Uuden vuoden resitaali

Tämä

vuosi on ollut vanhan kansan sanojen mukaan muistorikas;) Mieleen palaa niin pieniä hetkiä kuin suuria muutoksia. Inkiväärin syntymä ennen joulua 2009 oli iso ja ihana tapahtuma. En olisi voinut kuvitella, miten paljon iloa, yhteyttä, hauskuutta ja rakkautta tuo pikkupakkaus on tuonut perheeseemme. On toki valvottu öitä, kinasteltu, riidelty väsyneenä ja ylireagoitu milloin mihinkin. Pojat voi sen tunnustaa; äiti, älä ota niin kirjaimellisesti, relax.

 

Talvi

edellisessä kodissa ja mukavat hetket naapurin perheen kanssa. Pikkuisen Inkiväärin siunausjuhlat, kuva yllä.  Ensimmäiset naurut ja konttaukset. Kesällä uuden kodin etsiminen ja edellisen remontointi. Välillä murhetta vesivahingosta ja iloa, kun sen korjaus sujui hyvin. Edellisen kotimme, Laurinkallion tunnelmaa alla.

Kesällä 

ihanat lomaviikot Saaressa Savonlinnassa ja siskonperheen ja ystävien teatteriesitys. Uuden kodin löytyminen ja siihen asettuminen. Iloa arjen helpottumisesta ja serkkujen päivittäisistä vierailuista. Jalkapalloturneet lähikentällä ja uimareissut Köhniölle. Puutarhan tuoma ilo ja leikkihetket siellä omenapuiden katveessa. Oskari -serkku on Inkiväärin rakas hassuttelukaveri.

Kädentaitojen

herääminen ja niistä inspiroituminen. Laurin kouluunlähtö ja mukavat iltapäivät serkkupoikien kanssa. KummiVeeran kanssa jaettu elämä sekä hoitoapu. Martta -piirin tuoma syvä yhteys ja hilpeä ystävyys, kuten alla kuvasta näkyy. Vääksyn kaamoskeikaus. Kerttujen kanssa koetut iloiset ompelupiirit, lukuisat naurut ja Tampereen hulvattoman hauska retki. Uudet ystävät ja siitä tulviva kiitollisuus. Naisteniltojen juonnot ja naistentiimin innostava henki. Käsityökoulussa viikottain työskentely ja uusien ideoiden viriäminen.

Perheen

ja suvun kesken vietyt juhlat, Inkiväärin syntymäpäivät ja tämä lämpöinen joulun aika. Tuoreena ilonhippuna Pikku-Epun syntymä. Kauneus ja herkkyys ympärillä. Lumisen luonnon puhtaus ja sama kaipaus sisimpään. Luojan antama elämä ja suuri kiitollisuus siitä; tämän vuoden päällimmäisin tunne. Kiitoshalaus teille myös kaikesta yhteisestä koetusta:)

Sisko ja sen veli

 

Lapset

kieppuu ja riehuu. Inkiväärikin kiljuu, hihkuu, taputtaa pikkukäsiään ja pomppii sohvalla. En ole harrastanut ohjelmatoimistoa tällä lomalla ja se alkaa näkyä. Onneksi serkut ovat pelastaneet välillä pulasta. Tänäänkin pojat olivat porukalla Hipposhallilla heilumassa. Nyt täytyy kaivaa luistimet esiin ja patistaa jäälle. Huomenna on onneksi rakettikuviot. Karin siskon mies keksi mukavan idean, salibandyä koko sakilla ennen rakettishowta. Koulun mäkeä on laskettu, mutta hiihtohommat ovat korkkaamatta. Syy lienee laiskoissa vanhemmissa;)

Sain

ihanan puhelun siskoltani, pikkuäidiltä. He olivat kotiutuneet sairaalasta ja totuttelivat uuteen elämään. Kaikki tuntui olevan niin herkkää ja hentoa. Eppu -pikkuinen tuhisti siinä ja puhelimen läpikin välittyi se ihme, mitä hän syntymällään ja elämällään luo. Siinä jää sanattomaksi, kun ajattelee kuinka kaikki voikaan hänessä olla jo niin valmista. Tässä ruusu pikkuiselle ja Inkiväärin ilo!

