Juhlat jatkukoon

 

Iltapäiväkerhomme

jatkoi juhlintaa tänään vappuvalmisteluiden, hampurilaisbaarin ja jäätelökioskin kera. 

Juhlinnan
keskellä seurasimme hetken toisiakin pippaloita. No, ehkä hieman suurempia;) Inkivääri seurasi silmä tarkkana ja kun kolusin vintin perukoilta hänelle prinsessahamosen...voi sitä hempeää askellusta.

Olipa 

yksi oravakin tullut seuraamaan juhlintaa läheiseen omenapuuhun:)

Viikonhenkilömme
Eero vietti tuntitolkulla aikaa tänään koulun hiekkatekonurmella pelaten futista kavereiden kanssa. Se jos mikä on varma merkki kesän läheisyydestä. Aapohan on pelannut koko talven, mutta jos teinitkin saadaan liikkeelle, niin a vot!

Inkiväärikin
ihastelee, kun mami on saanut Santpauliat kukkimaan talven jälkeen:)

                                    Iloista vappua kaikille lukijoille:)

Kekkerit

 

Iltapäivisin
meillä on mukavaa vilskettä. Omat sekä serkkupojat tulevat peräkanaa koulusta ja ilahduttavat olemassaolollaan Inkivääriä. Jokainen hellii pientä ja haluaa leikittää. Tämän "epävirallisen" iltapäiväkerhomme vappukekkerit olivat tänään.

Pikkumunkit saivat uuden kuorrutuksen:)

Kuistilla kippisteltiin ensimmäiset simamukilliset ja herkuteltiin munkeilla. Inkku viehättyi ihanista väreistä munkeissa. Kyllä meillä oli hauskaa:)

Uutta elämää

 

Kattilan uusi elämä:) Minulta toivottiin postausta, mitä puutarhastamme on jo noussut. Tämä on ensimmäinen kevät tässä kodissa, joten on jännittävää milloin ja mistä kasvit työntyvät esiin. Tänään siis ollaan ruohonjuuritasolla.

Raparperi on jo pitkällä. Isot lämpimät kivet vauhdittavat kasvua.

Syksyllä istuttamani punaherukat ovat elossa, yeah:)

Nyt pitäisi melkein Maritalta naapurista tarkistaa, mutta luulen että nämä ovat ehkä kuunliljoja...Jk. Tarkistin, ja ne ovatkin keltaisia päiväliljoja:) Kuunliljat nousevat myöhemmin.

Jokaisen vanhan pihapiirin kaunis asukki, tuoksumalva. Ihan minun ehdoton lemppari!

Krookukset työntyvät pitkin pihaa kohti aurinkoa:) Lisää kuvia puutarhasta saatte varmaan väsymykseen asti tulevina kuukausina;)

 

Sain
tunnustuksen Kissanminttutie -blogista Maarialta, kiitos! Tehtävänäni on julkaista 3-5 ennen julkaisematonta kuvaa elämästäni. Samalla vastaan jo aikapäiviä sitten saatuun Pepin kuvahaasteeseen. Sorry, kun on kestänyt:) Sain tämän omppukoneeni juuri silloin, kun jäin äitiyslomalle, joten koneelle on tallentunut kuvia tältä ajalta. Oikeasti vanhat kuvat ovat Karin koneella ja ihan oikeasti vanhat vintin kätköissä, joten saatte nyt reilun vuoden varrelta napsittuja otoksia.

Edellisen
kotimme kalliolla juuri istutetut orvokit. Minulla on ollut tapana äitienpäivänä ottaa omaa aikaa ja mennä ostamaan ensimmäiset kevään orvokit:)

Inkivääri
ihanainen puolivuotiaan innolla heiluu uudessa mekossaan. Pöksyinä muuten villakestot, joita harrastin Inkerin ensimmäisenä vuonna paljon. Minuun iski armoton neulomisvimmakin, useat villikset valmistuivat silloin:) Tänä talvena oli erityisen hyvät yhdet pitkät villikset, jotka Inkeri käytti niin puhki, ettei parsiminenkaan olisi auttanut. Ensi talvena vimmaa taas kehiin;)

Yksi
pikkuisen luonteenpiirre on hassuttelunhalu. Liekkö perinyt isältään;) tai opittu veljiltään. Joka päivä saadaan jotain uutta ja hilpeää nähdä. Vaikka kuinka maailma murjoisi, niin Inkku saa meidät hymyilemään.

Kuvahaaste matkustaa eteenpäin Karmiininpunainen , Sol13 ja Virkattulintu -blogeihin:)

Kotiseudulla

Extempore
keksin, että lähdenkin pienten kanssa mummilaan kotiseudulleni. Karilla oli miestenilta tulossa ja isoilla pojilla jalkapallot jne. Pitkäperjantain aamuna pakkasimme ja kauniissa säässä matkasimme. Tekstari äidille, että yllärivieraat tällä tien päällä:) Perillä odotti äitini eli mummin lämmin kanapata. Se tehdään aina siinä punaisessa padassa ja kuinka se onkin niin hyvää. Muistan sen jo lapsuudesta. Silloin välillä padassa oli myös kyljyksiä ja perunasiivuja.

