Kaipaan
kroonisesti metsään. Asuimme aiemmin veden ja metsän äärellä ja nyt kaupungin kupeessa. Kummassakin on omat hyvät puolensa, mutta metsää haikailen koko ajan. Pienten kanssa lähdimme sunnuntaina retkelle. Ja meillä oli niin kivaa.
He
jaksoivat reippailla ja ihastella kaikkea. Puhuttiin suosta, vastaan tulleista ihahhaan kakoista ja siitä ihan oikeasta hepastakin, joka jolkotti metsätiellä vastaan. Kerättiin varpuja kotiinviemisiksi ja evästeltiin.
Lauri kuvaajana:)
Mukavia ulkoiluhetkiä viikkoosi!
3 kommenttia:
Kuvat oli aivan kuin Salpausselan maastosta Lahdessa, mutta olitte varmaankin jossain Jyvaskylassa.
Kohta nahdaan. Vain viisi paivaa lahtoon. t. Aatsapappa
Ei Tiina, miten mulla iskee aina suomi-ikävä, kun katselen näitä luontokuvia. Se suomalainen metsä on niin tyystin erilainen kuin täällä Keski-Euroopassa. Jotenkin hämyinen, sadunomainen, paljon aluskasvillisuutta, sammalta. Yksi saksalainen tuttava, joka on joskus ollut Suomessa lomalla kuvasi kokemuksiaan, toteamalla että aivan sielunsa silmillä saattoi kuvitella minkä tahansa sammalmättään tai kannon takaa kurkaavan pienen tontun tai maahisen. Suomalaisessa metsässä on jotain taikaa!
tv Leena
Upeita syksykuvia :-).
Karibaldi
Lähetä kommentti