Lahjotut

Ehkä

voi olla hieman turhamaistakin esitellä lahjoja, mutta teen sen siitä huolimatta. Minusta lahjojen valmistelu on ihan parasta ja varsinkin kääriminen paperiin ja paketin koristelu. Muovailin pakettikorteiksi savesta pitsillä painettuja "kortteja". Niitä jäi ylikin, joten ne voivat toimia servettirenkainakin. Idea tuli tunnelmallisesta Marie Elisabeth´s rum -blogista.Täältä!

Tänä vuonna mietin kovasti, kuinka paketit voisi tehdä ekologisemmin. Muutamia erittäin hyviä ehdotuksia näin sitten parissa blogissa; itse ommeltuja lahjapusseja esim. tilkuista, vanhoista lakanoista tai hamppukankaasta. Täältä! Kirsikkapuun -blogi on todella kaunis ja täynnä mukavia ideoita. Itse sain siskoltani vanhasta joululiinasta ommellun ihanan paketin. Tässä olisi ensi jouluksi hyvä idea.

Inkivääri

sai niin ikäänsä sopivia paketteja. Nuppipalapeli oli suloinen tapaus:) Pehmot ja miukuva kissa, prinsessapeili ja kurkistelukirjoja. Pojat saivat toivomiansa lahjoja. Lauri Star wars -miekan ja leikkiradiopuhelimet. Aapo kameran, jolla on jo kuvailtu niin kuvia kuin videotakin. Eero musiikkia ja musiikkia. Pojat saivat huppareita, Eero kaksin kappaleinkin. Kirjoja ja herkkuja. Kari sai minulta musaa ja slipoverin, jota ilokseni on jo kovasti käyttänyt. Saimme yhdessä hemmottelupaketin, josta on iloa pitkäksi aikaa. Minä sain suloisen hartiahuivin, tuoksuja, naulakon Eerolta ja lukemista.

 

Mieli

on jo tulevissa ideoissa. Sain siskoltani pieneksi jääneitä villapaitoja. Jospa niistä syntyy tuunattuja pipoja tai muuta lämmintä. Kangaskori odottaa ompelijaa ja Inkivääri mekkoja. Ensi viikolle sovimme myös Elina -ystävän kanssa kynttilätalkoot. Mitä muuta, sen aika näyttää:)

Vielä on joulua jäljellä...

Mukava

joulutunnelma ei ota lähteäkseen vielä. Nautitaan nyt ihan loppuun asti. Iltapäivän hiipivä hetki ja jouluvalot. Uuniin menossa kummiVeeran joululahjan innoittamana kauraherkkuja. Niin hyviä olivat, että mekin kokeillaan. Tapaninpäivänä oli sukua koolla ja vielä eilenkin nuorempia serkkujani, opiskelijoita. Jouluruuan jälkeen maistui pizza koko sakille.

Keskimmäinen

pojista, Aapo katsoo Jacksonin dokumenttia This is it ja imee ideoita. Inkivääri seuraa tarkkaan mukana, pieni pylly heiluu ja kädetkin. Pojista nuorin, Lauri kieppuu edestakaisin. Kavereita olisi jo ikävä. Ja kuin tilauksesta, serkkupojat saapuvatkin jalkapallovermeet mukana ja koko sakki suuntaa hallille pelaamaan.