                                         Tähkä ja Hermanni -serkut virpovat mummia
Reissun
ehdoton kohokohta oli retki äidin lapsuudenkodin Järvenpään maisemiin, missä asuu nykyään serkkuni perhe. Hänellä on mahtava lammaslauma ja kyyttölehmiä, ihan Miina Äkkijyrkältä hankittuja:) Inkeri, joka oli vain kirjoista lampaita nähnyt, oli aivan tohkeissaan oikeista pienistä karitsoista. Hän sai syöttää heinää pikkuisille ja ei meinannut millään lähteä pois mieluisasta puuhasta. Riikka -sisko oli myös pienempien lastensa kanssa reissussa mukana ja siellä ne mukelot rintarinnan juoksivat karsinasta toiseen. Kyyttövasikat olivat vain viikon ikäisiä, hienoja eläimiä! Tuliaisiksi saatiin Järvenpään lammaslihaa. Kuinkas sitä raaskii syödä;)

Toinen
tärkeä hetki oli Raili -tädin tapaaminen. Hän on vanhainkodissa ja sairastaa parkinsonin tautia. Tietämättä meidän tulosta oli Raili paistanut lettuja ja niitä lapset sitten herkuttelivat. Elämä on hauras, lahja ja pyhä, näillä ajatuksilla matkattiin kotiin päin. Kotonakin saatiin nauttia aivan huippukeleistä. Pihassa kirmasi omat, naapurin lapset. Mäkiauto sai istuimen ylleen ja tietysti...rekisterikilven. Inkeri opettelee kulkemaan portaissa. Ystäväperheen luokse saatiin grillikutsu ja lomasta saatiin nauttia loppuun asti:) Ihana tämä etukäteiskesä!!!

Elämä on hauras, herkkä ja suuri lahja. Elämässä on voimaa, se puskee läpi, se kantaa. Kiitos elämästä!

Hiljaisen viikon helmiä ja haasteita

Ihailen
touhukasta ja aikaansaavaa Lauri -poikaa. Toissapäivänä hän kaivoi sulkapallovehkeet ja pystytti verkon paikalleen. Lempeästi ehdotellen kyseli, jospa ostettaisiin mailat ja palloja. Vanhat ovat muutossa kadonneet. Oletteko muuten lainanneet niitä meiltä;) No, uudet löytyivätkin kauppareissulla. Tihkusateesta huolimatta poika harjoitteli pelaamista ja kirjoitteli viestejä ja toivomuksia pelikaverin suhteen. Kun sillä hetkellä muilla oli muut touhut, hän sattui löytöretkillään huomaamaan aitan takana olevat lastenrattaiden raakileet. Illan aikana Kari kerkesi pelikaveriksikin, mutta loppuillan Laurin aika menikin jo uudessa projektissa.

 

Poika
keksi ryhtyä mäkiauton rakentamiseen. Aivan yksin puuhaili kuistilla. Ihmettelin, mitä kampetta se sinne oikein roudaa. Akkuporakone, ruuvilaatikko ja lautoja. Vesivahinkoremontista jäi oivia katto - ja sormipaneelipätkiä poikain nikkaritöihin. Nyt heräsi jo isoveli Aaponkin mielenkiinto. Kello lähenteli yhdeksää ja pojat roudasivat homman autotalliin. Sieltä iltakymmeneen asti kuului iloinen rakentamisen pauke. Hyvä, että malttoivat nukkumaan mennä. Heti aamusta Lauri jatkoi hommaa ja etsi maalit, pensselit ja rönttövaatteet (tuossa kohdassa mami puuttui hommaan kehoittaen vaihtamaan vaatteita;) Vau, siitä tuli hieno!

Eilen
syntyi Oskari -serkun ja Laurin ansiosta rahkapulliakin. Niitä upposikin useampi per mies;) Pöydällä komeilee Laurin koulussa istutettu pääsiäisruoho ja Petteri -serkun huovutettu tipu. Minä silmännurkka ilon kyynelissä katselin, kun Petteri koulusta tullessaan antoi sen "pikkusisko" Inkiväärille.

Yli-innokas
täti laittaa vielä muutamia kuvia Eppu -serkusta. Heti tuli ikävä, kun Kuopioon suuntasivat. Pojatkin kaipaillen katselivat kuvia uudesta serkusta.

Kun
elämässä tulee vastaan näitä maallisia murheita, vesivahinkoa ja nyt vähän muuta suurempaakin haastetta on tullut vastaan. Jää kyselemään, mikä on, kun mutkaa tulee vastaan. Meinaa toden totta lannistaa, mutta kun tämä arki vie mennessään ja lasten touhut, tajuaa ettei murehtiminen auta. Täytyy luottaa, että suuremmassa kädessä on nämäkin haasteet. Pääsiäisen aika kertoo suurista voitoista. Siihen jään hiljaisena lepuuttamaan!