Ihan parasta

Ihan

parasta on pelata tuntitolkulla lautapelejä ja vieläpä voittaa koko perhe Monopolissa. Saunoa ajan kanssa ja nauttia lauteilla "ei mistään ajatuksista". Kolata pihaa vaikkei oikein enää olisi kolattavaa. Katsoa mäkikisoja vaikkei oikein suomipojat pärjääkään. Tsempata suomityttöjä hiihdossa, jes! Syödä Inkiväärin ja Aapon leipomia joulunjälkeispipareita. Todeta, että kaikki suklaat on todellakin syöty ja kahvin kaverina kelpaa ruisleipä.

Myöskin
parasta on pyykätä välillä pyykkikorit tyhjiksi, ihan vain pyykkäämisen ilosta. Siinä kun ei tarvitse mitään suurta ajatustyötä tehdä. Ihan mukavaa on myös miettiä, mitä sitä söisi, kun jääkaappi on tyhjä jouluherkuista. Salaatti tekisi terää! Ihan parasta on myös vain istua nojatuolin uumenissa ja katsoa kaunista kuusta. Joka kylläkin varisee vimmatusti, mutta mitäs siitä, kaunis se on silti. Parasta on myös katsoa miestä lempeästi ja saada takaisin samanmoinen katse.

Ihan
parhaita on nuo mukelot, jotka puristavat äitiä poskista ja pussaavat päälle. Parasta on tämä tekemättömyys ja sen suoma ajatusten hidastuminen. 

Kuusijuhlaa

Paukkuu
pakkanen ja villiset lämmittää jalassa. Olen ihmeissäni, kun ei ole mitään joulustressiä. Mies on ahkeroinut meille joulua. Minä olen iloissani seurannut perässä ja tehnyt jotain, en liikaa. Perinteisesti joulun on tuonut karjalanpiirakoiden paistaminen, mutta nekin ostin, jonkun mummon kauniiden kätösten taikomat.

Kuusi 
on hauska, pyyleväinen kuin me, kaksi latvainen. Sen möi iloinen kuusikauppias, jolla oli kauppa käynyt niin, että veimme lähes viimeisen. Hinnankin setä laski sopivaksi :) Paketteja on hillitysti, hyvä niin. Mitä enemmän tulee vuosia, sitä enemmän yksinkertaisuus tuntuu hyvältä. Jouluruoatkin ovat vain harvat ja valitut.

Loma
on tarpeen. Syksy pienten oppilaiden kanssa on ollut intensiivinen. Tehot on laitettu kaikki käyttöön. Minulla on niin mahtavat työtoverit, että olen saanut päivittäistä työnohjausta ja tukea.  Esitimme pienten kanssa joulukuvaelman joulukirkossa. Vielä kenraalissa oli ilmassa kaikki "katastrofin ainekset", mutta kuin ihmeen kaupalla esitys meni aivan huipusti. Ihanat eppuni esittivät niin riemukkaasti ja aidolla innolla, että penkissä ei voinut olla tuppisuuna. Muutenkin juhla vei minut kyyneliin, joulun sanoma kosketti syvästi. Ihana on viettää Vapahtajan syntymäjuhlaa.

                                                 Riemukasta juhlaa kaikille!

Koiravauva Eveliina

Tämä
rakas harrastus on tyystin kokenut kovan kolahduksen. Olen vähän harmissani, mutta ymmärtänette. Työ pienten eppujen kanssa on niin kokonaisvaltaista, että illat menevät toipuessa ;) Työtäni rakastan, siitä ei ole kysymys ja lapsia, heitä eritoten.

Täällä
Inkerilässä on juhlittu pikku koiravauva Eveliinaa tai Eevaa, kuten Inkeri tänään kirkon Joulutorilla esitteli itseään eräälle mummille. Kolme vuotta täyttyi viikko sitten! Roolileikit ovat aivan parasta touhua tällä hetkellä. Kunpa vaan mamikin jaksaisi tempaista itseään enemmän leikin imuun. Inkeri laulaa kaiken aikaa, uusi lahjaksi saatu laulukirja on ahkerassa käytössä. Kiitos vielä Titta ja kumppanit ihanasta lahjasta! Joulutorilla oli rakkaat Sara ja Roosa-Maria, entiset oppilaani kavereineen musisoimassa. Inkeri tuijotti lumoutuneena laulajaa. Kysyin Inkeriltä supattaen: "Haluaisitko sinäkin isona laulaa noin?" Tyttö nyökkäsi hartaan vakavasti hymyillen.

