viikkoja viedään, nimittäin koululaisilla. Inkerin kanssa järjestimme taas ylläripyllärin heille. Tarjolla oli valkosuklaalla hunnutettuja hollantilaisia :) mansikoita ja minttusuklaaleivoksia. Toki ensin piti syödä kunnon ruisleipäpala. Yllätys sai muuten suuren suosion, arvata saattaa! Aapo kysyi, äiti miten sinä nyt näin meitä hellit? No, syksyllä en enää ole yllätyksiä järjestämässä vaan töissä.
odotti lapsia ikkunalla ja ihmetteli samalla ohiajavaa lakaisukonetta. Sain siitä taas hyvän syyn todeta, että onneksi en ole vielä pessyt ikkunoita. Mikähän inspiraatio pitäisi saada, että tuohon hommaan ryhtyisin. Heh :D
 |
| Valoa kohti! |
4 kommenttia:
Oi mitä herkkuja! Voisipa kokeilla yllättää omat lapset joku päivä suklaaseen kastetuilla mansikoilla.
Meillä ikunat pestään vasta kun koivujen siitepölykausi on ohi. Pihapiiri on täynnä isoja koivuja ja siitepölymäärät sen mukaisia.
Katja: heh, taas sain yhden hyvän syyn lykätä ikkunanpesua, meilläkin koivuja, tosin tontin perällä...
Ihanilla herkuilla hellitkin!
Ja tuo Inkeri on oikea, kameralle poseerava vekkuli...:)
ompa ollut hieno juttu kun olet voinut olla inkerin kanssa kaksi ja puoli vuotta ja onhan tässä vielä kesä ennen sinun opettajan hommien alkua. toivottavsti inkerin tunneakku on saanut vähintään saman latauksen kuin asterixissa voimajuomakeittopataan lapsena pudonnut obelix.
Lähetä kommentti