keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

Uutta elämää

 


Kattilan uusi elämä:) Minulta toivottiin postausta, mitä puutarhastamme on jo noussut. Tämä on ensimmäinen kevät tässä kodissa, joten on jännittävää milloin ja mistä kasvit työntyvät esiin. Tänään siis ollaan ruohonjuuritasolla.


Raparperi on jo pitkällä. Isot lämpimät kivet vauhdittavat kasvua.


Syksyllä istuttamani punaherukat ovat elossa, yeah:)


Nyt pitäisi melkein Maritalta naapurista tarkistaa, mutta luulen että nämä ovat ehkä kuunliljoja...Jk. Tarkistin, ja ne ovatkin keltaisia päiväliljoja:) Kuunliljat nousevat myöhemmin.


Jokaisen vanhan pihapiirin kaunis asukki, tuoksumalva. Ihan minun ehdoton lemppari!


Krookukset työntyvät pitkin pihaa kohti aurinkoa:) Lisää kuvia puutarhasta saatte varmaan väsymykseen asti tulevina kuukausina;)



https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh6HLyTTxWDz-XXOKD32JcEeWwBDNQ2jwMuZfj6Ue3uYjaZps36PQtspAXPU2FOu_YbD_64dcxE1wTSTz5WjARZhuSCvr0FoYgg11pzydethGLoSDF1ppBvFaQthQW09-vjX9jFWtmSjbRw/s320/urbeautiful.png 
Sain
tunnustuksen Kissanminttutie -blogista Maarialta, kiitos! Tehtävänäni on julkaista 3-5 ennen julkaisematonta kuvaa elämästäni. Samalla vastaan jo aikapäiviä sitten saatuun Pepin kuvahaasteeseen. Sorry, kun on kestänyt:) Sain tämän omppukoneeni juuri silloin, kun jäin äitiyslomalle, joten koneelle on tallentunut kuvia tältä ajalta. Oikeasti vanhat kuvat ovat Karin koneella ja ihan oikeasti vanhat vintin kätköissä, joten saatte nyt reilun vuoden varrelta napsittuja otoksia.


Edellisen
kotimme kalliolla juuri istutetut orvokit. Minulla on ollut tapana äitienpäivänä ottaa omaa aikaa ja mennä ostamaan ensimmäiset kevään orvokit:)

Inkivääri
ihanainen puolivuotiaan innolla heiluu uudessa mekossaan. Pöksyinä muuten villakestot, joita harrastin Inkerin ensimmäisenä vuonna paljon. Minuun iski armoton neulomisvimmakin, useat villikset valmistuivat silloin:) Tänä talvena oli erityisen hyvät yhdet pitkät villikset, jotka Inkeri käytti niin puhki, ettei parsiminenkaan olisi auttanut. Ensi talvena vimmaa taas kehiin;)


Yksi
pikkuisen luonteenpiirre on hassuttelunhalu. Liekkö perinyt isältään;) tai opittu veljiltään. Joka päivä saadaan jotain uutta ja hilpeää nähdä. Vaikka kuinka maailma murjoisi, niin Inkku saa meidät hymyilemään.

Kuvahaaste matkustaa eteenpäin Karmiininpunainen , Sol13 ja Virkattulintu -blogeihin:)

maanantai 25. huhtikuuta 2011

Kotiseudulla


Extempore
keksin, että lähdenkin pienten kanssa mummilaan kotiseudulleni. Karilla oli miestenilta tulossa ja isoilla pojilla jalkapallot jne. Pitkäperjantain aamuna pakkasimme ja kauniissa säässä matkasimme. Tekstari äidille, että yllärivieraat tällä tien päällä:) Perillä odotti äitini eli mummin lämmin kanapata. Se tehdään aina siinä punaisessa padassa ja kuinka se onkin niin hyvää. Muistan sen jo lapsuudesta. Silloin välillä padassa oli myös kyljyksiä ja perunasiivuja.


                                         Tähkä ja Hermanni -serkut virpovat mummia
Reissun
ehdoton kohokohta oli retki äidin lapsuudenkodin Järvenpään maisemiin, missä asuu nykyään serkkuni perhe. Hänellä on mahtava lammaslauma ja kyyttölehmiä, ihan Miina Äkkijyrkältä hankittuja:) Inkeri, joka oli vain kirjoista lampaita nähnyt, oli aivan tohkeissaan oikeista pienistä karitsoista. Hän sai syöttää heinää pikkuisille ja ei meinannut millään lähteä pois mieluisasta puuhasta. Riikka -sisko oli myös pienempien lastensa kanssa reissussa mukana ja siellä ne mukelot rintarinnan juoksivat karsinasta toiseen. Kyyttövasikat olivat vain viikon ikäisiä, hienoja eläimiä! Tuliaisiksi saatiin Järvenpään lammaslihaa. Kuinkas sitä raaskii syödä;)






