torstai 18. lokakuuta 2012

Pitkospuilla


Muutimme
kaksi vuotta sitten tänne kaupunkiin. Moni asia sujuu jouhevammin, työpaikkani ja lasten koulu 150m, miehen työ 2 km. Harrastukset nurkan takana. Enää ei tarvitse ilmastoakaan rasittaa jatkuvalla automatkailulla, 40km hidasteilla ja rahaakin säästyy tuntuvasti, kun ei polttoainetta kulu niin paljoa. Ystävätkin piipahtavat herkemmin :) Mutta on yksi asia, jota todella kaipaan. Metsä, ja aina vaan metsä! Saaristossa asuessa oli vesistö ja metsä, kallioiset luontopolut aivan rappusten tuntumassa. No, ikävöin minä niitä pönttöuunejakin, oijoi!


Mummi
tuli kylään ja mehän ollaan oltu metsässä. Jätettiin sisustuskaupat tällä kertaa ja ollaan tehty retkiä. Pienempien kanssa, eväitä ja pieniä halkoja repussa. Kameraa en jaksanut kantaa. Muistot ovat sydämessä nyt talletettuina :) Ollaan lähdetty heti aamusta ja vältetty kaikki sadekuurot, joita on tällä viikolla riittänyt. Eilen oltiin Ladun majan maastossa ja tänään Nyrölän luontopolulla. Aivan ihana paikka! Siellä sattui olemaan paikallinen asukasyhdistys talkoissa ja saatiin paikan historiallinen oppituntikin. Isännät siellä opastivat nuorempia pistoaidan tekemisessä. Mummi opetti, että risuaita on virallisesti se pinnoista eli puun pintakuorista tehty ja tämä kuorituista riuista tehty on pistoaita. Luontopolku on paikallisten talkoovoimin rakennettu, kivan mittainen pitkospuineen kaikkineen. Lossikin ja kaksi isoa, kotoisaa laavupaikkaa. Inkivääri jaksoi kitisemättä kävellä polun edestakaisin. On minulla ihana metsätyttönen! Lauri toimi innokkaana lossivahtina.

Keräsimme
hieman tykötarpeita syysistutuksiinkin. Naapurista saimme lisää omppuja ja mummi teki Inkiväärin kanssa piirasta, jolla on herkuteltu. Muutenkin on tehty syysruokaa, kaalilootaa, kuhaa ja parsaporkkanasoppaa. Kaikki luetut kirjat on vinkattu toisillemme ja sainkin mummin ahkeralla puolukanpoiminnalla hankituilla tuloilla ostetun kirjan, Yhden toivon tie, Paula Havaste. Olen tainnut muutaman lehtijutunkin kirjasta lukea. Niin ja kuulin, että uusin Kähkösen kirja on julkaistu. Kuinkahan pitkä jonotusaika kirjastossa on ;)

Huomenna
nähdään Marttojen kanssa, ah! Puikot kilisemään ja kuulumiset kunniasijalle. Kaikille oikein hyviä syyspäiviä sateesta huolimatta :)


4 kommenttia:

Sirkku Chambers kirjoitti...

Kiitos taas kauniista tunnelmakuvista, kuvallisista ja sanallisista. Toi on oikeeta syysloman viettoa: metsäretkiä! Minä vietän aikaa tietokoneella...:( No, omput kuitenkin odottaa parvekkeella piirakkaan menoa ja hillostusta. Jotakin syyslomalaista sentään. Tänään käyn käsiksi. Moi!


Anonyymi kirjoitti...

Kyllä vaan suomalainen luonto on upea! Mekin nautitaan siitä parhaillaan täällä saaristossa, lapsilla on syysloma koulusta. Mukavaa syksyn jatkoa sinne koko perheelle!

tv Leena

Aatsa kirjoitti...

Kiitos taas upeasta blogista kuvineen ja tunnelmineen.Tsemppiä ja siunausta syysloman jälkeiseen arjen aherrukseen. Täällä Minusinskissa oli aamulla muutama sentti lunta, mutta se suli pois päivänmittaan. Laskeskelin, että Siperian aamukammassa on enään noin reilut kolmekymmentä siihen kun pitäs startata kohti Suomea. -Oottelen toista viikkoa sitten Pietarista lähetettyjä Transistin osia. t.Aatsapappa

Anonyymi kirjoitti...

mummolta terveisiä :D