Pieni aatelma

Oi
mikä valo ja kirkkaus tänään. Talvipäivä kauneimmillaan. Minä tosin en mennyt mäkeen tai ladulle, metsästin keinovaloa, jalkalamppua. Ei löytynyt vielä, mutta hyviä ehdokkaita bongasin. Aiemmin olisin kokenut, että päivä pilalla, jos sitä ei koe täysillä esim. ulkoillen, kun on hyvä sää. Nyt osaan jo elää hetken kerrallaan ja ajatella, että hyviä säitä tulee lisää :)

                                Esikoinen täyttää huomenna 17v., uskomatonta!

Lukukokemuksia

Olen
nauttinut lukemisesta. Huomannut, että se on hyvä tapa päästää mieli lepoon. Sain anopiltani aiheeseenkin sopivan kirjan Hiljaisuuden etsijöitä, toim. Tertti Lappalainen. Tuota kirjaa pitää lukea pala kerrallaan, maistellen ja aatellen hissukseen. Sen sanat kuin hellivät ja hiljaa silittävät lukijaansa.

Joulun
aikana luin äidiltä saamani romaanin, Yhden toivon tie, Paula Havaste. Se kertoo sodan aikaiselta ajalta Lapista. Koskapa olen itsekin sielläpäin lapsuuteni elänyt, kiinnosti kirja myös siksi. Ja tempaisihan se mukaansa, vaikka aika rankkaa aihetta käsittelikin. Sarjan ensimmäinen osa täytyy siis etsiä käsiinsä. Marjo -ystävän suosittelemana tartuin Riikka Pulkkisen Totta -kirjaan alkuviikosta. Taitava kirjoittaja, kerrassaan. Uusinta hänen teostaan Vierasta odottelen lainaan sitten, vink!

Viimeisin
kirja päättyi eilen ja tuntuu kuin olisin sen maailmassa vieläkin. Emma Donoghuen Huone oli riipaisevalla tavalla koskettava ja uudenlainen lukukokemus. En käy sisältöä avaamaan enempää, se jääköön lukijalle itselleen. Mitä seuraavaksi? Suosittele minulle lempikirjasi!

Vielä hetki

Pysähtynyt
aika on kahmaissut minut, niin kuin hyvä kirja, jonka ei haluaisi loppuvan. Silti huominen ei kuitenkaan harmita, siis töihin paluu. Varmaankin jotain lomasta on siis tarttunut nuttuun. Ollaan Inkiväärin kanssa kuitenkin selvästi kahmittu toisillemme iloja yhdessä tulevien aikojen varalle. Hän kun käpertyi äsken syliini nukkumaan, oli kuulemma se pieni karhuvauva. Katsoimme lomalla lumoutuneena sitä kolmiosaista mustakarhudokumenttia. Nyt olen Lily -emo ja hän Hope -pentu! Karhuja pihassamme ei ole kuitenkaan vieraillut, vaan kylläkin pupu, joka on syönyt viljalyhdettämme. Tehtiin sille kaverikin, vähän sellainen kissapupu :)

 

Joulu
on kuitenkin yhä sisällä. Mietin, milloin raaskin riisua sen taas vuodeksi laatikoihin. Ehkäpä viikonloppuna. Inkeri haluaa yhä uudelleen kuultavan joulukertomusta. Ehdotin jo jotain muuta kirjaa, mutta Betlehem on yhä ykkönen ja siellä tapahtuneet asiat. Se on suloista, joululaulutkin hän hyräilee, vaikkei sanoja oikein osaa. Olen pannut nyt merkille hänen sävelkorvansa, se on tarkka, kuten isällään.

Hyasintitkin
avautuivat vasta nyt, nekin haluavat vielä hetken!

Ihan parasta

Ihan

parasta on pelata tuntitolkulla lautapelejä ja vieläpä voittaa koko perhe Monopolissa. Saunoa ajan kanssa ja nauttia lauteilla "ei mistään ajatuksista". Kolata pihaa vaikkei oikein enää olisi kolattavaa. Katsoa mäkikisoja vaikkei oikein suomipojat pärjääkään. Tsempata suomityttöjä hiihdossa, jes! Syödä Inkiväärin ja Aapon leipomia joulunjälkeispipareita. Todeta, että kaikki suklaat on todellakin syöty ja kahvin kaverina kelpaa ruisleipä.

Myöskin
parasta on pyykätä välillä pyykkikorit tyhjiksi, ihan vain pyykkäämisen ilosta. Siinä kun ei tarvitse mitään suurta ajatustyötä tehdä. Ihan mukavaa on myös miettiä, mitä sitä söisi, kun jääkaappi on tyhjä jouluherkuista. Salaatti tekisi terää! Ihan parasta on myös vain istua nojatuolin uumenissa ja katsoa kaunista kuusta. Joka kylläkin varisee vimmatusti, mutta mitäs siitä, kaunis se on silti. Parasta on myös katsoa miestä lempeästi ja saada takaisin samanmoinen katse.

Ihan
parhaita on nuo mukelot, jotka puristavat äitiä poskista ja pussaavat päälle. Parasta on tämä tekemättömyys ja sen suoma ajatusten hidastuminen. 

Kuusijuhlaa

Paukkuu
pakkanen ja villiset lämmittää jalassa. Olen ihmeissäni, kun ei ole mitään joulustressiä. Mies on ahkeroinut meille joulua. Minä olen iloissani seurannut perässä ja tehnyt jotain, en liikaa. Perinteisesti joulun on tuonut karjalanpiirakoiden paistaminen, mutta nekin ostin, jonkun mummon kauniiden kätösten taikomat.

