sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Virtaa

Valolla
on uskomattoman inspiroiva ja voimaannuttava vaikutus. Ehkäpä siihen liittyy myös se, että eilen siivottiin ja koti näyttää nyt iloiselta :) Illalla saunaan menessä tuumasin, että on sitä meikämartalla pienet ilot, kun jalanpohjissa ei kerrankin rapise hiekka ja pöly, niin voi siitä nauttia näinkin paljon. Valo on mahtavaa ja innostaa tekemään kaunista ympärilleen.


Tänään
olimme tämän hetken lempipaikassani, Toivolan vanhalla pihalla. Lähes viikon ajan Pääsiäispihassa on ollut makasiinit täynnä lähiseutujen käsityöläisiä ja talon oma väki on myös myynyt tuotteitaan. Pihalla soi posetiivi ja välillä kuoro, sisällä ihana keskiaikainen musiikki, viola da gamban ja erikoisen huilun yhdistelmänä. Portailla ja ovenpielissä oli kauniita pääsiäisasetelmia ja lankapuodin ulkopuolella vuohiäiti pienen kilinsä kanssa ilahdutti pientä kansaa ja lampaitakin oli omassa aitauksessaan. Kellarikahvilassa maistui sitruunapiirakka ja pihan pikkupuodeista kotiutui muutama kotiintuominenkin, jopa paikallinen mämmi lähti mukaan.

Inkivääri 
nukkuu vielä päiväuniaan, mutta illan kahjossa mennään vielä mummalle virpomaan. Naapurin Martti -sedälläkin käydään pyörähtämässä. Inkeri ei halunnutkaan olla pupu, vaan prinsessa vei nyt voiton. Huomenna pääsemme Kerttuilemaan, inspiroivaan neulomisseuraan. Töissä on ollut aika paljon haasteita, joten kaikki mikä rentouttaa on nyt tervetullutta! Sellaista se työnteko välillä on, vaikka kuinka siitä pidänkin ja lapsista niin hurjasti tykkään.


Ihanaa,
että hiljainen viikko alkaa ja pääsiäisen riemu koittaa! En haluaisi antautua lainkaan seuraamaan mediassa olevaa negatiivisten uutisten virtaa. Milloin ketäkin savustetaan ja luodaan synkkyyden ilmapiiriä. Olen ihan varmasti kaukaista eteläameriikan sukua, no ainakin karjalaista verta on minussa siinä määrin, etten halua antaa vihalle valtaa.


                                                       Valoa viikkoosi!

lauantai 16. maaliskuuta 2013

Ilma kuin morsian


Ilma
kuin morsian, kommentoi mies, kun jäällä nautiskelimme tästä uskomattoman kauniista kevätsäästä. Olemme päässeet parina viikonloppuna jäälle kahdestaan, kun pojat ovat nukuttaneet Inkiväärin päiväunille. Jyväsjärvellä oli niin iloista sakkia valtavasti ja kulkuvälineitäkin moneen lähtöön. Suomalaisesta juroudesta ei jälkeäkään ja kotakahvilassa tutut tytöt hiki otsalla myymässä kahvia. Kyllä me nautimme ja suunnittelimme huomiselle retkeä koko sakille.



Sukuun
on syntynyt ihanainen serkkutyttö Seela Reeta. Olimme häntä tapaamassa, niin ja tietysti perhettäänkin ;) Inkivääri oli aluksi hieman hämillään pienokaisesta ja ei meinannut uskaltaa syliin ottaa. Totuttuaan tilanteeseen saimme sitten sylikuvankin taltioitua. Inkivääri oli kylään mennessä vakaasti sitä mieltä, että hän kyllä tänään opettaa vauvan leikkimään. Heh, jonkun aikaa saamme sitä vielä varttoa, mutta ilolla odottelemme jo tulevia yhteisiä leikkiaikoja.

Siunaushaleja ihanainen Seela Reeta!

sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Mielen lepuutusta


Olin
kuin pikkutyttönen, kun ummistin silmäni tänään hiihtoladulla ja kuuntelin tuulta ja korppien jäärätystä. Kuvittelin olevani lapsuusmaisemissa, tunturiladulla. Uskomatonta, kuinka todelta kuvittelu tuntuikaan. Loma on tehnyt tehtäväänsä ja lepuuttanut aivoja. Lasten sairastelu jäi jo taakse ja loppuviikosta olen päässyt joka päivä ladulle. Oih, siis kertakaikkisen mukavaa!