Juhlan

tuntu säilyy vaan, koska olemme saaneet uuden serkun:) Nuorempi siskoni Kaisa ja Antti -miehensä saivat tapaninpäiväiltana potran pojan. Yöllä ei meinannut uni tulla, niin hyvältä tuntui. Synnytys oli kuitenkin ollut pitkä ja rankka. Myötätunto on syvä siskon puolesta. Ehkäpä viikonloppuna ajetaan katsomaan pientä ja perhettään. Kuvia odotellaan kovasti ja puhelinyhteyttä. Mutta pikkuperhe varmaan toipuu nyt rauhassa kovasta kokemuksesta ja ei puhelimiin vastaile. Eilen olivat saaneet perhehuoneen, vau! Muistan miten kotoisaa oli, kun esikoinen ja mies olivat mukana sairaalassa, kun toinen pojista syntyi. Inkiväärin kohdalla oli sairaala käytäviä myöten täysi ja huoneessa oli tiivis tunnelma kolmen äidin ja vauvojen kesken. Alla Inkiväärin rakkaat kamut, varsinkin uusi pehmonorsu, kummiVeeran itse tekemä. Alemmassa kuvassa pikkuinen nukkuu viime keväänä vielä vauvanunta.

 Askelia

otetaan pikkuhiljaa, varsinkin virkeänä lähtee käännöksetkin. Hilpeää seuraa neiti on aamupuuroa syödessään. Kovaa vauhtia puuro löytää tiensä niin suuhun kuin rinnuksillekin, ja aivan itse syötynä.

Hilpeitä hetkiä sinnekin, välipäivien rentoon tunnelmaan;)

Poika ja kitara

Jossain

vaiheessa lukioikää intouduin soittamaan pianoa niin, että harjoittelin tunti tunnin perään. Jotain siitä huomaan esikoisessa, kun hän tunti tolkulla jaksaa harjoitella jotain biisiä kammiossaan. Nyt aattona hän esitti lempikappaleensa sähkökitaralla ja esitys oli todella hieno. Meiltä lähes huomaamatta hän oli harjoitellut ja suurempia anelematta suostui esiintymään. Herkkä ja harras tunnelma valtasi mielen.

Kaikki kauniit muistot

Kaiken

elämän huiskeen keskellä, mitä seitsemän lasta ja viisi aikuista tänään sai aikaan löysin itseni ajattelemasta useampaan kertaan, kuinka saisin nämä hetket talletettua. Olisin halunnut tallettaa  karjalanpiirakoiden rypytyksen opettelun Tähkä 6v. ja siskon kanssa, radion joulumuistelohetken siskonmiehen kanssa, kun Väino Linna ja Ilmari Kianto ja moni muu taiteilija muisteli lapsuuden jouluja. Haluaisin muistaa, kun ne haaveilemani jäälyhdyt syttyivät tuikkimaan, joulusauna tunnelmoi kynttilöissä, joulupöytä valmistautui juhlahetkeen tuttujen joulumakujen ja uusien herkkujen kera.

Erityisesti

halusin muistaa, kun lapset innostuivat esiintymään. Ohjelmia oli harjoiteltu useampia viikkoja; Tuittu esitti itse säveltämänsä pianokappaleen, Eero soitti sähkökitaralla lempibändinsä biisin, Lauri heitti breikkiesityksen, Tähkä cheerleader -kappaleen, Aapo Michael Jacksonin Billy Jeans -tanssin. Hermanni esiintyi vallattoman hauskasti Tähkän kanssa joulupolkka -dvd:llä, joka oli jouluksi valmistunut. Myöhemmin leikittiin Tähkän johdolla joululeikkejä.

Joululauluja

saatiin laulaa Jannen saksofonin ja Tuitun pianosäestyksen kera. Kuunneltiin joulun evankeliumi lasten lukemana ja pappa johdatti rukoukseen. Sitten koitti se odotettu hetki, lapset vinttiin hetkeksi ja pukki kävi, ovelta nähtiin vain parran pilkahdus. Lahjoja saatiin ja ilolla annettiin, kierrätettyjä, itse tehtyjä ja kaupastakin ostettuja. Papan vakiolahja kaikille on sukat, joihin on karkkeja piilotettu. Itse sain tuoksuja Karilta, ah! Kaunista ja lämpöistä siskolta ja lukemista sekä erityisen mieluisana Eeron valmistaman naulakon.