Kuusi 
on hauska, pyyleväinen kuin me, kaksi latvainen. Sen möi iloinen kuusikauppias, jolla oli kauppa käynyt niin, että veimme lähes viimeisen. Hinnankin setä laski sopivaksi :) Paketteja on hillitysti, hyvä niin. Mitä enemmän tulee vuosia, sitä enemmän yksinkertaisuus tuntuu hyvältä. Jouluruoatkin ovat vain harvat ja valitut.

Loma
on tarpeen. Syksy pienten oppilaiden kanssa on ollut intensiivinen. Tehot on laitettu kaikki käyttöön. Minulla on niin mahtavat työtoverit, että olen saanut päivittäistä työnohjausta ja tukea.  Esitimme pienten kanssa joulukuvaelman joulukirkossa. Vielä kenraalissa oli ilmassa kaikki "katastrofin ainekset", mutta kuin ihmeen kaupalla esitys meni aivan huipusti. Ihanat eppuni esittivät niin riemukkaasti ja aidolla innolla, että penkissä ei voinut olla tuppisuuna. Muutenkin juhla vei minut kyyneliin, joulun sanoma kosketti syvästi. Ihana on viettää Vapahtajan syntymäjuhlaa.

                                                 Riemukasta juhlaa kaikille!

Koiravauva Eveliina

Tämä
rakas harrastus on tyystin kokenut kovan kolahduksen. Olen vähän harmissani, mutta ymmärtänette. Työ pienten eppujen kanssa on niin kokonaisvaltaista, että illat menevät toipuessa ;) Työtäni rakastan, siitä ei ole kysymys ja lapsia, heitä eritoten.

Täällä
Inkerilässä on juhlittu pikku koiravauva Eveliinaa tai Eevaa, kuten Inkeri tänään kirkon Joulutorilla esitteli itseään eräälle mummille. Kolme vuotta täyttyi viikko sitten! Roolileikit ovat aivan parasta touhua tällä hetkellä. Kunpa vaan mamikin jaksaisi tempaista itseään enemmän leikin imuun. Inkeri laulaa kaiken aikaa, uusi lahjaksi saatu laulukirja on ahkerassa käytössä. Kiitos vielä Titta ja kumppanit ihanasta lahjasta! Joulutorilla oli rakkaat Sara ja Roosa-Maria, entiset oppilaani kavereineen musisoimassa. Inkeri tuijotti lumoutuneena laulajaa. Kysyin Inkeriltä supattaen: "Haluaisitko sinäkin isona laulaa noin?" Tyttö nyökkäsi hartaan vakavasti hymyillen.

Luokkani
vanhemmat järjestivät tällä viikolla aivan huippukivat pikkujoulut koululla. Tulin aivan intoa puhkuen kotiin sieltä. Niin taitavia muusikoita oli vanhemmissa, kaunista kattausta ja herkkuja, lämpimiä sanoja ja kohtaamista, lasten ihania omia esityksiä. Kyllä tällä ilolla nyt jaksaa ponnistaa lomaan asti. Eilen pääsin Marttailemaan, pikkujoulusaunaan ja korttipajailemaan ihanaisten ystävien kanssa. Mikä voisi olla parempaa joulukuun puuhaa!

Syyssäpinää

Pitkä
blogitauko johtunee tästä elämän sykkeestä tällä hetkellä. Töissä on joukko eläväisiä eppulaisia, joille sattuu ja tapahtuu. Tänäänkin jopa sairaalareissun verran. Useimmiten työpäivä ei pääty tuntien loputtua, vaan jatkuu monien asioiden hoitamisen virtana. Kun kotiin kerkiää, ollaan koko perhe nälkäisiä ja koti useimmiten kuin hävityksen kauhistus. Siinä se ilta vierähtää hyvinkin nopeasti.

Viime
viikonloppu oli ihana keidas tämän kaiken sykkeen keskellä. Inkiväärin syntymän jälkeen emme ole olleet miehen kanssa kaksin yön yli poissa. Nyt suuntasimme junalla Tampereelle. Ihan parasta oli vain istua junan kyytiin, lötkötellä, lukea, lenkkeillä Tammerkosken rantoja pitkin, käydä hyvin syömässä (muuten liekitettyjä viherpippurimansikoita jäätelöllä :) ja halitella ahkeraan. Vaikka reissu ei ollut pitkä, niin se vain osui niin hyvään saumaan ja antoi ihan uutta virtaa. Sainpa suloiset nahkanilkkuritkin tuliaisiksi itselleni.

Olen
taasen vuoden vanhempi. Huh! Juhlittiin perheen kanssa viime perjantaina hyvällä ruoalla ja sain heiltä suloisia lahjoja. Laurilta sydämenmuotoisen suklaarasian englanninkielisellä toivotuksella päällystettynä, Aapolta hieromislupauksen, Eerolta keittiön siivouksen ja mieheltä Sirpa Kähkösen uusimman kirjan Hietakehdon. Olin haaveillut, että milloin kerkiän kirjaston lainausjonoon kirjautumaan. Kähköset ovat niin suosittuja, että heti ei uutta kirjaa saa luettavakseen. Mutta mies tekikin yllärin! Wau! Ja kirja on hyvä, tempauduin heti sitä lukemaan. Työpäivän aikana oli keittiön pöydälle ilmestynyt ystäviltä omenapullaa ja Lapinlapasten ohje lankoineen. Postin kauttakin kortein muistettiin. Kiitos rakkaat!