 35-40 minuuttia. Ennen uuniin laittoa voit ripotella pinnalle rouhittua hasselpähkinää, raesokeria, mantelia tai kanelia.
Kakku maistuu lämpimänä jäätelön tai vaniliakastikkeen kanssa, ja se on hyvää myös seuraavana päivänä.


Eilen
hurautettiin Inkerin kanssa mehuasemalle. Voi mikä kokemus! Harmaahapsiset herrasmiehet harmaassa kivinavetan kivijalassa tärkeänä touhuamassa mehukoneen kanssa. Kone aiheutti kunnioitusta koollaan ja kovalla äänellään. Inkivääri seurasi tarkasti toimitusta. Harmittaa, kun siinä tohinassa unohdin kameran kotiin. Vein viisi ämpäriä omenoita ja sain kaksi ämpäriä tuoremehua:) Naapurit eivät käytä omenoitaan, joten minähän intona olin siellä keräämässä ja palaan vieläkin sinne, soseomenoiden toivossa. Ilmeisesti soseomena ja varsinkin hyvää mehua tuottava laji oli:

Antonovka, V, talvi
Tunnettu ja laajalle levinnyt ukrainalaisena pidetty lajike, joka kuitenkin on syntyisin Keski-Venäjältä jonkun viljelylajikkeen ja paikallisen metsäomenakannan risteytymästä. Suurisatoinen talousomena. Hedelmä kookas kellanvihreä. Maku on hapahko ja omaperäisen aromaattinen. Kypsyy marraskuussa, säilyy pari kuukautta viileässä. Terve lajike. Viljelty Suomessa jo yli 100 vuotta. Sopii myös luomuviljelyyn. 

Martat
kokoontuivat eilen syksyn ensimmäisen kerran. Lenkkiä, saunaa, soppaa, salaattia ja elämän tarinaa. Kätkätettiin tuon tuosta, ah, se teki hyvää. Itseironia on kunniassa! Ikävä iski heti lähdön hetkellä. Tänään lenkkeillään miehen kanssa ja ehkäpä päästään Inkiväärin kanssa puistotapahtumaankin. 

                                                     Leppoisaa lauantaita!
 

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Todella hyvää oli Vanhan ajan omenakakku. Ja muutenkin oli mukavaa Marjatan kanssa siellä luonasi. Inkivääri tanssi koskettavasti. Olen muistellut sitä paljon jälkeenkinpäin. Kiitos sinulle kauniista päivähetkestä! Pöytäkin oli niin suloisesti katettu, että oli varsinaista silmäniloa. Siellä on aina ollut erikoisen kauniit kattaukset. Une

Anonyymi kirjoitti...

Taas kuten aina niin nytkin Tiinan blogia oli mukava lukea. Keräilepä kaikki mahdolliset omenat ja laita soseeksi. Lupaan tulla jo marraskuussa jos Jumala suo sitä sosetta syömään aamupuuron kanssa. Tänään on ollut mukava lauantaipäivä. Pitkäset olivat Abakanissa ja minä täällä heidän kämpillään tsikailin ja pesin pyykkejäni sekä kävin lienkillä. t. Aatsa

Anonyymi kirjoitti...

Tuo sokerimäärä pitäis olla 1,5 dl.

hr kirjoitti...

Oi, ootko Martoissa? Minäkin olen joskus harkinnut liittyväni niihin! :)