Luokkani
vanhemmat järjestivät tällä viikolla aivan huippukivat pikkujoulut koululla. Tulin aivan intoa puhkuen kotiin sieltä. Niin taitavia muusikoita oli vanhemmissa, kaunista kattausta ja herkkuja, lämpimiä sanoja ja kohtaamista, lasten ihania omia esityksiä. Kyllä tällä ilolla nyt jaksaa ponnistaa lomaan asti. Eilen pääsin Marttailemaan, pikkujoulusaunaan ja korttipajailemaan ihanaisten ystävien kanssa. Mikä voisi olla parempaa joulukuun puuhaa!

Syyssäpinää

Pitkä
blogitauko johtunee tästä elämän sykkeestä tällä hetkellä. Töissä on joukko eläväisiä eppulaisia, joille sattuu ja tapahtuu. Tänäänkin jopa sairaalareissun verran. Useimmiten työpäivä ei pääty tuntien loputtua, vaan jatkuu monien asioiden hoitamisen virtana. Kun kotiin kerkiää, ollaan koko perhe nälkäisiä ja koti useimmiten kuin hävityksen kauhistus. Siinä se ilta vierähtää hyvinkin nopeasti.

Viime
viikonloppu oli ihana keidas tämän kaiken sykkeen keskellä. Inkiväärin syntymän jälkeen emme ole olleet miehen kanssa kaksin yön yli poissa. Nyt suuntasimme junalla Tampereelle. Ihan parasta oli vain istua junan kyytiin, lötkötellä, lukea, lenkkeillä Tammerkosken rantoja pitkin, käydä hyvin syömässä (muuten liekitettyjä viherpippurimansikoita jäätelöllä :) ja halitella ahkeraan. Vaikka reissu ei ollut pitkä, niin se vain osui niin hyvään saumaan ja antoi ihan uutta virtaa. Sainpa suloiset nahkanilkkuritkin tuliaisiksi itselleni.

Olen
taasen vuoden vanhempi. Huh! Juhlittiin perheen kanssa viime perjantaina hyvällä ruoalla ja sain heiltä suloisia lahjoja. Laurilta sydämenmuotoisen suklaarasian englanninkielisellä toivotuksella päällystettynä, Aapolta hieromislupauksen, Eerolta keittiön siivouksen ja mieheltä Sirpa Kähkösen uusimman kirjan Hietakehdon. Olin haaveillut, että milloin kerkiän kirjaston lainausjonoon kirjautumaan. Kähköset ovat niin suosittuja, että heti ei uutta kirjaa saa luettavakseen. Mutta mies tekikin yllärin! Wau! Ja kirja on hyvä, tempauduin heti sitä lukemaan. Työpäivän aikana oli keittiön pöydälle ilmestynyt ystäviltä omenapullaa ja Lapinlapasten ohje lankoineen. Postin kauttakin kortein muistettiin. Kiitos rakkaat!

Syyskirpeää

Kirpeää

syyspäivää täältä. Pipot on kaivettu esiin ja villasukat ovat ahkerassa käytössä. Mummi neuloi täällä ollessaan lisääkin. Kirpparilta ostetusta euron villapaidasta hän purki langat, vyyhditti uudelleen, kasteli ja saunan lämmössä venytti kiharat pois. Monet sukat syntyivät siitä syvän vihreästä ja kauniin sammaleisesta langasta. Ihailtavaa kierrätystä! 

Viikonloppuna
saimme rakkaita vieraita. Kokeilin uutta reseptiä, kikherneitä ja porkkanoita sitruunaisessa vuohenjuustossa. Porkkanoita vokatessa lisätään reilusti juustokuminaa ja kikherneet valutuksen jälkeen maustetaan sitruunankuorella ja mehulla ja lisätään porkkanavokkiin. Lopuksi pienitään vuohenjuusto lämpiämään vokkauksen päälle. Hyvää tuli!

Kun
olin pieni äiti otti kirkon penkkiin mukaan kuivattuja omppuja. Niitä mutusteltiin sitten saarnan aikana. Inkivääri sai mummilta Tuutikkirasian ompuilla. Ihana tuliainen:)
                                     Oikein mukavaa viikkoa itse kullekin!

Pitkospuilla

Muutimme
kaksi vuotta sitten tänne kaupunkiin. Moni asia sujuu jouhevammin, työpaikkani ja lasten koulu 150m, miehen työ 2 km. Harrastukset nurkan takana. Enää ei tarvitse ilmastoakaan rasittaa jatkuvalla automatkailulla, 40km hidasteilla ja rahaakin säästyy tuntuvasti, kun ei polttoainetta kulu niin paljoa. Ystävätkin piipahtavat herkemmin :) Mutta on yksi asia, jota todella kaipaan. Metsä, ja aina vaan metsä! Saaristossa asuessa oli vesistö ja metsä, kallioiset luontopolut aivan rappusten tuntumassa. No, ikävöin minä niitä pönttöuunejakin, oijoi!