Toinen
tärkeä hetki oli Raili -tädin tapaaminen. Hän on vanhainkodissa ja sairastaa parkinsonin tautia. Tietämättä meidän tulosta oli Raili paistanut lettuja ja niitä lapset sitten herkuttelivat. Elämä on hauras, lahja ja pyhä, näillä ajatuksilla matkattiin kotiin päin. Kotonakin saatiin nauttia aivan huippukeleistä. Pihassa kirmasi omat, naapurin lapset. Mäkiauto sai istuimen ylleen ja tietysti...rekisterikilven. Inkeri opettelee kulkemaan portaissa. Ystäväperheen luokse saatiin grillikutsu ja lomasta saatiin nauttia loppuun asti:) Ihana tämä etukäteiskesä!!!




Elämä on hauras, herkkä ja suuri lahja. Elämässä on voimaa, se puskee läpi, se kantaa. Kiitos elämästä!

torstai 21. huhtikuuta 2011

Hiljaisen viikon helmiä ja haasteita



Ihailen
touhukasta ja aikaansaavaa Lauri -poikaa. Toissapäivänä hän kaivoi sulkapallovehkeet ja pystytti verkon paikalleen. Lempeästi ehdotellen kyseli, jospa ostettaisiin mailat ja palloja. Vanhat ovat muutossa kadonneet. Oletteko muuten lainanneet niitä meiltä;) No, uudet löytyivätkin kauppareissulla. Tihkusateesta huolimatta poika harjoitteli pelaamista ja kirjoitteli viestejä ja toivomuksia pelikaverin suhteen. Kun sillä hetkellä muilla oli muut touhut, hän sattui löytöretkillään huomaamaan aitan takana olevat lastenrattaiden raakileet. Illan aikana Kari kerkesi pelikaveriksikin, mutta loppuillan Laurin aika menikin jo uudessa projektissa.





Poika
keksi ryhtyä mäkiauton rakentamiseen. Aivan yksin puuhaili kuistilla. Ihmettelin, mitä kampetta se sinne oikein roudaa. Akkuporakone, ruuvilaatikko ja lautoja. Vesivahinkoremontista jäi oivia katto - ja sormipaneelipätkiä poikain nikkaritöihin. Nyt heräsi jo isoveli Aaponkin mielenkiinto. Kello lähenteli yhdeksää ja pojat roudasivat homman autotalliin. Sieltä iltakymmeneen asti kuului iloinen rakentamisen pauke. Hyvä, että malttoivat nukkumaan mennä. Heti aamusta Lauri jatkoi hommaa ja etsi maalit, pensselit ja rönttövaatteet (tuossa kohdassa mami puuttui hommaan kehoittaen vaihtamaan vaatteita;) Vau, siitä tuli hieno!



Eilen
syntyi Oskari -serkun ja Laurin ansiosta rahkapulliakin. Niitä upposikin useampi per mies;) Pöydällä komeilee Laurin koulussa istutettu pääsiäisruoho ja Petteri -serkun huovutettu tipu. Minä silmännurkka ilon kyynelissä katselin, kun Petteri koulusta tullessaan antoi sen "pikkusisko" Inkiväärille.



Yli-innokas
täti laittaa vielä muutamia kuvia Eppu -serkusta. Heti tuli ikävä, kun Kuopioon suuntasivat. Pojatkin kaipaillen katselivat kuvia uudesta serkusta.




Kun
elämässä tulee vastaan näitä maallisia murheita, vesivahinkoa ja nyt vähän muuta suurempaakin haastetta on tullut vastaan. Jää kyselemään, mikä on, kun mutkaa tulee vastaan. Meinaa toden totta lannistaa, mutta kun tämä arki vie mennessään ja lasten touhut, tajuaa ettei murehtiminen auta. Täytyy luottaa, että suuremmassa kädessä on nämäkin haasteet. Pääsiäisen aika kertoo suurista voitoista. Siihen jään hiljaisena lepuuttamaan!

maanantai 18. huhtikuuta 2011

Eppu, Hemppu, Tähkä ja Tuittu -serkkukylässä





Ihana
päivä, ihanat siskot, ihanat lapset, ihanat naapurit, niin ja tietysti ihanat miehet:) Oli perhejuhlan tuntua, kun saimme kummankin siskon perheen kylään. Meitä siskoja on kolme, minä vanhin, sitten Riikka vuoden nuorempi ja Kaisa yhdeksän vuotta nuorempi. Lapsia on siunaantunut yhteensä kahdeksan;)