Nuorin
pojista on ollut ahkerasti mukanani ladulla ja ollaan saatu kokea kivoja yhdessäolon hetkiä. Hänkin on selvästi nauttinut äidin seurasta ja reippaasti kestänyt ylämäet. "On mulla ehkä voimat kasvaneet äiti, kun jaksan näin hyvin!", poika oivallisesti totesi. Nyt hän on pomppimassa telinevoimistelussa. Niin urheasti on poika myös kulkenut bussilla laskettelemassa, että mielellämme kustannamme puolet ensi vuoden kausikortista. Puolet hän säästää itse, sekin vaatii ponnisteluja ;)

Inkiväärikin
päässyt suksille, mutta tänään taisi kolmivuotiaan kiukkukausi ottaa yliotteen. Koko aamu on kaikki asiat olleet nurinkurin. Mutta toisaalta, kun veljet antautuivat tekemään Oktonautti -majaa ja leikkimään siellä, niin aurinkoinen hymy vei kiukusta voiton. Tuo Oktonautti -lastenohjelma on Inkun lempparisarja, vain pikkuisen jännittävä. Sitä hän leikkii usein veljien kanssa. Vaikka he ovatkin jo isoja, niin tätä he jaksavat höpsöttää pikkuisen kanssa. Nyt vielä hetki sunnuntai-iltaa, miehen leipomaa pizzaa ja lomatunnelmaa, ah!

Ps: Esikoinen lähti perään toiselle leirille ja yhäkin kamerani mukanaan. Kuvat vuoden takaisia :)


maanantai 25. helmikuuta 2013

Lomamietteitä


Viereisen
korttelimme lehmuskujalla on valtava vanha tammi. Iltalenkillä huomasin, että se ei ollut luopunutkaan syksyllä lehdistään, vaan ruskea lehvästö oli yhä tiukasti kiinni oksistossa. Kuulin erikoisen äänimaiseman, kahisevan ja syksyisen. Heleän äänen, minkä tuulessa heiluvat lehdet saivat aikaan. Tein yhden huomion itsestäni: taidan olla lomalla, kun huomaan moisen mukavan pikku jutun. Kiva, totesin itsekseni. Sitten tuli vähän takapakkia. Ensin sairastui keskimmäinen pojista kovaan kuumeeseen ja nyt on pikku Inkivääri ankarassa taudissa. Eilen 39,8 asteen kuumeessa. Haaveet levollisista öistä ja yhdessä lomalla ulkoilemisesta kariutuivat toistaiseksi siihen. Myös oma liikkuminen ei ole järin onnistunut. Inkeri heräsi houreisiin kesken päiväunenkin, joten en uskalla jättää häntä edes siksi aikaa poikien huomaan. Iltalenkeiksi menee, miehen työpäivän jälkeen. Nyt kädet kyynärpäitä myöten ristissä, etten itse sairastu.

Olen
hyödyntänyt kotipäivät raivaushommissa. Kiertänyt vaatekomeroita ja kaappien nurkkia, käynyt omatkin vaatteeni rankalla kädellä läpi. Inkeri on maannut sohvalla surkeana ja minä möyrinyt vaatekasoissa ja välillä halitellut ja hoitanut potilasta. Monta kassia on lähtenyt ystävälle, kirpparille ja osa lumppuihinkin. Poikien puhkikuluneet kamppeet eivät palvele enää ketään. Samaa luopumisen riemua olen tuntenut kuin työhuonetta raivatessa. Monta nurkkaa on silti vielä läpikäymättä, vintit ja autotalli. Viimeksi mainittu on onneksi miehen heiniä. Vaikka nurkat aina aika-ajoin raivaisikin, aina sitä kampetta kertyy, höh! Neljän lapsen kanssa se lienee jossain määrin ymmärrettävääkin. Vinttiin on tungettu epämääräisiä lelukoreja, poikien näkemyksiä siivoamisesta. Inkerin pieneksi jääneet vaatteetkin saavat uuden omistajan, nimittäin :)

Ihanaakin
kerrottavaa on, lapset saivat uuden tyttöserkun. Miehen veljen perheeseen syntyi pikkusiskoprinsessa kahdelle isoveljelle. Kyllä on ilon päivät nyt siellä ja meilläkin Inkeri on erityisesti riemuissaan. Muutaman vuoden päästä on varmasti mukavat leikit pystyssä tyttösillä. Onnea ja siunausta rakkahat siellä nyytin kanssa!

Ps: Kuvat vuoden takaisia, esikoinen on leirillä ohjaajana ja vei mun kameran :)


sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Sukurakkautta


Hih,
alkaa olla jo vakio, että ensimmäisessä kuvassa on keväät hehkuvat kukat. Ulkona ei kylläkään näytä yhtään keväiseltä, vaan lunta tulee kaiken aikaa. Lumitöitä ollaan tehty aamuin illoin. Minulla oli onni saada pitää rakas tätini kylässä. Päivitettiin vuosien kuulumiset ja tunnearkku täyttyi piripintaan. Olen niin sukurakas, että ihan kuin se osasto sydäntä olisi ollut liian pitkään tyhjillään ja nyt saanut lämmintä täytettä. Serkkujen kesken on haaveiltu pitkästä aikaa tapaamista ensi kesälle. Ihan odotan sitä!