Mummi
tuli kylään ja mehän ollaan oltu metsässä. Jätettiin sisustuskaupat tällä kertaa ja ollaan tehty retkiä. Pienempien kanssa, eväitä ja pieniä halkoja repussa. Kameraa en jaksanut kantaa. Muistot ovat sydämessä nyt talletettuina :) Ollaan lähdetty heti aamusta ja vältetty kaikki sadekuurot, joita on tällä viikolla riittänyt. Eilen oltiin Ladun majan maastossa ja tänään Nyrölän luontopolulla. Aivan ihana paikka! Siellä sattui olemaan paikallinen asukasyhdistys talkoissa ja saatiin paikan historiallinen oppituntikin. Isännät siellä opastivat nuorempia pistoaidan tekemisessä. Mummi opetti, että risuaita on virallisesti se pinnoista eli puun pintakuorista tehty ja tämä kuorituista riuista tehty on pistoaita. Luontopolku on paikallisten talkoovoimin rakennettu, kivan mittainen pitkospuineen kaikkineen. Lossikin ja kaksi isoa, kotoisaa laavupaikkaa. Inkivääri jaksoi kitisemättä kävellä polun edestakaisin. On minulla ihana metsätyttönen! Lauri toimi innokkaana lossivahtina.

Keräsimme
hieman tykötarpeita syysistutuksiinkin. Naapurista saimme lisää omppuja ja mummi teki Inkiväärin kanssa piirasta, jolla on herkuteltu. Muutenkin on tehty syysruokaa, kaalilootaa, kuhaa ja parsaporkkanasoppaa. Kaikki luetut kirjat on vinkattu toisillemme ja sainkin mummin ahkeralla puolukanpoiminnalla hankituilla tuloilla ostetun kirjan, Yhden toivon tie, Paula Havaste. Olen tainnut muutaman lehtijutunkin kirjasta lukea. Niin ja kuulin, että uusin Kähkösen kirja on julkaistu. Kuinkahan pitkä jonotusaika kirjastossa on ;)

Huomenna
nähdään Marttojen kanssa, ah! Puikot kilisemään ja kuulumiset kunniasijalle. Kaikille oikein hyviä syyspäiviä sateesta huolimatta :)

Hämärän hyssyä

Lomalle
marssittiin limps ja lomps. Täytyy myöntää, että ihan hyvään saumaan. Ilman kelloa, hämärän hyssyä villasukkasillaan, ihan parasta. Nyt saa puuhailla mukavia, kaikkea, mikä on syksyn mittaan jäänyt unohduksiin. Pääsimme jopa kunnon lenkille miehen kanssa. Ruokaakin on laitettu porukalla. Eilen keitin pitkän kaavan mukaan ruispuolukkapuuroa serkulta saamilla ruisjauhoilla ja tuli niin turkasen hyvää. Inkivääri söi kaksi isoa lautasellista. Se on hyvä mittari, nimittäin maanittelua tarvitaan lähes aina ruokapöydässä.

Mielessä
pyörii yhtä sun toista luovaa projektia. Saa nähdä toteutuuko mikään. Tuntuu, että tarvitsen ihan latautumista. Jotain saisi tehtyä, jos joku muu valmistelisi ja saisi itse vain tarttuaa tekemiseen ;) Eilen oltiin koko sakki pihalla haravoimassa tammivanhuksen valtavaa lehtiviittaa. Se oli levittäytynyt koko pihalle eli työtä riitti. Mies putsasi rännit ja pojat hilasivat isolla pressulla lehtiä lehtikompostiin. Sitten vaan haravat heiluivat. Tällä kertaa ei kukaan natissut ja valittanut hommasta. Tänään autettiin naapurin Martti -setää ja saatiin samalla upeat syysherkut ulkokeittiössä.

Kaksi
vuotta olemme tässä rakkaassa kodissa asuneet ja ensimmäiset tulet K teki takkaan vasta eilen. Takka on lähes lattian tasalla, joten Inkiväärin takia ei olla uskallettu aiemmin. Kylläpä tuli heti tunnelmaa! Saimme mummin tänne lomakaveriksi. Olen haaveillut meille kirpparikartanokahvilaretkeä lähipitäjään. Käytäisiin myös muutamassa kivassa sisustuspuodissa. Luulen, ettei minun tarvitse häntä paljoa houkutella. Kirjastoreissua pukkaa myös ja tietysti lanka - ja kukkapuotiin piipahdetaan.

