Kevätlaulu

 

Vanha
kevätlaulu soi:

Muistoissa mulla, myös ehkä sulla, lie musta häivä, kaikk' unholaan. Loukkoon jo huolet, pois varjopuolet, aurinko armas luo loistoaan! Nuoruutta soipi viidat ja haat, nuoruutta niissä itsekin saat!...
Kun vastaan tulee mutkia, kuoppia, rotkoja, jopa ylitsepääsemättömiltä tuntuvia taipaleita meinaa matkamiehen voimat uupua. Siltä on hetkittäin täällä meillä tuntunut viime aikoina. Haluaisi laulaa just noin huolettoman railakkaasti kaikki unholaan. Kun Inkerin kanssa istuttaa kesäkukkasiemeniä, hassuttaa ja höpöttää, halii ja hipsuttaa, niin maalliset unohtuukin hetkeksi.

                            Parempi myöhään kuin ei milloinkaan: Tuoksuhernettä, krassia, samettikukkaa ja kesämalvaa.

Haasteiden
keskellä tietää järjellä, että asiat yleensä tuppaa järjestymään tavalla kun toisella. Kun uusia tilanteita tulee vastaan, on kuin uudella mantereella. Mikä kieli, mitkä toimintatavat? Ihmeellisellä tavalla kaiken keskellä tapahtuu kuitenkin pieniä isoja ilonpilkahduksia. Yllättäviä ystävien kohtaamisia ja ylenpalttista huomiota. Kiitollisuus nousee pintaan ja asiat saavat uuden mittakaavan.

 

Lasten
kanssa tapahtuu kaiken aikaa. Lauri keksi pistää popcornkioskin pystyyn. Haki kaupasta micropopparipussin, tuunasi popparit ja minä keksin taitella mummin ohjeiden mukaan pieniä paperitaskuja valmiille poppareille. Vanhat Opettajalehden kannet saivat uuden elämän;) Tässä teillekin ohjeet paperitaskujen taitteluun:

                                                           Neliöpaperi

                                                       Taita kolmioksi.

                                   Taita toinen reuna kolmion vastakkaisen reunan n. puoleen väliin.

                                              Samoin toinen reuna.

                                           Taita yläreunat kummaltakin puolelta ja avaa tasku.

                       Tarjoa kaunottarelle poppareita, saat hymyn! (kuvassa naapureiden ihana Silja -serkku)