Leikkiä ja mielenlaatua

En
halua kasvaa ihmiseksi, tuumasi Inkivääri 3v., kun juttelimme, että hänkin on sitten joskus aikuinen nainen. Jonkin kertomassani ei innostanut pikkuneitiä ja hän totesi, olevansa mieluummin ihan pikkuinen karhuvauva. Ihmiseksi kasvaminen, sehän onkin kovaa hommaa, Inkerikin sen jo aavistaa ;) Koululaisemmekin joskus ikävöivät päiväkotiaikoja, kun silloin sai vaan nukkua päiväunia kesken päivän. No, silloinhan se oli lapsista sitä tyhmintä hommaa.

Välillä
töissäkin tuntuu, että pikkuiset eppuni mieluummin leikkisivät päivät pitkät. Ihan aito tunne ja varmaankin relevantti toive. No, siksipä ensi viikolla onkin leikkitunti. Palkitsen lapsia leikkihetkillä. Leikkien seuraaminen on muuten ihan parasta observointia. Höh, mikä aikuistermi.

Minä
yritän palkita itseäni täällä kotona tulevalla seesteisellä mielenlaadulla. Nimittäin keskimmäinen pojistamme muutti jo syksyllä työhuoneeseeni. Hän kantoi kaikki tuhannet askarteluvärkkini yläkertaan talon pienimpään huoneeseen. Siellä ne ovat odottaneet valtavissa röykkiöissä tähän asti. Eilen tartuin toimeen ja aloin raivaamaan. Tuli mieleeni ne ameriikan hamstraajat. Olen kerran törmännyt televisiossa ohjelmaan, jossa ammattiraivaajat siivoavat hamstraukseen sairastuneiden ihmisten koteja. Huh, talot ovat olleet jo oikesti vaarallisia omistajilleen. Ihan tästä ei ole minulla kuitenkaan kyse ;)

Löysin
tavaroiden seasta kasan hyviä ideoita töihin. Homma alkoi edetessään jopa innostaa minua. Paikka siistiytyi silmissä ja mielenlaatu rauhoittui, heh! 

Loppuun
kuva, jossa häämöttää taulu Budabestistä. Teetimme sen yhdestä onnistuneesta otoksesta muistoksi 15v. hääpäiväreissultamme. Ensi kesänä täyttyy 20v., wau! Nyt on mietinnässä, minne matkaisimme sen kunniaksi. Vinkkejä otetaan vastaan!

Pieni aatelma

Oi
mikä valo ja kirkkaus tänään. Talvipäivä kauneimmillaan. Minä tosin en mennyt mäkeen tai ladulle, metsästin keinovaloa, jalkalamppua. Ei löytynyt vielä, mutta hyviä ehdokkaita bongasin. Aiemmin olisin kokenut, että päivä pilalla, jos sitä ei koe täysillä esim. ulkoillen, kun on hyvä sää. Nyt osaan jo elää hetken kerrallaan ja ajatella, että hyviä säitä tulee lisää :)

                                Esikoinen täyttää huomenna 17v., uskomatonta!

Lukukokemuksia

Olen
nauttinut lukemisesta. Huomannut, että se on hyvä tapa päästää mieli lepoon. Sain anopiltani aiheeseenkin sopivan kirjan Hiljaisuuden etsijöitä, toim. Tertti Lappalainen. Tuota kirjaa pitää lukea pala kerrallaan, maistellen ja aatellen hissukseen. Sen sanat kuin hellivät ja hiljaa silittävät lukijaansa.

Joulun
aikana luin äidiltä saamani romaanin, Yhden toivon tie, Paula Havaste. Se kertoo sodan aikaiselta ajalta Lapista. Koskapa olen itsekin sielläpäin lapsuuteni elänyt, kiinnosti kirja myös siksi. Ja tempaisihan se mukaansa, vaikka aika rankkaa aihetta käsittelikin. Sarjan ensimmäinen osa täytyy siis etsiä käsiinsä. Marjo -ystävän suosittelemana tartuin Riikka Pulkkisen Totta -kirjaan alkuviikosta. Taitava kirjoittaja, kerrassaan. Uusinta hänen teostaan Vierasta odottelen lainaan sitten, vink!

Viimeisin
kirja päättyi eilen ja tuntuu kuin olisin sen maailmassa vieläkin. Emma Donoghuen Huone oli riipaisevalla tavalla koskettava ja uudenlainen lukukokemus. En käy sisältöä avaamaan enempää, se jääköön lukijalle itselleen. Mitä seuraavaksi? Suosittele minulle lempikirjasi!

Vielä hetki

Pysähtynyt
aika on kahmaissut minut, niin kuin hyvä kirja, jonka ei haluaisi loppuvan. Silti huominen ei kuitenkaan harmita, siis töihin paluu. Varmaankin jotain lomasta on siis tarttunut nuttuun. Ollaan Inkiväärin kanssa kuitenkin selvästi kahmittu toisillemme iloja yhdessä tulevien aikojen varalle. Hän kun käpertyi äsken syliini nukkumaan, oli kuulemma se pieni karhuvauva. Katsoimme lomalla lumoutuneena sitä kolmiosaista mustakarhudokumenttia. Nyt olen Lily -emo ja hän Hope -pentu! Karhuja pihassamme ei ole kuitenkaan vieraillut, vaan kylläkin pupu, joka on syönyt viljalyhdettämme. Tehtiin sille kaverikin, vähän sellainen kissapupu :)

 

Joulu
on kuitenkin yhä sisällä. Mietin, milloin raaskin riisua sen taas vuodeksi laatikoihin. Ehkäpä viikonloppuna. Inkeri haluaa yhä uudelleen kuultavan joulukertomusta. Ehdotin jo jotain muuta kirjaa, mutta Betlehem on yhä ykkönen ja siellä tapahtuneet asiat. Se on suloista, joululaulutkin hän hyräilee, vaikkei sanoja oikein osaa. Olen pannut nyt merkille hänen sävelkorvansa, se on tarkka, kuten isällään.