Kukkaasi -tauti

Minullahan

on tämä kukkaasi -tauti. Kun toisilla on neuloosi (välillä kyllä itsellänikin), niin tämä kukkaasi-tauti vaivaa minua. Kukkakaupan ohi on äärimmäisen vaikea mennä, jos tietää ettei kotona ole tuoretta kukan kukkaa. Olen lohduttautunut sillä, että esim. toiset ostaa saunasiiderin, minä kimpun :)

Olin

alkuviikonlopun erittäin hyvässä koulutuksessa Helsingissä ja nyt sunnuntai ollaan nautiskeltu yhdessäolosta perheen kanssa. Ulkoiltiinkin sateesta huolimatta. Mies loihti täytettyjä paprikoita ja ne olivatkin ihan pää irtoo -hyviä. Kanaa, sinihomejuustoa, kesäkurpitsaa, sipulia ja valkosipulia. Lisukkeena oli tsatsikia ja riisiä. 

                                        

                                Nyt kelpaa lipua työviikkoon! Iloa omaasi :)

Syyspuuhaa

Tänään
siivotaan, tänään siivotaan, eikä leikitä olleenkaan...lauloi Inkivääri eilen:) Se taitaa olla Pikkukakkosesta se laulu. Aivan paikkaansa se ei pitänyt, kun leikittiinkin pihalla. Ihan parasta oli puuhata miehen kanssa, laittaa pihaa talven varalle. Siivottiinkin sitten jossain välissä, pizzanpaiston, omppuhillon teon ja saunomisen seassa. Heh, pienistä se meikämartan mieli kohenee, puhtaasta kodista, lauantaikukista pöydällä ja miehen tekemästä herkkuruasta. Aikas kiva päivä!

Tänä
aamuna Inkku keksi ihan itse, että hän haluaa leipoa keksejä. Sekin vaihe tulee ehkä, että hän siitä selviytyy itse. Nyt sai mamma auttaa. Esikoinen on nuorten HOPE -tapahtumassa Turussa. Me muut nautitaan aikatauluttomuudesta :) Hip, meinasin unohtaa mainita, että pikainen kirpparireissu eilisaamuna tuotti kivat löydöt: tuikitarpeellinen uimapuku IngridInkiväärille ja ruusutaulu eli mummotaulu, kuten mies tuppaa toteamaan mun ristipistolöydöistä.

Suloista sunnuntaita!

Pullatyllerö

Sateen
mukana tuli koleus. Prinsessamuratti muutti sisälle ja ulkona kesäkukat vetelevät viimeisiään. Tiirailen jo kanervia ja mietin syystalvea varten istutuksia. Mieli oikein kaipaa muutakin kuin työajatuksia. Vaikka kuinka työ onkin mielenkiintoista, niin pää tarvitsee kummasti tyhjennystä ja uusia luovia ajatuksia.

Aamuisin
Inkiväärin kanssa möyhäillään sängyssä. Hän kömpii unenpöpperössään meidän väliin ja siinä Inkusta leivotaan pullaa, rusina -tai voipullaa, jopa korvapullaa, kuten Inkku sanoo korvapuusteista. Isi on uuni, joka päästää hassuja ääniä ja äiti on leipuri. Ihania, ainutlaatuisia hetkiä! Tämän aamuisen Inkkupullailun päälle mies tuumasi, että oisipa kiva saada ihan oikeitakin pullia. Hän jäi nukkumaan ja me tehtiin Inkun kanssa ylläri, laitettiin pullaleimomukset käyntiin. 

Oma leipurini, tuumaa isi<3

Koko

syksynä en ole mitään leiponut perheelle. Kotiäiteillessähän uuni lämpesi harva se päivä :) Ja hyviähän niistä tuli, varsinkin kun unohdin taikinan nousemaan kirpparireissun ajaksi, heh!

Lempeää lauantaita!

Aurinkoni

Mikä
täydellinen syyspäivä, hehkuvat värit ja auringon lämpö! Muu väki jäi koisimaan ja me naisissa Inkiväärin kanssa suuntasimme heti aamusta Ween maan viljaa-tapahtumaan. Muutkin olivat lähteneet, heh, hyvä että mukaan mahduttiin :)

Minulle syntyy syyskimppu, kuva luvan kanssa :)

Kotiin
päästyämme alkoi puolukoiden ja omppuhillon säilöminen. Muutama tölkki myös jääkaappiin lähipäivien puuron päälliseksi. Tuo korma muuten, missä omppuhillo nyt on, on minun lempiversio valmiista kastikkeista. Eilen sitä herkuteltiin kanan kanssa.

Kiitos Marjo -ystävän, kahvi todella maistuu!

Mun

ruusut! Inkku -pikkuinen ja miehen tuomat. Viimeksi mainitut ovat kestäneet toista viikkoa :O

Kiitos rakas!