My day

It

was my day today! Mukava ja tapahtumarikas. Aamun aloitti mieskuoro eli perheen möräkät miehet lauloivat ja lahjoivat. Kuvan valokuva on mieheltä, samoin lipaston päällä olevat roosat pitsi-ihanuudet:) Pojat lahjoivat auttamalla kukin tavallaan tänään. Inkku oli vain niin hauska ja laulavainen. Aamukahveet sain ja sitten ovelle ilmestyi rakkahat ystävät. Lontoon matkan alkumetreillä pyörähtivät halimassa minut ja lahjaksi sain uuden joululehden. Toinenkin Martta -ystävä piipahti tietämättä syntymäpäivistä ja saatiin iloiset naurut aikaiseksi:D

Siskot

antoivat tällaisia ihanuuksia ja äidiltä sain mukavan puhelinsoiton. Hänellä odottaa kuulemma uusin Antti Tuurin kirja:) Isä laittoi suloiset onnittelut Siperiasta. Hän on siellä asti tekemässä määräaikaista lähetystyötä remontoimalla pappisperheelle kotia. Rakkahalta serkkuperheeltä sain mukavia keittiöjuttuja. Mummalla on myöskin kirjaihanuuksia odottamassa. Naapurista Marita -kollega toi niin kauniin kranssin, että huokailin vain. Oijoi, kylläpäs minua on onnistanut tänään!

Ilta

huipentui hämäränhyssyssä iltakahveisiin ja kinderpiirakkaan. En tosin itse maistanut;) Toiset vannoivat sen olevan hyvää. Ohje oli täältä herkullisesta Mallan makeat -blogista. Kiitollisin mielin!

Varaslähtö

Viikon
kimppu on  nyt valkomustavihreä:) Pihamaakin on samoissa sävyissä. Harmaa lisättynä aamusumulla.  Usvaa ja kosteaa ilmaa. Sunnuntain pihahommat meinasivat kostautua flunssana, kylmetyin niin. Tauti taisi mennä kuitenkin ohitse:) Pihassa on mukavasti talven tuloa valmisteltu. Aitta siivottu, lehdet haravoitu ja kaikki viimeisetkin kesäkukat viety kompostiin. Pihakalusteet vielä suojaan ja se vihoviimeinen homma, kasvimaan kääntäminen odottaa vielä. Timjamin viimeiset varret niputin kuivamaan. Juuri tänään maustoin jo kuivaneilla mureketta, nam:)

Puumajan
purkamisesta jäi oiva kasa harmaata lautaa. Sormia syyhyttää päästä sitä työstämään. Käsityökoulun hienoilla koneilla voisi sahata esim.  noita sydämiä. Höh, nyt kaikki näkee mun joululahjaideat;)

Ystävän
ihana lainakirja neuvoi, miten henkarin saa kätevästi päällystettyä virkkaamalla.  Nyt tilauskassi on valmis matkaan.

Oi,

tämä kiva varaslähtöprojekti olisi ansainnut kyllä ihan oman postauksen;) Idea tölkkien värikkäistä hatuista lähti täältä Pikku-Ketun Puuhamaa -blogista. Taas idea valmiista pikkuleipäseoksesta löytyi uudesta Maalaisunelma -lehdestä (9/2011). Alimmassa kuvassa näkyy valmista pikkuleipäseosta. Ylemmässä kuvassa näkyy vanha ruusukortti (vuodelta -43), jossa on lisäohjeet paistamiseen. Mukava pikkujoululahja tai vieminen kaamosaikaan:) Jos ohjeeseen lisää vielä mausteita lisää, joulun tuoksu on taattu. Tässä teillekin ohje:

Kotitekoinen pikkuleipäseos

2dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 tl kanelia

1 maustemitta suolaa

1,5 dl raakasokeria

2 dl rusinoita

3,5 dl kauraryynejä

1,5 dl karkeaksi hakattuja hasselpähkinöitä

1. Sekoita jauhot, leivinjauhe, kaneli ja suola. Kaada seos purkkiin ja lisää muut ainekset kerroksittain. Painele jokainen kerros tiiviiksi (esim. perunanuijalla). 