Hyasintitkin
avautuivat vasta nyt, nekin haluavat vielä hetken!

Ihan parasta

Ihan

parasta on pelata tuntitolkulla lautapelejä ja vieläpä voittaa koko perhe Monopolissa. Saunoa ajan kanssa ja nauttia lauteilla "ei mistään ajatuksista". Kolata pihaa vaikkei oikein enää olisi kolattavaa. Katsoa mäkikisoja vaikkei oikein suomipojat pärjääkään. Tsempata suomityttöjä hiihdossa, jes! Syödä Inkiväärin ja Aapon leipomia joulunjälkeispipareita. Todeta, että kaikki suklaat on todellakin syöty ja kahvin kaverina kelpaa ruisleipä.

Myöskin
parasta on pyykätä välillä pyykkikorit tyhjiksi, ihan vain pyykkäämisen ilosta. Siinä kun ei tarvitse mitään suurta ajatustyötä tehdä. Ihan mukavaa on myös miettiä, mitä sitä söisi, kun jääkaappi on tyhjä jouluherkuista. Salaatti tekisi terää! Ihan parasta on myös vain istua nojatuolin uumenissa ja katsoa kaunista kuusta. Joka kylläkin varisee vimmatusti, mutta mitäs siitä, kaunis se on silti. Parasta on myös katsoa miestä lempeästi ja saada takaisin samanmoinen katse.

Ihan
parhaita on nuo mukelot, jotka puristavat äitiä poskista ja pussaavat päälle. Parasta on tämä tekemättömyys ja sen suoma ajatusten hidastuminen. 

Kuusijuhlaa

Paukkuu
pakkanen ja villiset lämmittää jalassa. Olen ihmeissäni, kun ei ole mitään joulustressiä. Mies on ahkeroinut meille joulua. Minä olen iloissani seurannut perässä ja tehnyt jotain, en liikaa. Perinteisesti joulun on tuonut karjalanpiirakoiden paistaminen, mutta nekin ostin, jonkun mummon kauniiden kätösten taikomat.

Kuusi 
on hauska, pyyleväinen kuin me, kaksi latvainen. Sen möi iloinen kuusikauppias, jolla oli kauppa käynyt niin, että veimme lähes viimeisen. Hinnankin setä laski sopivaksi :) Paketteja on hillitysti, hyvä niin. Mitä enemmän tulee vuosia, sitä enemmän yksinkertaisuus tuntuu hyvältä. Jouluruoatkin ovat vain harvat ja valitut.

Loma
on tarpeen. Syksy pienten oppilaiden kanssa on ollut intensiivinen. Tehot on laitettu kaikki käyttöön. Minulla on niin mahtavat työtoverit, että olen saanut päivittäistä työnohjausta ja tukea.  Esitimme pienten kanssa joulukuvaelman joulukirkossa. Vielä kenraalissa oli ilmassa kaikki "katastrofin ainekset", mutta kuin ihmeen kaupalla esitys meni aivan huipusti. Ihanat eppuni esittivät niin riemukkaasti ja aidolla innolla, että penkissä ei voinut olla tuppisuuna. Muutenkin juhla vei minut kyyneliin, joulun sanoma kosketti syvästi. Ihana on viettää Vapahtajan syntymäjuhlaa.

                                                 Riemukasta juhlaa kaikille!

Koiravauva Eveliina

Tämä
rakas harrastus on tyystin kokenut kovan kolahduksen. Olen vähän harmissani, mutta ymmärtänette. Työ pienten eppujen kanssa on niin kokonaisvaltaista, että illat menevät toipuessa ;) Työtäni rakastan, siitä ei ole kysymys ja lapsia, heitä eritoten.

Täällä
Inkerilässä on juhlittu pikku koiravauva Eveliinaa tai Eevaa, kuten Inkeri tänään kirkon Joulutorilla esitteli itseään eräälle mummille. Kolme vuotta täyttyi viikko sitten! Roolileikit ovat aivan parasta touhua tällä hetkellä. Kunpa vaan mamikin jaksaisi tempaista itseään enemmän leikin imuun. Inkeri laulaa kaiken aikaa, uusi lahjaksi saatu laulukirja on ahkerassa käytössä. Kiitos vielä Titta ja kumppanit ihanasta lahjasta! Joulutorilla oli rakkaat Sara ja Roosa-Maria, entiset oppilaani kavereineen musisoimassa. Inkeri tuijotti lumoutuneena laulajaa. Kysyin Inkeriltä supattaen: "Haluaisitko sinäkin isona laulaa noin?" Tyttö nyökkäsi hartaan vakavasti hymyillen.

Luokkani
vanhemmat järjestivät tällä viikolla aivan huippukivat pikkujoulut koululla. Tulin aivan intoa puhkuen kotiin sieltä. Niin taitavia muusikoita oli vanhemmissa, kaunista kattausta ja herkkuja, lämpimiä sanoja ja kohtaamista, lasten ihania omia esityksiä. Kyllä tällä ilolla nyt jaksaa ponnistaa lomaan asti. Eilen pääsin Marttailemaan, pikkujoulusaunaan ja korttipajailemaan ihanaisten ystävien kanssa. Mikä voisi olla parempaa joulukuun puuhaa!