Nämä
kaksi sisarusta ovat lähentyneet toisiaan viime aikoina. Inkivääri hyväksyy isoveljen paremmin kaverikseen ja isoveli taas osaa paremmin joustaa pienen oikkujen kanssa. Pikkusiskotättähäärä osaa kyllä komentaa vaikka koko taloa. Kuviteltuja leikkikavereitaankin, jos ei muita ole lähettyvillä. Ensi viikolla tiedossa monenlaista, töissä tarvitaan tilannetajua, rakkaudellista ongelmanratkaisua, herkkyyttä ja lujuutta. Kerttu -ompeluseuramme kokoontuu myös ja saan ladata nauruenergiaa :D Näillä mennään!

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Juhlittiin



Iloa
tämä viikonloppu on tuonut! Eilen pääsimme juhlimaan lastemme serkun ylioppilasjuhlia. Hän kirjoitti IB -lukiosta eli kansainvälisestä sellaisesta. Niin iloiset ja mukavat juhlat olikin. Sankaritar oli laatinut koulu-urastaan tietokilpailun. Sukulaisia ja juhlittavan opettajia ja luokkakavereita jututettiin innolla. Yksi opettajista lauloi kotikielellään skotlannilla ja juhlittavan pikkusisko soitti viulullaan upeasti. Herkut maistuivat ja Inkivääri sai rakkaan Aaro -ystävänsä juhlakaveriksi. Siellä ne pöydän alla kikattivat pullat suussa.

Tänään
leikki jatkui, kun Aaro isänsä kanssa yöpyi meillä. Pihapuihin kiivettiin ja lumilinnassa peuhattiin, ja tietysti koko talo pantiin uuteen uskoon... Yksi jännitysmonetti sattui kyllä eilen juuri juhlien alla. Inkeri törmäsi päistikkaa isoveljeensä ja kaatui suorilta jaloilta taaksepäin lyöden päänsä lattiaan. Kumahdus oli niin kova, että säikähdimme valtavasti. Onneksi kirurgiystävä neuvoi, että jos lapsi omilta jaloilta kaatuu, ei tälli ole välttämättä paha. Seurailtiin tytön vointia ja ei tainnut pahasti onneksi käydä. Enkelit olivat työntämässä näkymättömiä pehmusteita alle.




Nyt
minä nautin talon ihanasta hiljaisuudesta. Pienin nukkuu hymy huulilla, isommat miehet menivät sulkapalloa pelaamaan ja pienin mies laskettelumäkeen serkkujen kanssa. Kuppi kahvia nyt ja lepohetki! Levollista viikkoa sinnekin!

sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Rentoilua

Seesteinen
sunnuntai. Flunssa yrittää tehdä tuloaan, joten ulkoilut vaihtuivat tänään keittiön verhojen ompeluun ja muuhun rentoiluun. Inkerin kanssa hiihdettiin eilen hänen elämänsä ensimmäiset "kilometrit". Tyttö oli aivan riemuissaan suksistaan, jotka löysin paikallisesta käytettyjen urheiluvälineiden puodista. Vastaavat, jopa saman merkkiset uutena olisivat olleet 160e, huh! Monotkin olivat aivan samaa merkkiä. Pienten sukset eivät paljoa edes kulu, joten nämä olivat kuin uudet. Ja tärkeintä tietysti Inkerin mielestä, päivähoidon Oonalla on samanmoiset :)


Hip
hei, sain eilen työhuoneeni valmiiksi. Kylläpä tuli kerrankin siistiä ja nyt tiedän, mitä mistäkin löytyy. Kankaita on kirppareilta haalittuna ja verhoomoista saatuna hurja määrä. Odotan niitä rauhallisia vuosia, jolloin pääsen taas ompelemaan. Mielessä kävi monen kankaan kohdalla, että tuostakin saisi Inkiväärille barbin ja nuken vaatteita. Tytön tomeruuden perusteella hän kyllä ompelee muutaman vuoden päästä niitä itse :)

Ensi
viikolla alkaa uusi kiva jakso. Vaihdoimme työkaverini kanssa muutamiksi tunneiksi viikossa lapsia. Hän opettaa musiikkia omilleni ja minä ilmaisutaitoa hänen neljäsluokkalaisilleen. Innolla odotan tulevia tunteja. Ilmaisutaito on kuvataiteen ohella erikoistumisaineeni, jota olen voinut eppujen kanssa vain rajoitetusti syksyn verran toteuttaa. Pieniä helmiä siellä täällä. Nämä isommat oppilaat ovat jo valmiimpia tekemään monenmoista.

Ps: Kuvat tänään eivät kyllä kertoneet mitään postauksen sisällöstä ;)

                                                     Iloa viikkoosi!