2. Kirjoita tämä ohje korttiin lahjan saajalle: 

Rusinaiset kaurakakkuset

1 purkillinen pikkuleipäseosta

175g huoneenlämpöistä voita

1 muna

1. Sekoita muna ja viipaloitu voi monitoimikoneessa tai käsin. Lisää seosta vähän kerrallaan. 

2. Pyörittele taikina noin 5 cm paksuiseksi tangoksi ja kääri voipaperiin. Pakasta tankoa 30 minuuttia. 

3. Leikkaa taikina puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi ja levitä pellille.

4. Paista uunin keskitasolla 175 asteessa noin 15 minuuttia ja anna jäähtyä ritilällä.

Lämpöä harmauden keskelle!

Ei enää ihan nuori

Wau,
mikä ilma tänään on! Viiden tunnin yöunilla (valvottiin yövieraiden kanssa;) yhteinen pihanrapsutus meinasi osaltani mennä ei rapsutukseksi vaan naputukseksi...Pojatkin ihmetteli, kun olin niin kireänä. Ei sovi enää meikämammalle valvominen. Inkivääri kun herää takuuvarmasti kello seitsemän sanoen: "Pala-aika, äiti, se on pala-aika!" Tyttö tarkoittaa aamupalaa ja sitä hän toistaa niin kauan, että oikeasti kauraryynit ovat edessä. Konsertti eilen oli muuten mukava kokemus ja nostalginen paluu nuoruuven päiviin;)

Mieskin vilahtaa puskien takana

Harava nojaamaan ja mami syömään, ettei ihan kilahda;)

Tänään

menen päiväsaunaan ja loppupäivän neulon ja relaan. Täytyy myöntää ikärasitukset, heh. Villikset pääsivät kuviin, mutta malli ei enää innostu kuvaamisesta. 

 

Lokakuun viimeisiä viedään ja sitten koittaa Inkerin ja minun kuukausi:)

Glamouria

Kuusi korutelineenä:)

Arkiglamouria
on yllätyssynttärikahvit yhdessä hyvien ystävien kanssa. Eilen juhlittiin Saaraa, rakasta kälyäni. Kokoonnuimme meille kahvittelemaan muutamien ystävien kera. Kamera unohtui siinä sutinassa. Tänä aamuna sain Elina -ystävän aamukahveelle ja neulomaan. Nämä hetket ovat kotiäidin kulta-aikaa:) Samoin kuin pieni, mutta sitäkin merkityksellisempi hetki eilen: seisoimme Inkiväärin kanssa ikkunan ääressä ja katselimme lintuja. Juttelimme niistä ja olimme vaan. Mihinkään ei ollut kiire, mitään ei tarvinnut tehdä, olla siinä vaan. Inkkukin nautti ja halusi jäädä yksinkin katselemman pihan lintuja.

 

Laukku lähtee Saaralle

Villahousut
valmistuivat, jee! Pikkuinen on päiväunillaan, joten kuvailen ne myöhemmin. Kahdet muutkin villikset ovat työn alla. Toisiin pitää pidentää olkaimia ja toisia taas lyhentää lahkeista:) Ajattelin ommella tiheän siksakin ja leikata ronskisti osan lahkeista pois. Purkaminen ei onnistu, kun ne on neulottu toisesta suunnasta. Teen uudet resorit ylijäävästä langasta. Kylmempinä päivinä lattian rajassa on jo selvästi viileämpää. Yksikin päivä Inkivääri istui pitkät pätkät lattialla ja luki kasan kirjoja. Villahousut ovat siis tarpeen:)

                                                                  Neulomiskaverit
Tänään
pääsen kampaajalle ja konserttiin. Opiskeluaikoina lauloin Tulus -kuorossa ja nyt kuorolla on juhlalliset 20 -vuotisjuhlat. Konsertissa on niin vanhoja lauluja uusin sovituksin kuin uudempiakin. Mukavaa päästä sinne. Kuoron perustaja Sanna, hyvä ystäväni tulee meille perheineen yöksi. Minä vaan pähkäilen, että mitä kummaa laitan päälle?;) Arkiglamourkuteeni ovat liivimekkotasoa. Nykyään en nauti kaupoissa seilaamisesta lainkaan. Olisi mahtavaa, jos joku marssisi meille vaatekaappi kainalossa. Se olisi täynnä just sopivia ja kauniita sekä käytännöllisiä ja mieluiten kierrätettyjä kuteita.  Myös kenkiä. Mulla on vuosia vanhat ja samat kengät käytössä.

