Aamulla
heräsin siihen, kun Lauri tuli kysymään: "Paljonko ne kaksi viivaa tarkoittaa voissa?" Pikkumies oli ryhtynyt aamutuimaan pikkuleivän paistoon:) No, se leipomustauti taisi tarttua minuun ja Inkkuunkin; Britakakun päräytimme helatorstain ja kesäkuun kunniaksi.
Lime-valkosuklaarahkan
alla on omasta maasta haetuista raparpereista hilloketta. Päällä ensimmäisiä suomimansikoita ja kiiwiä. Näiden päälle nostin vielä toisen marenkipohjan. Karin veljen perhe tuli mummunsa kanssa iltakahveelle. Ja kaikki tuhottiin;) No, pyörähti Saarankin pesuetta siinä herkkupöydässä.
6 kommenttia:
Mainio leipuri ei ihme, että kakusta tuli hyvä:)))
Voi suloisuus mitä kuvia Inkusta! :D
Voi miten ihana blogi! Eihän tälläisestä voi kuin ilahtua!
Koskettavaa, kaunista, nyt tulee kultaisia uniakin yöllä, kun illan päätteeksi tällaista katselee... Une
Veikeitä kuvia :) Tuo leipurihattu on mainio!
Kakku näyttää herkulle. Kesä on kyllä ihana siinäkin mielessä, kun saa taas tuoreita marjoja ja hedelmiä - ihan kotimaisia.
Kiitos vaan vielä kivasta helatorstain yllätysohjelmanumerosta. Oli niin mukavan kotoista tulla suoraan mökiltä (hiukan sotkuisissa verkkareissa), tukka sekaisin teille. Että saatiin siitä huolimatta tulla niin kauniiseen ja maukkaaseen pöytään! :D
Lähetä kommentti