Mieli on lempeä ja iloinen, kiitollinen niin paljosta!

Ruusuja ja rättejä

Ruusukin

on niin herkkä joulukukka. Jouluruusu on ensimmäistä kertaa asetelmassani muratin ja sypressin seurana. Hyasintit odottavat vielä istutusta. Niille löysin jo syksyllä vanhan alumiinikattilan. Pöytään ostin uuden valkokultaisen joululiinan. Servettipidikkeet odottavat vielä tekemistä:) Mitähän ajattelin, kun suunnittelin tätä joulun alusta. Että olisin joku tehopakkaus, ei, vaan luulin, että tunteja on ja on...Mutta ei väliä, nautin nyt näistä hetkistä. Jouluradiokin on soinut hommien taustalla. Haaveilen vielä jäälyhdyistä ja leipomuksista.

Rätit

ovat heiluneet yläkerrassa. Pojat ovat siivoilleet huoneitaan ja minäkin seassa säestämässä. "Muistitkos sängyn alta, ja katsos miten nuo johdot kerää villakoiria, mitäs täältä sängyn alta löytyykään, kerran vuodessa voisit muuten pyyhkiä pölyt;)" Kummitäti oli Inkivääriä hoitamassa ja jopa ulkoiluttamassa. Ihan mahtavaa, saimme keskittyä siivoushommiin. Jopa parturiin mentiin porukalla, kun pikkuisella oli kotona hoitaja.  Sauna ja uuni pestään vielä tänään joka tapauksessa. Kuusi on jo sulamassa autotallissa. Sen saa pappa tänään kantaa ja huomenna koristellaan. Sitten tulee siskon perhe ja siitä se joulun vietto alkaa!

Himmeli

Lumipallot

löytyvät siis himmelistä. Olen haaveillut kyllä ihan oikeastakin himmelistä, mutta kärsivällisyyteni ei riitä sen taiteiluun. Idea tähän himmeliin löytyi Kotilieden nettisivuilta ihan vahingossa. Sairaalan osaston väki oli kuntouttavana työnä tehnyt yhdessä samantapaisen. Siinä oli tosin kimallettakin, mutta itse halusin luomuversion. Käsityöläisten torilta löytyi pienet pallot ja poikain kanssa pyörittelimme isommat. K kommentoi työtä: "Aika taiteellinen!" Siis suomennettuna, hieman hassu tai omituinen:)

Ihanat

ystävät tässä piipahtivat ja toivat upeita paketteja ja kortteja. Kuusen alle tietysti paketit ja kortit takan reunaa kaunistamaan. Opettajana olo on muuten hauskaa jouluna, kun pieniä nyssäköitä tulee oppilailta useampia ja minähän säästän ne kuusen alle. Sitten ylpeänä aattona ihastelen ja "vitsailen" omille lapsille pakettien määrästä. Ihan parhaat paketit muuten oli eräänä jouluna, jota vietimme K:n vanhempien kanssa. Pappa oli paketoinut itselleen hurjan määrän paketteja; tiskiharjaa, vessapaperirullia jne. Kyllä silloin naurettiin ja yhäkin sitä vielä muistellaan.

Yksi

pieni tonttutyttö meillä kohta viipottaa. Serkkulapset ja siskoni ovat uhanneet opettaa Inkiväärin kävelemään jouluna. Herra 1. oppikin juuri aattona kävelemään, ajatelkaa 15 vuotta sitten. Ranteet pyörien pikkumies tasapainotteli menemään ja kaikki nauroivat hassua menoa. Nyt taitavat kaikki tyynni vetää päiväunikylleröä. Tänään mennään mummalle ja katsomaan löytyisikö serkkulasta tonttutytölle isompaa turvaistuinta. Mikä sunnuntain rauha!

