perjantai 23. syyskuuta 2011

Mielenmuutosta


Aamu
ja oikeastaan jo yö olivat katastroofeja:( Inkivääri valvotti ja viimein sitten herätti kuuden jälkeen. Kun kampesin itseni sitten ylös sain käydä kipakkaa keskustelua nuorimman poikalapsen kanssa vaatteista. Kun tallustin keittiöön esikoinen oli tiputtanut suodatinpussin pitkin lattiaa ja yritti kyllä korjailla sitä. Sitten hän huolettomasti totesi, etten ollutkaan pessyt hänen reissuvaatteitaan. Olin jo tiistaina sanonut, että tuo mulle pesuun tarvittavat vaatteet. Hän oli "loogisesti" laittanut ne pyykkikorin uumeniin, josta en parhaimmalla tahdollanikaan olisi niitä havainnut. Siinä sitten jo alkoi meikäläisen lempeä olemus hälvetä jo kovaa vauhtia. Kun vielä keskimmäinen ilmestyy aamupalalle ja ilmoittaa, ettei kello ollutkaan herättänyt ja mun pitäisi lähteä häntä viemään kirjastolle tunnille. Olin juuri saanut kahvikupin kaadettua. Tällainen aamu...

 
Päivä
jatkui hieman paremmissa tunnelmissa, kun pääsimme pihamaalle. Viimeiset perunat ja avomaankurkut nousivat kasvimaalta. Pesimme Inkun kanssa hiekka-astioita sisäleikkeihin. Inkivääri sai ystävältäni lainaan pikkukeittiön ja sen kanssahan on leikitty kovasti. Sänkykin on jo käytössä. Sitäköhän se pikkuinen vierasti viime yönä. Isoa uutta, isojen tyttöjen sänkyä.


Mietin
kovasti, miten saan mieleni käännettyä. Haluaisin rennon, huolettoman, viikonlopusta ilahtuvan ja toisia kannustavan mielen. Uskon, että tälle päivälle ajateltu lenkki, se auttaa. Kuvassa muuten Laurilta saatu hieno äitinpäivälahja viime keväältä. Kanariankrassi, joka päätti aloittaa kukinnan syyskuussa:) Mies sanoi töihin lähtiessään aamulla: "Voi kun saisit jonkun kahville ja pääsisit purkamaan päätäsi".

Hei, sain teidät, kiitos kahviseurasta, tarjolla oli virtuaalisesti porkkanakakkua;)
                                                          

8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Voi Tiina,

tiedän tasan tarkalleen tunteen. Jos jokin ei onnistu, on syy äidissä. Jos jokin tavara on hukassa (kun lapsi itse ei ole tullut laittaneeksi sitä paikoillen) on vika äidissä. Jos on unohtunut tehdä joku läksy, on vika äidissä. Ja kuopus menee vielä niin pitkälle, että jos tiellä on kivi ja hän kompuroi, on vika äidissä. Ole siinä sitten kaiken keskellä ottamassa vastaan syytöksiä - se kysyy luonnetta!

Kummipoikasi tuli juuri koulusta kotiin. Oli jäänyt vielä koulun pihalle rakentamaan kaverinsa kanssa pommeja aaltopahvista. Että semmoisia pikku terroristeja täällä päin majailee.

Mukavan hetken vietin sinun ja teekupposen seurassa. Voimia arkeesi!

tv Leena

malla kirjoitti...

<3

Anonyymi kirjoitti...

Kuulostaa tutulta...suurin osa meijän jengistä ei oo aamuvirkkuja, joten monta unista, kärttyistä lasta...huh, otan osaa Tiina! Kuitenkin, iloista viikonloppua sinne!

Anita

Riitta Sinikka kirjoitti...

Jaksellaan...ja Ihanaa viikonloppua Sinulle!

MaMMeli kirjoitti...

Voi meitä äiteja, kun välilla kaikki on meidän syytä;)Kiitos porkkanakakusta ja siitä, että jaoit "taakkaasi" <3

Peppi kirjoitti...

Voin jotenkin kuvitella tilanteen livenä...
Täälläkin on äiti, jonka "intiaaninimi" on Puuskatuuli... Että niin se "tuuli" muuttuu äkistikin...
Joten, jospa se suunta muuttus siihen parempaankin suuntaan nopeesti :)
Hyvää viikonloppua!

Elina P kirjoitti...

Täältä sylin täydeltä sympatiaa ja empatiaa sinne!! Jotenkin on myös niin lohduttavaa kuulla että muutkin punnertavat välillä haastavan arjen keskellä... Kaikki joudutaan samalla lailla kohtaamaan epätäydelliset ja välillä epäreilun tuntuiset tilanteet, jokaisella perheenjäsenellä aina senhetkiset resurssit käytössään ja sitten rytisee...Ja on ehkä niin että se jolla on eniten resursseja joutuu myös venymään eniten? Kiitos kovasti tästä postauksesta! Toivottavasti olisi rauhallisempi yö tiedossa!

Peurankello kirjoitti...

Voi kiitos kovasti näsitä rohkaisuista:) Valvominen jatkuu jostain syystä, mutta tämä aamu on jo parempi!