Pieni
tarina loppuun: jo vuosia sitten ystäväperhe muutti Lontoosta tänne. Mies ihmetteli meille, että miksi suomalaiset naiset aina mainitsevat (kun hän kehuu heidän asuaan:), että he ovat hankkineet vaatteensa kirpputorilta. No, pohdimme, että onko se huonoa itsetuntoa, ettei osaa ottaa vastaan kehuja ulkonäöstään. Mutta toisaalta: itse saatan mainita kirpputorista ihan siksi, että mielessäni ajattelen "olinpa kätevä, kun sain halvalla ja näin kivan!" Eikös niin? Kumpaan sinä kuulut;)

                                                      Glamouria sinnekin!

Pepin aarre

Peppi
Pitkätossun tempauksista yksi parhaita on se, kun hän etsii Tommin ja Annikan kanssa aarteita puunrungon sisältä. Muistat varmaan sen kohdan tarinasta?:) Ja mitä kaikkea löytyykään...saati se Pepin lipasto, jossa on kymmeniä pikkuruisia laatikoita  ja niissä aarteita. Kun minä menen kirpparille, olo on kuin Annikalla;) Tänäänkin tuo pieni kanavataulu 60 snt, Inkiväärille punaiset talvipopot 4e ja ompelutarvikkeita 1e.

 

 

Kuvassa

alimpana Riikka -siskolta saatu kansallispukukankaasta ommeltu mekko. Ompelin sen itse aikoinaan hänen Tähkä - tytölleen ja se olikin kovassa käytössä, kun hän harrasti kansantanssia:) Sitten punainen toppahaalari, jonka jo aiemmin löysin parilla eurolla. Myssyt ovat siskon löytöjä ja punavalkoiset villahaalarit myös kirppikseltä eurolla. Ihanan väriset raitavillikset ylimpänä ovat nekin siskon löytöjä kirppikseltä. Eikös mulla ole mahtavat siskot;)

Sydänpaketti
on lähdössä tänne ihanan pikkuisen johdosta. Uudet blogituttavuudet ovat tuoneet iloa ja mukavia yllätyksiä tullessaan. Alla on tilauksesta tehty sisustuskassi ystävän anopille. Se matkustaa Hollantiin asti:)

Olen

jo pitkään haaveillut ompelevani lattialle muutaman pyöreän tilkkutyynyn. Upeita malleja on näkynyt muutamassa blogissa esim. täällä Mekkotehtaan inspiroivassa blogissa. Mutta kaiken muun tohinan keskellä en ole vielä kerennyt. Kaupasta löytyi inspiraatioksi kirjastohuoneen sohvalle samantyylinen. 

Kuinka
moni saa kiksejä puuhakekasasta? MINÄ! Kaadetun pihlajan oksista pojat tehtailivat naapurin oksasilppurilla oivan kasan, jonka levitän marjapensaille. Kerran pyysin äitienpäivälahjaksi multakasan ja myös katepusseja olen toivonut tuliaisiksi.