Kuusenhakumatka

Upea

pakkaspäivä ja kuusen haku edessä. Herra 3. sonnustautui pitkällisen, sanoisinko taistelun jälkeen välikerraston kera matkaan. En muista itse lapsuudesta, että olisin hangoitellut lämpimiä vaatteita vastaan. Meidän pojat osaavat loistavasti tämän taidon;) No, kun pääsimme matkaan, harmit unohtui ja seikkailumieli valtasi alaa. Korpilahden Kärkisten sillan jälkeen parkeerasimme ystävämme siskon maille ja siellä olikin jo aimo liuta muitakin seikkailijoita. Joulupukkikin oli löytänyt laavulle! Me pikkumiehen kanssa tarvoimme metsään ja sieltähän se löytyi, kaunis ja leveä, meidän mieleinen. Pikkumies sahasi itselleen myös pikkukuusen omaan soppeensa. Laavulla oli glögiä ja kuusipipareita, makkaranpaistoa ja jopa riisipuuroa. Voi kun me olimme onnellisia, omasta kuusiretkestä ja noista suloisista ystävistä, jotka tällaista hauskaa ja idyllistä järjestävät. Kiitos sinne metsämuorille ja hänen linnuilleen sekä siskotontulle! Bongasimme ruokintapaikalta tali -, kuusi - ja töyhtötiaisia.

Iltapuhteina

pyörittelimme lumipalloja poikien kanssa. Tarkemmin sanottuna huovutimme villasta palloja. Se oli varsin terapeuttista puuhaa ja jopa Inkivääri osallistui innolla puuhaan maistelemalla villapalloja;) Seuraavassa postauksessa saatte nähdä, mitä pyörittelystä lopulta valmistui. K teki samalla "pää irtoo" hyvää ruokaa. Kanasienikasvispersikkahomejuustonyyttejä.

Ps: Yksi lemppariblogeista löytyy valokuvaaja Kristalta Täältä!

Rauhaa, vain rauhaa

Pitsiä

ja pellavaa on työn alla. Bongasin jo alkusyksystä jostain blogista idean muistitaulusta, jossa käytetään vanhoja pitsi -ja pellavaliinoja. Tällaiset sain aikaiseksi ja nekin sujautettaan pakettiin.

Luvattu

-24 astetta vaihtui -12 asteeseen. Ulkona on silti, kuin uskomattomassa lumimaassa, niin kaunista.  Tänään on mahtava päivä, koska ei ole mitään menoa;) Tähän asti on lähes joka päivä ollut joku joulujuhla tai muu vastaava. Vaikkakin ne kaikki ovat olleet hienoja juttuja. Viimeisimpänä ne joululaulajaiset - niin kauniit, tunnelmalliset ja upea musiikki. Kuulas soitti monipuolisesti, erilaisin sovituksin ja herkästi. Rosoisuuttakin tosin löytyi ja matalaa bassoääntä. Rauhaa, vain rauhaa soi niin lempeästi ja erityisen rauhallisella tahdilla, se oli nautinto. Tuo kaunis ja ei niin tuttu joululaulu on Karin isoäidin Une Haarnojan sanoittama ja Ahti Sonnisen säveltämä. Jos osaan laitan tähän linkin;) Ja kansa lauloi niin kauniisti. Oli ilo olla juontamassa!

Liitutaulumaalia ja onnistuneita otoksia

Hanget

korkeat nietokset ja kylmät paukkuvat pakkaset...Viime päivät on pikkuinen nukkunut sisätiloissa. Hyvin on silti uni maittanut. Eilen neuvolan täti totesi Inkiväärin kasvaneen hyvää vauhtia. Kaikkia taitoja näytettiin ja pinsettiote oli kuulemma erityisen näppärä! Seisomisharjoituksia jatketaan ja muutama askelkin pari päivää sitten todistettiin.
 