 
Eppu -vauva
oli kaikkien ihastuksen kohde. Inkivääri oli niin hurmaantunut kuin hämmentynytkin. Katseli jännittyneenä pientä miestä ja toisaalta oli niin kiinnostunut hänestä. Kun otin Eppua syliin, halusi Inkeri tietenkin syliin myös. Isommat lapset kisailivat Epun sylityksessä, Tähkä itku silmässä, kun pieni ei viihtynytkään hänen sylissä. Onneksi sekin hetki koitti, että vauva tyytyi innokkaan Tähkän syliin. Naisissa + Eppu -pikkuinen lähdettiin äänestämään ja kävelylenkille.


Lapset
virpoivat naapureita ja meitä ja toisiaankin;) Naapurin lapset kävivät myös virpomassa ja hienoa oksia antamassa. Tunnelma oli katossa, aina kun lapsilauma ilmestyi ovelle. Marita -opettajalle Lauri oli tärkeänä oksan valmistanut (kuva alla:)




Kari
tehtaili enchiladoja koko sakille. Tosin ennen kuin syömään päästiin, oli jo pitsatkin tilattu;) Lapsia meni ja tuli, tramppa oli miehitetty ja vauvat nukkuivat kaikessa puheen pulinassa. Puistoonkin pyörähdettiin porukalla. Inkivääri ei olisi millään hiekkahommista kotiin lähtenyt. Nyt täytyy tuttuja äitejä ja lapsia kysellä puistokavereiksi ja meille pihalounasta valmistamaan.


Mukavaa viikkoa, lämpöä ja lempeä:)

sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

Ilta-aatoksia

 
Päivän
touhut tuntuvat jäsenissä, raukaisee ja rehellisesti väsyttää. Muutama ajatuksenpoikanen silti tänne:) Perjantain Ilta Naisille oli taasen niin elämänmakuinen ja kotoisa. Vaikka naisia oli jopa 170, tunnelma oli lämmin ja läheinen. Musiikki oli ihan best, nostalgista rautalankaa Wonderful Landilta. Varpaat vipattivat penkissä ja hymy huulilla vaan leveni biisi biisiltä. Haastattelin illassa "vanhoja" oppilaitani, kolmea ihanaista tyttöä, jotka ovat Cygneuslukion tokaluokkalaisia tällä hetkellä. Kaksi heistä on mukana Stage -ohjelmassa kilpailemassa koulunsa kanssa. Ohjelma on kuuden lukion musikaalikisa, jossa Marko Bjurström on isäntänä. Loppu kevään joka keskiviikko sitten jännätään kello 19 aikaan:)



Tänään
heräiltiin Inkiväärin kanssa aamuauringon säteisiin ja saatiin tovi kaksin olla, kun muu perhe nukkui makeasti:) Yllä muuten Aapo vekkulimiehen, viikonhenkilömme kehut ja viikonloppuilme;) Hän jäi Inkun ja Karin kanssa kotiin, kun me lähdimme Laurin kanssa kässäkoulun Werstasmyyjäisiin. Ah, siellä oli kaikkea innostavaa ja arvatkaapa harmittelinko, kun kamera unohtui. Laurin kanssa teimme virpomavitsoihin paperiesikkoja ja kiertelimme katsomassa työnäytöksiä. Kastoimme kynttilöitä ja ostimme muutaman kortin ja lisää paperikukkatarvikkeita kotiaskarteluihin;) Kotiin kurvattuamme alkoi niin kodin, kuin pihankin siivoustalkoot. Illan suussa tuli Isto ja Tiia -serkut piipahtamaan. Olipas se virkistävä vierailu, tokaisi Karikin. Siinä ne serkukset ja mies puhuivat politiikkaa putsatun kuistin kahvihetkessä ja oli niin kiva kuunnella nuorten ajatuksia. Miten ne onkaan niin viisaita:) Inkivääri olisi viettänyt koko päivän ulkona, niin innostunut hän on pihaleikeistä. Jo aamulla seitsemältä hän meni vetelemään haalariaan ja kenkiään ja selostamaan omalla nehemiallaan, että mamma nyt pihalle joutuin...Alla Tiia -serkku Inkun kanssa pihaportailla.


Huomenna
tulee siskon  perhe ja se onkin niin kiva juttu. Olen kirpparilta Eppu -pikkuiselle löytänyt muutaman kiva bodyn ja Inkun pikkuiseksi jääneitä kestovaippoja ja muuta tarpeellista odottaa pienempää serkkua. Nyt pehmeä peti odottaa ja uni painaa jo silmää;) Lempeää sunnuntaita teille sinne!