Tämä mymmeli lähtee nyt kauppaan! Tämäkin myssy on Riikka -siskolta:)

Tunteita ja tuoksuja

Eläkkeellä menen kukkakauppaan töihin:)

Kamerani
ei muista pysyä matkassa mukana. Aina jälkikäteen ajattelen, voi tuonkin olisin halunnut kuvata. Perjantaina viikko kruunautui naistenillassa. Olisin halunnut tallentaa iloisia ja herkistyneitä naisia. Hyvällä tavalla kyyneleisiä, ehkä synkkiäkin tunteita mukana. Mutta eihän niitä kuvata voi, herkkiä hetkiä. Upean herkkupöydän toki olisin voinut tallettaa:) Puhumassa oli niin tuttuja, kuin uusiakin kasvoja. Pirkko Muhonen, omilta nuoruuden kulmiltani kotoisin oleva nainen sai meidät kyyneliin. Hän kertoi niin koskettavasti ja ihanan savolaisesti omasta elämän matkastaan. Hän on joutunut kokemaan vaikeita asioita lapsena ja nyt haluaa niistä kertoa ja rohkaista toisia samoja kokeneita lähtemään eheytymisen matkalle.

Syysloman
loppuessa saimme rakkahia vieraita, siskoni perheen. Inkivääri toisti kaksi päivää serkkujen nimiä ja kikatti perään. Tunteiden ilmaisu on hänellä nyt se juttu. Lempikirjassa vauva on välillä surullinen, ärtynyt ja iloinen. Sitä Inkku selaa yhä uudelleen ja selostaa samalla. Serkkujen kanssa syötiin makoisia kananyyttejä ja sushia. Olemme viettäneet lasten kuumeen takia sisällä useamman päivän ja nyt koittaisi aika lähteä metsään. Huoh, aamulla huokaisin, kuinka saisin tämän sakin hereille ja liikeelle;) Metsäretki muuttui puistoretkeksi, hyvä niinkin.

                                           Kyllä olette ihania, kaikki lapsukaiset!

Pienet kuumeessa

 

Veera -kummi neuvoo virkkausta:)

Täällä
on sairastupa:( Lauri on ollut pari päivää kuumeessa ja nyt Inkiväärikin pyysi vaan sylliiin, sylliiin. Joten mittasin ja 38 astettahan se mittari näytti. Kaikkea pientä puuhaa on näille nassukoille koitettu keksiä. Palapeliä, kirjan lukua ja tv on pelastanut myös ajan hitaudelta.

 Veeran oma upea neulepaita

Me
muut ollaan oltu ihan ahkeria:) Eero esikoisen kanssa valloitettiin kauppoja ostamalla talvitakista sukkiin, kaikki puuttuva. Mutta ihmeen kaupalla saimme kaiken edullisesti, oikeastaan yhden takin hinnalla ja yhdessä tunnissa. Yeah! Iltapäivällä taas on naapurin Martti -sedän oksasilppuri laulanut. Viikko sitten nimittäin Kari kaatoi suvun miesten kanssa lahon monihaaraisen pihlajan pihastamme. Puussa oli se hieno poikakirjojen seikkailumaja:) Nyt sekin oli jo pahasti kallellaan. Piha on nyt hävityksen kauhistus, täynnä kaatiskamaa ja puukasoja. Huomenissa koetetaan saada kaatikselle keikka aikaiseksi ja pöllit pinoon.

Löytyy sieltä pihamaalta kaunistakin:)

Ennakkoluuloistani
poiketen olen saanut iloita poikien avusta. Onhan sitä pientä jupinaa ollut, mutta pääasiassa on pihatöihin tartuttu ihan suuremmitta selkkauksitta. Olen määrittänyt tarkkaan ajan, mikä hommissa ollaan. Siitäkin huolimatta olen saanut apua ruoanlaittoon, tiskivuorot on hoidettu ja Inkivääriä on hoidettu. Wau!

Loppuun
vielä pieni ruokakuva. Kuha oli tarjouksessa ja siitähän loihdittiin ilta-ateria. Kasviksia vokkiin ja salaattiakin pöytään. Aapo on minun paras kannustaja. Hän tuli pöytään ja iloitsi aidosti kala -ja kasvisateriasta. Joskus sitä pääsee nauttimaan kasvatuksensa hedelmästä;) On nimittäin aikanaan oltu sitkeitä opettamaan makuja maistamaan. Höh, tämähän menee jo itsekehuksi...:)

Hei vaan!