Lupasin

taannoin, että näytän kuvan mosaiikkitaulustani. Nyt se viimein sai liitutaulumaalin ylleen ja ripustuspaikkaa mietitään. Tähän sitten raapustetaan Herra 2. englannin kielen sanoja. Koe oli muutama päivä sitten ja tuloksen perusteella totesimme sanojen harjoittelun olevan paikallaan.

 

Innostuin

etsimään kirpputorilta lisää peltitarjottimia ja nyt nekin saivat liitumaalin ylleen. Tuossa isommassa pysyy myös magneetit kiinni. Tarkoitus on liimailla vanhoja ja krumeluureja nappeja magneetteihin ja lisätä ne näihin tauluihin. Tarjottimien takana on erikoisliimalla kiinnitetty kaksi kolmion muotoista kiinnikettä ja niiden väliin pyöritelty rautalankaa. Kenenkähän pakettiin nämä päätyvät;)

 

Iltapäivien

ilona meillä on serkkupojat ja välillä serkkutyttökin, Inkiväärin ihana kummitäti. Tämä kuva on P:n ottama. Eikös olekin taitava otos 10 -vuotiaalta! Nyt lähdemme K:n kanssa heidän firmansa pikkujouluihin. So long!

Peltitarjotin ja muuta mukavaa

Kirpputorit

ovat ehtymätön aarreaitta. Parhaat löydöt olen tehnyt viime aikoina Palokan SPR:stä. Eilen syntyi roikkuva peltitarjotin kynttilöillä. Tässä tarvikkeet ja tällainen siitä sitten syntyi. Vaikka en ole suuri glitterien ystävä, voi joulussa olla hieman välkettä. Viikonloppuna oli jokavuotinen Käsityöläisten tori sekä Taidebasaari. Ne ovat minulle inspiraation ja ihastelun paikkoja. Käsityöläiset ja taiteilijat ovat myymässä omia tuotteitaan ja heitä voi oivasti jututtaa siinä samalla. Bongasin kotikaupungistani Savonlinnasta takoja Nousiaisen ja savolaisittain haastelimme pitkän tovin. Taidebasaarissa jututin erästä kirjansitojaa ja ihan harmitti, kun en tullut kysyneeksi häneltä nimeä ja käyntikorttia. Vaihdoimme ideoita joulua varten ja ostin häneltä mehiläisvahakynttilät tuohon peltitarjottimeen. Käsityöläisten torilta ostin aimo kasan huovutettuja palloja himmeliä varten. Kunhan se roikkuu katosta, otan teille kuvia.

Taiteilija

Herra 3. toi koulusta töitään. Ne ovat minulle aina erityisen tärkeitä ja olen niitä kehystänytkin seinälle. Tässä pikkumiehen syksyinen puu ja takana luomiskertomuksen kuvitusta. Kuvataide ja käsityö ovat miehelle mieluisia aineita ja niistä hän raportoi usein. Minulle se tietysti on iloinen uutinen, koska kuvataiteen opetus on ollut jo vuosia se yksi tärkeimmistä opetusaineistani.

Ennen

lomaa on vielä yksi tapahtuma, jossa olen mukana. Tänään Joululaulujen ilta seurakunnassamme. Lupauduin juontajaksi ja nyt päässä pyörii kaikkien värkkäilyjen seassa juontospiikkejä. Illassa on taitavat muusikot, Kuulas -yhtye. Lauletaan, kuullaan muutama pieni puhe ja nautitaan musiikista ja herkuista. Erityisesti nautin siitä, kun kirkko ja kahvila koristellaan niin kauniiksi; usein tuntuu, että saa tulla kuin häihin:)

Ps: Peikonpojassa on taas mukavia joulukalenterivoittoja:) Täällä!